
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa linkin
https://youtu.be/15rXahoaBYo kautta suorana kello 13–16 sekä myöhemmin tallenteena.
Seppo Zetterberg: Kaksoisvaltion haaveilija – Konstantin Päts ja Suomi. Docendo 2020.
Suomalaista tutkijamieltä ymmärrettävästi kaihertaa Viron politiikan kaikkien aikojen voimahahmo, moninkertainen riigivanem ja autoritaarinen presidentti Konstantin Päts. Ei vain hänen värikkään poliittisen uransa tai surkean loppunsa takia vaan siksi, että hänellä oli erityissuhde Suomeen.
Aiemminkin veljeskansojen välissä ja Suomenlahden molemmilla puolilla asuvia ihmisiä tutkinut professori Seppo Zetterberg kertaa läpi Pätsin pakolaisvuodet Uudellamaalla ja Terijoella, lämpimän suhteen presidentti Svinhufvudiin ja viimeisen hädän keskellä liittovaltiohaikailut Suomen kanssa.
Zetterbergin Päts-tulkinta on maltillisempi kuin aiemmin virolaisia suututtaneen dosentti Martti Turtolan. Turtolan teoksessa Presidentti Konstantin Päts (Otava 2002) kerrataan useaan otteeseen Pätsin ja tämän kanssa liittoutuneen kenraali Johan Laidonerin luovuttaneen Viron Neuvostoliitolle. “Suomalainen historioitsija: Presidentti Päts oli kollaboraattori ja petturi!” luki järkyttyneen Postimees-lehden otsikossa Turtolan teoksen ilmestyttyä.
Zetterberg käsittelee kuitenkin valtiomies-liikemiestä muutenkin sovittelevasti. Monesti omia tienestejään politiikkaan liittänyt Päts ei saa huutia vanhoista neuvostobisneksistään eikä liioin Suomen suurlähetystövekslauksestaan, jossa hän oli välillä talon omistaja, välillä vuokralainen, mutta kulut maksatettiin Suomella. Miehityksen jälkeistä suunniteltua mutta epäonnistunutta pakoa länsimaihin Zetterberg käsittelee myös nopeasti.
Mutta huutia Päts saa epärealistisilla tulevaisuudenvisioillaan presidentinvirasta luovuttuaan 1940. Suomi-Viron liittovaltion lisäksi hän hahmotteli Latvian, Liettuan ja Puolan yhdistymistä omaksi valtiokseen tai jopa Yhdistynyttä Pohjolan tasavaltaa, johon Viro kuuluisi Pohjoismaiden kanssa. Zetterberg näkee Pätsin hapuilun kuitenkin historian traagisuuden rampauttamana ja depressioon sairastuneena miehenä, jota ilmeisesti myös huumattiin tai myrkytettiin epämääräisillä rokotteilla tuoreen miehityshallinnon toimesta.
Pätsillä oli kuitenkin perusteltu näkemys. Hän ei uskonut pienten valtioiden kykyyn vastustaa uutta itäistä supervaltaa vaan ainoastaan Tšekkoslovakian kaltaisiin liittovaltioihin. Suomelta ei kuitenkaan herunut vastakaikua aiempiinkaan Pätsin lähennysyrityksiin.
Vaikuttaakin siltä, että Suomen suhde Viroon on ollut jo paljon ennen Mauno Koivistoa varsin penseä. Kun nuoret tasavallat kävivät veljellisesti kohti tulevaisuutta, Virosta päin on pidetty enemmän yhteyttä Suomeen kuin päinvastoin. Kun riigivanem Päts ehdotti Kaarlo Juho Ståhlbergille erilaisia puolustusyhteistyökuvioita Venäjän varalta, Ståhlberg ei nähnyt Venäjässä välitöntä vaaraa Suomelle.
Zetterbergin monipuolinen Viron-tutkimus on saanut Päts-kirjassa kiinnostavia uusia lisäsivuja, tällä kertaa hieman populaarimmassa, rajatummassa ja jännittävämmässä muodossa, mutta edelleen ilman kärjistyksiä ja luotettavan rauhalliseen tapaan.
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa linkin
https://youtu.be/15rXahoaBYo kautta suorana kello 13–16 sekä myöhemmin tallenteena.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi “vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Fellinin viimeisiksi ohjaustöiksi jäi kolme mainoselokuvaa Banca di Roma -pankille – vaikka hän oli kampanjoinut raivokkaasti elokuvien tv-esityksiä pilkkovia mainoksia vastaan.
La voce della luna jatkaa jonkinlaista synteesiä Fellinin siihenastisen uran keskeisistä aineksista. Kuin proosarunoa sitä hallitsee eräänlainen tajunnanvirtamaisuus.
Koko Fellinin ura meinaa pakkautua hänen toiseksi viimeiseksi jääneeseen elokuvaansa Haastattelu, joka leikittelee representaation ja todellisuuden suhteen sirpaleilla.
Fellinin Laivan menestys olikin vain näennäistä. Mutta niin alkoi olla koko audiovisuaalinen kenttä televisioineen ja mainoksineen 1980-luvun Italiassa. Totta kai Fellini tarttui seuraavaksi tähän trooppiin.
Vaikean Naisten kaupungin jälkeen Fellini keskittyi heinäkuuhun 1914 sijoittuvaan käsikirjoitukseen “L’assassinio di Sarajevo”, josta kehittyi uusi fellinimäinen menestys Fellinin Laiva.
Orkesteriharjoitus on kuin televisiolle tehty harjoitelma, joka syntyi Italian entisen pääministerin Aldo Moron murhaan päättyneen sieppauksen aikana keväällä 1978. Naisten kaupunki (1980) jää myös jäntevyydeltään veltoksi.
Rovaniemeläinen tietokirjailija ja kirjoittajaohjaaja Anne Lukkarila debytoi nyt myös dekkaristina. Suomutunturissa tapahtuvat hurmetyöt sekoittuvat esikoisessa ympäristöteemoihin.
Briitta Hepo-ojan Sydämiä seireeneille jatkaa Topelius-palkinnolla huomioidun Suomea lohikäärmeille -kirjan tarinaa 2000-luvun vaihtoehtoisessa Suomessa.
Viroa 1930-luvulla itsevaltaisesti hallinnut Konstantin Päts hahmotteli niin Suomen ja Viron liittovaltiota kuin laajempaa Yhdistynyttä Pohjolan tasavaltaakin. Ville Hytönen luki professori Seppo Zetterbergin uuden Päts-teoksen.
Tommi Liimatta siirtyy omakohtaisissa kuvauksissaan Pietarsaaren (Jeppis ja Jeppis 2) Rovaniemelle ja samalla fiktiivisestä kaunokirjallisuudesta tietokirjalliseen kerrontaan. Mutta onko eroa muistelmilla?
Ayn Randin teokset ovat vaikuttaneet Yhdysvaltoja hallitsevaan kapitalistiseen ideologiaan enemmän kuin Euroopassa ehkä on ymmärretty. Jussi Jalosen teos valottaa Randin ihanteita.
Vaikka työmatkapäiväkirja onkin “paikoin kuivakkaa tapaamisten ja kokousten sarjaa”, taustoittaa Hannele Pokan muistelmateos nyt ajankohtaisia asioita kiinnostavasti.