
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Heidi Silvan: Tyhmästi tehty. 263 s. Myllylahti 2021.
Oululaisen Heidi Silvanin julkaisutahti on kirjailijan uran alusta asti ollut hengästyttävä. Vuonna 2018 julkaistiin esikoisteos John Lennon minussa ja sen jälkeen lasten- ja nuortenromaaneja on kertynyt jo kuusi lisää. Tyttöpäähenkilöiden rinnalle saatiin viime keväänä Hardcore Ysäri -kirjan myötä poikamaisempaa menoa, ja nyt liikahdetaan jälleen uuteen suuntaan. Tyhmästi tehty on selvästi tummempisävyisempi kuin yksikään aiemmista kirjoista.
Josefiina, Iris ja Elsa ovat teinityttökolmikko, joiden keskinäisissä väleissä on pahoja jännitteitä. Hankausta aiheuttaa esimerkiksi perheiden erilainen taloudellinen tilanne sekä se, että kaikki kolme ovat ihastuneet samaan poikaan, hävyttömän komeaan Leoon. Asetelma kuulostaa periaatteessa tutulta ja sangen viattomaltakin, mutta keinot kuvion purkamiseksi ovat lopulta niin kovat, että yksi tytöistä kuolee. Kirja alkaakin nettiuutisella, joka on otsikoitu ”Teinityttö löydettiin kuolleena yksityisasunnosta”. Lukemaan pakottava jännite syntyy halusta tietää, mitä on tapahtunut ja miten tilanteeseen on päädytty.
Silvan purkaa murhenäytelmään johtanutta tapahtumaketjua, tekojen motiiveja ja tyttöjen tunteita ja ajatuksia huolellisesti, mutta juonta ripeästi kuljettaen. Varsinaista kertovaa tekstiä rytmittävät uutispätkien lisäksi lyhyet dialogit poliisikuulusteluista.
Heidi Silvan on ammatiltaan opettaja ja on työskennellyt aiemmin nuorten lehdessä, joten hänellä on varmasti hyvä tuntuma teinien maailmaan. Teoksen hahmojen itsekeskeisyyttä, empatiakyvyttömyyttä ja laskelmointia on siis varmaan pidettävä uskottavana. Masentavaa luettavaa tarina silti on. Lähes kaikki hahmot tavoittelevat omaa etuaan, pönkittävät egoaan ja käyttävät muita hyväksi jokaisen sopivan tilaisuuden tullen.
Kirjailijan aiempien romaanien päähenkilöillä on ollut erityispiirteitä, diagnooseja ja oireyhtymiä. Uutuuskirjassa tällaiseen ei viitata, mutta on selvää, että psyykkisiä ja sosiaalisia hankaluuksia on näilläkin hahmoilla. Tyttöjen taustoista löytyy pikkurikollisia, neuroottisia äitejä ja riiteleviä vanhempia, mutta kovin selvää yhteyttä tyttöjen käytöksen ja epävakaiden kotiolojen välille ei vedetä. Välillä tuntuu, että hahmot leijailevat irrallisina, omassa maailmassaan.
Silvan on yksi kiinnostavimmista uusista tekijöistä lasten- ja nuortenkirjallisuuden kentällä. Innolla ja uteliaisuudella jään odottamaan omaääniseltä tekijältä lisää luettavaa.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Ædnan suomeksi on upea kulttuuriteko, ammattilaisen kädenjälkeä”, Outi Hytönen kirjoittaa Linnea Axelssonin August-palkitusta runoelmasta. Suomeksi kirjan on kääntänyt ja kustantanut Kielettären Kaija Anttonen.
Hanna Holopaisen ja Satu Kohon Paikkatunne taiteessa -projekti alkoi syksyllä 2022 Unkarissa. Tämä artikkeli on kirjoitettu Holopaisen verkkosivustolla aiemmin julkaistun blogi-päiväkirjan pohjalta Kaltiolle.
Kemijoen kulttuurituki ry:n tuottama, Rovaniemellä Korundin konserttisalissa 1.9.2022 ensi-iltansa saanut Karvalakkiooppera teki historiaa monella tavalla. Amanda Hakoköngäs haastatteli oopperan tuottaja Olli Tiuraniemeä.
”Vaikuttaa, että elokuva on kyhätty neljästä erillisestä käsikirjoituksesta henkistä väkivaltaa käyttäen yhden elokuvan mittaiseksi.” Kaltion Matti A. Kemi arvioi, että Hyväveli on vuoden 2022 heikoin kotimainen pitkä elokuva.
”Aina ei oikein tiedä, pitäisikö nauraa vai hämmästellä suu auki”, kirjoittaa Pete Huttunen Pamela Tolan viimeisimmästä ohjauksesta Järjettömän paska idea. Oulussakin kuvatun elokuvan ensi-ilta oli 13.1.2023.
Kaltion kriitikko Matti A. Kemi ei vaikuttunut viimeisimmästä Napapiirin sankarit -sarjan elokuvasta. ”Puoleentoista tuntiin edes ilmeikkäät näyttelijät eivät ole uskoneet käsikirjoituksen ponnettomuuteen.”
”Hamstereissa Veikko Huovisen veijaritarina syvenee yhden sukupolven korjaavaksi kokemukseksi”. Reijo Valta arvioi 4.1.2023 teattereihin saapuvan romaanin viimeisimmän, Markku Pölösen ohjaaman elokuvaversion.
Unenomainen seikkailu vanhalla Varikolla ”Seuraan esitystä hämmästyneenä ja yritän varoa, jotten vahingossakaan sotke riskialtista performanssia omilla äkillisillä liikkeillä tai teoillani.” […]
Perusarvojemme tuntematon historia Jopa 8 000 vuotta vanha Tonavan laakson sivilisaatio tarjoaa meille paljon enemmän kuin pelkkää museotavaraa. Sen yhteiskunnassa saivat […]
Antti Heikkisen Latu-romaanin maalaisproosa vertautuu Risto Kormilaisen silmissä karjalaiseen Heikki Turuseen ja ylä-savolaiseen Eino Säisään.
”Eksklusiiviset uskonnolliset liikkeet ja seurakunnat eivät anna tilaa itsenäiselle ajattelulle vaan kaventavat ihmisen ja uskon yhteen tiukkaan muottiin.” Risto Kormilainen luki Camilla Nissisen romaanin Meitä vastaan rikkoneet.
Juha Hurmeen uutuusteos Tiu tau tilhi ”hurmioituneella tavalla johdattelee kansakoulun periklassisen laulun myötä Fröbelin palikoihin ja aina Alaskaan saakka”, toteaa kriitikko Risto Kormilainen.