Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Nykyaikaa etsimässä
M. A. Numminen: Helsinkiin. Opiskelija Juho Niityn sivistyshankkeet 1960–1964. 589 s. Aviador 2020.
Mauri Anteron muistamisen proustilaisuus alkaa minuutintarkasti. Juho Niitty lähtee kotikylästään Helsinkiin linja-autolla tasan kello 7.45. Vuosi on 1960, päivä 1. syyskuuta. Niityllä, Nummisen ilmeisellä alter egolla, siintää ylväs päämäärä tulla sivistyneeksi ja moderniksi ihmiseksi, hengen temppelinä Helsingin yliopisto.
Pian ilmenee, että kirjailija jatkaa kadonneen ajan etsintää Proustina etenkin elämänsä tarkoitukseksi nousseiden musiikkielämysten kuvauksessaan. Ne osoittautuvat niin perusteellisiksi, että hänellä täytynee olla dokumentit piirongin laatikossa.
1960-luvun Suomi näyttäytyy analogisena antiikin historian jaksolle, jolloin siirryttiin myytistä logokseen, homeerisesta jumalhämärästä filosofiaan. Vastaavasti puoliagraarinen kirkonkylä-Suomi vauhdilla kaupunkilaistui ja uudenaikaistui. Ajan peilikuvana romaanin päähenkilö aloitti myös siirtymän maaseutuidyllin yhtenäiskulttuurista tähän urbaanin diskurssin maailmaan.
Niityn sivistysprojektiin tarjoutuikin rutkasti virikkeitä, sillä 1960-luvun alkumetreillä Helsinkiin rantautui monenlaisia modernismin kotkotuksia. Konservatiivisuuden kotipesänä sen sijaan möllötti kunnianarvoisa yliopisto, jossa uusien opiskelijoiden piti käydä kumartamassa rehtori Linkomiestä juhlatamineissa. Mutta Niitty ei antanut ikiaikaisten muumioiden kahlita aivoituksiaan. Hänen mielisanansa oli ”moderni”, jota myös Olavi Paavolainen yhtenään mantranaan hoki.
Nummisen päähenkilön asetelma vertautuukin tilanteeseen, jolloin Paavolaisen pamfletti Nykyaikaa etsimässä näki päivän valon. Tuolloin toukokuulla 1929 Lapuanliike jo liikehti. Myös 60-luvun alkuun lankesi taantumuksen varjo. Niityn jakeluun ei mennyt, kuinka junttikonservatiivit kielsivät kirjoja. Myklen Laulu punaisesta rubiinista ja Millerin Kravun kääntöpiiri heitettiin nuotioon natsimalliin.
Ajan kulttuuriset kuilut ja sosiaaliset ristiriidat osoittautuvat hedelmällisiksi. Niittykin käppäilee yliopistolla tummassa puvussa kravatteineen, mutta panee siviilissä päähän kahdet peiliaurinkolasit, toiset silmilleen, toiset lakin lipan päälle. Ensinnä kulttuurikumouksellisen merkkejä ilmeneekin ylioppilaamme ulkoisessa habituksessa.
Myötätuulta estraditaiteilijan uralle puhaltaa pääsy kulttuuriradikaalien piireihin. Claes Anderssonin kotona pidetyissä juhlissa Niitty tutustuu Peter von Baghiin, Kalle Holmbergiin ja Kaj Chydeniukseen. Niitty esittää Andersonin kanssa jazz-improvisaation à la Quincy Jones, ja kriittisen yleisön suopea vastaanotto tekee terää maalaispojan itsetunnolle.
Vauhdilla Niitystä siunautuukin ennen muuta musiikki-ihminen. Kun Pekka Gronow analysoi kunnioittavasti The Sounds -yhtyeen ”Emmaa”, Niitylle juttu merkitsee ”musiikkisosiologista vallankumousta”. Hän myös allekirjoittaa Kari Rydmanin heiton, jonka mukaan ”hyvä iskelmä on parempi kuin huono sinfonia”.
Lähes kaikkien aineiden opiskelijana Niitty löytää yhteisen sävelen jopa Pekka Kuusen kulttiteoksen 60-luvun sosiaalipolitiikan ja iskelmän väliltä. Tosin Niitty ei ole sydämestään iskelmädiggari mutta laskelmoi, että iskelmällä voi härnätä porvaria ja edistää kaikkinaista uudenaikaistamista. Sivistysritarimme salarakkaita ovat Richard Wagnerin oopperat. Wagner vie Niittyä kuin kuoriämpäriä, mutta tästä paheesta hän ymmärtää pitää turpansa rullalla radikaalipiireissä.
Välit tyttöystäväänkin väljähtyvät, kun tämä ei älyä haltioitua Kansallisoopperassa Tannhäuser-esityksestä. Wagner-hulluna Niitty sen sijaan ajautuu sukupuoliyhdyntään saksattaren kanssa, koska tämä on lapsesta saakka ravannut Bayreuthin Wagner-kekkereillä.
Ristiriitaista konservatiivis-klassisen wagnerismin kanssa on, että punaradikalisoituva päähenkilömme alkaa muilta osin muistuttaa suomalaisen laulutaiteen avantgardistia Mauri Antero Nummista. Eteläsuomalaisen osakunnan tilaisuudessa hän esittää luomuksensa ”Aggash”, jossa raitiovaunu kirskuu, varikset kraakkuu, Hitler, Stalin ja Churchill puhuu, joku viilaa ja höylää. Tämän nauhoitetun säestyksensä päälle Niitty mumisee, jodlaa, kurklaa ja laulaa livenä. Ei ihme, että muutamat klassikkotosikot ottavat kierroksia – Wagner olisi saanut sydänkohtauksen – ja poistuvat paikalta huhuillen perään: eikö tämän pitänyt olla kulttuuritilaisuus?
Tässä jännitteisessä Wagner-jumaloinnissaan, vastakulttuurin airueena mellastaessaan ja Helsingin akateemista ”pysähtyneistöä” äimänkäkeistäessään Niitty soveltaa Sokrateen elenkhokseksi tunnistettavaa älyllisen kumoamisen tuottamaa hämmennyksen dialektiikkaa. Mutta kuten Helsinkiin todistaa, M. A. Numminen ymmärtää mainiosti, ettei korkeatasoista undergroudia synny ilman syvällistä klassista sivistystä.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.
Mullistusta odotellessa
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
Varjoja koulukodissa
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.
Solar Filmsin nostalgiapaahdetta
”Ikään kuin vanhana perisyntinä 2000-luvun vaihteen Solar Filmsin elokuviin alun dialogi on epäselvää ja jää elokuvan alkumetreillä sekavan taustaäänityksen jalkoihin.” Häjyt 2 Matti A. Kemin arvioimana.
Jotain suomenruotsalaisesta juhannuksesta uupuu
”Elokuvan intensiteetti laantuu muutamaan otteeseen jopa tylsäksi kuvakerronnaksi saaren vehreydestä.” Kansainvälinen elokuvaversio Tove Janssonin Kesäkirjasta ei täysin vakuuttanutMatti A. Kemiä.
Vain yhdessä olemme mitään
Päätoimittaja on taas kirjoittanut yhden pääkirjoituksen. Hän kuvittelee olevansa optimistinen, mutta se ei ehkä välity.
Kannessa: Ehtymys
Lehden 80-vuotisjuhlanumeron kansiteos on Janne Erkkilän ”Ehtymys”. Teoksen voi nähdä Taivalkosken Päätalokeskuksessa 23.4.–23.5.2025 Erkkilän näyttelyssä Protosynteesi 5.0.
TIEDOTE: Kulttuuri mukaan vaalikeskusteluihin
Pohjoisen kulttuuriorganisaatiot haastavat kulttuurin tekijöitä mukaan kuntavaalikampanjaan pohjoisen kulttuurin puolesta – lue lisää klikkaamalla!
Sujuvaa kerrontaa kolmella tasolla
”Voihan olla, että fiksumpi lukija saa noista keskusteluista enemmän irti kuin tällainen maalaisjuntti”, Eero Ylitalo äimistelee Eero Materon romaanin Laturin paperit kerronnan tasoja.
Mäkelä Vergiliuksena Proustiin
”Mäkelällä on pitkä Proust-perinne. Jo kesällä 1962 kahdenksantoistavuotiaana hän kävi Pariisissa Pére Lachaisen hautausmaalla tämän haudalla.”