Eräänlainen saavutus
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
Kovien otteiden teinielämää
Heidi Silvan: Tyhmästi tehty. 263 s. Myllylahti 2021.
Oululaisen Heidi Silvanin julkaisutahti on kirjailijan uran alusta asti ollut hengästyttävä. Vuonna 2018 julkaistiin esikoisteos John Lennon minussa ja sen jälkeen lasten- ja nuortenromaaneja on kertynyt jo kuusi lisää. Tyttöpäähenkilöiden rinnalle saatiin viime keväänä Hardcore Ysäri -kirjan myötä poikamaisempaa menoa, ja nyt liikahdetaan jälleen uuteen suuntaan. Tyhmästi tehty on selvästi tummempisävyisempi kuin yksikään aiemmista kirjoista.
Josefiina, Iris ja Elsa ovat teinityttökolmikko, joiden keskinäisissä väleissä on pahoja jännitteitä. Hankausta aiheuttaa esimerkiksi perheiden erilainen taloudellinen tilanne sekä se, että kaikki kolme ovat ihastuneet samaan poikaan, hävyttömän komeaan Leoon. Asetelma kuulostaa periaatteessa tutulta ja sangen viattomaltakin, mutta keinot kuvion purkamiseksi ovat lopulta niin kovat, että yksi tytöistä kuolee. Kirja alkaakin nettiuutisella, joka on otsikoitu ”Teinityttö löydettiin kuolleena yksityisasunnosta”. Lukemaan pakottava jännite syntyy halusta tietää, mitä on tapahtunut ja miten tilanteeseen on päädytty.
Silvan purkaa murhenäytelmään johtanutta tapahtumaketjua, tekojen motiiveja ja tyttöjen tunteita ja ajatuksia huolellisesti, mutta juonta ripeästi kuljettaen. Varsinaista kertovaa tekstiä rytmittävät uutispätkien lisäksi lyhyet dialogit poliisikuulusteluista.
Heidi Silvan on ammatiltaan opettaja ja on työskennellyt aiemmin nuorten lehdessä, joten hänellä on varmasti hyvä tuntuma teinien maailmaan. Teoksen hahmojen itsekeskeisyyttä, empatiakyvyttömyyttä ja laskelmointia on siis varmaan pidettävä uskottavana. Masentavaa luettavaa tarina silti on. Lähes kaikki hahmot tavoittelevat omaa etuaan, pönkittävät egoaan ja käyttävät muita hyväksi jokaisen sopivan tilaisuuden tullen.
Kirjailijan aiempien romaanien päähenkilöillä on ollut erityispiirteitä, diagnooseja ja oireyhtymiä. Uutuuskirjassa tällaiseen ei viitata, mutta on selvää, että psyykkisiä ja sosiaalisia hankaluuksia on näilläkin hahmoilla. Tyttöjen taustoista löytyy pikkurikollisia, neuroottisia äitejä ja riiteleviä vanhempia, mutta kovin selvää yhteyttä tyttöjen käytöksen ja epävakaiden kotiolojen välille ei vedetä. Välillä tuntuu, että hahmot leijailevat irrallisina, omassa maailmassaan.
Silvan on yksi kiinnostavimmista uusista tekijöistä lasten- ja nuortenkirjallisuuden kentällä. Innolla ja uteliaisuudella jään odottamaan omaääniseltä tekijältä lisää luettavaa.
Kaikille aisteille
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
Kaupunki syntyy suistoon
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Aikuisten fantasialle olisi valtava kysyntä
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Korjaamontien treenikset purku-uhan alla
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Näkymätön toinen
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Oulun hiljaisuus mahdollistajana luovuudelle
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Pentin poluilla kirjailijan jalanjäljillä
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Sienipilven varjo
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
Juha Hurme ohjasi kirjan nelikymmenvuotiaasta Radiopuhelimet-yhtyeestä
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
Poliittista luentaa
”Historia osoittaa, kuinka kulloinenkin poliittinen säätila on heijastunut Suomen ja Venäjän välisiin kulttuuriseen kanssakäymiseen. Tomi Huttunen toteaa kirjallisuuden kääntäminen olleen vilkkaampaa maiden välisen suojasään vuosina.”
Muutos tapahtuu taiteesta
”Oulu2026:ssakin on omat sokeat pisteensä ja kriittisen tarkastelun kohteet, ja eiköhän niistäkin saada vielä kuulla perusteltua analyysiä.” Päätoimittaja ei tällaista vielä kuitenkaan tarjoa, kunhan harhailee.
Kannessa: Juoppo Joogaa
Kesäkuun kansiteos on Oulussa asuvan performanssitaiteilija Olga Prokhorovan ”Juoppo Joogaa”.
Paa skaks tässä?
”The Blaster Masterin sukupolven mittaisen levytystauon jälkeen julkaistu Bring Me The Sun yllättää myönteisesti”, Eros Gomorralainen kirjoittaa oululaisyhtyeen uudesta pitkäsoitosta.
Vieraan vieraana
Mustarindan kesäohjelma kuvittelee uusia tapoja ymmärtää taiteen roolia kestävämmän matkailun kontekstissa.
”No Ban Can Block the Ways of Enjoying Life”
”Poems, dance and songs help us balance all the traumas through hope.” Lölä Florina Vlasenko interviewed Iranian-born artist Shima Salehi.
Maisemia saamelaisen nykytaiteen rinteiltä
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
European Capital of Culture: Next Stop – Elections
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferian yhteisöllinen syli on avara, innostava ja lämmin
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.