
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Kansiteoksemme on tällä kertaa kuhmolaisen Urho Kähkösen ”Nälkämaa – maa kultainen” (akryyli ja lyöntimetalli, 2018). Tai siis tarkemmin sanottuna yksi kuudesosa siitä, koska kokonaan se ei mahtunut kuvattavaksi. Joulukuussa Kajaanin taidemuseoon esille tuleva teos on kaikkiaan kooltaan noin neljä kertaa kolme metriä laaja.
Kuvasimme tämän ”Nälkämaan” kuudesosan Kähkösen työhuoneella Kuhmon Kuusamonkylällä syyskuisella Kaltion Kainuun-kuvataidekierroksella, josta pääsette lukemaan enemmän joulukuun numerossa. Ennen sen ilmestymistä ehtii kuitenkin Kajaanissa avautua Kähkösen näyttely Kuin kukkiva oksa.
”Näyttely hahmottaa ihmisyyden peruskysymyksiä ja niihin liittyvää vastuuta”, taidemuseon tiedote kertoo ja jatkaa: ”Teosten kautta tarkastellaan myös läsnäoloa ja muistoja sekä niiden katoavaisuutta.” Kähkönen pyytää tähän vielä lisäämään, että teokset ”pyytävät ottamaan vastuuta myös toinen toisistamme ja luonnosta.”
Kuhmossa 1967 syntynyt ja vakituisesti takaisin kotitilalleen noin kymmenen vuotta sitten muuttanut Urho Kähkönen näyttäisi kokevan ja näkevän oman vastuunsa niin taiteilijana kuin ihmisenä hyvin selkeästi. Kouluttauduttuaan Haapavedellä puutarhuriksi ja Turussa elokuvantekijäksi Kähkönen on työskennellyt muun muassa hautausmaanhoitajana, oman tuotantoyhtiön käsikirjoittaja-ohjaajana sekä omaishoitajana, ja erilaisten erityisryhmien kuvataideopetus Kainuussa jatkuu edelleen. Näissä opetusryhmissä syntyneistä kukkateoksista on koottu myös yhteisöllinen ”Kukkaniitty”-huone Kajaanin taidemuseon näyttelyyn.
Kähkösen panoksesta oman yhteisönsä elämään kertovat myös monet tunnustukset. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunta myönsi vuoden 2013 taidetunnustuksensa Kähköselle pitkäjänteisestä työstä kainuulaisen kuvataiteen hyväksi. 2015 Kuhmon yrittäjät ry valitsi hänet vuoden kuhmolaiseksi, ja juuri elokuussa Rajaseutu ry palkitsi Kähkösen yhtenä vuoden 2018 rajaseututoimijana ”Ansiokkaasta työstä kotikaupungin taide-elämän elävöittämisessä ja asukkaiden yhteisöllisyyden vahvistamisessa.”
Koko entisen läänin taiteilijoiden ammattijärjestönä toimivan Oulun Taiteilijaseura -63 ry:n hallituksessakin Kähkönen istuu, ja hän on myös kuratoinut Valvegalleriaan OTS:in kierrätysteemaisen ryhmänäyttelyn Recycled.
Kuin kukkiva oksa Kajaanin taidemuseossa
2.12.–27.1.2019. Recycled Valvegalleriassa (Hallituskatu 7, Oulu) 28.10. saakka.
Taiteilijan verkkosivusto www.urho.info.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Vaikuttaa, että elokuva on kyhätty neljästä erillisestä käsikirjoituksesta henkistä väkivaltaa käyttäen yhden elokuvan mittaiseksi.” Kaltion Matti A. Kemi arvioi, että Hyväveli on vuoden 2022 heikoin kotimainen pitkä elokuva.
”Aina ei oikein tiedä, pitäisikö nauraa vai hämmästellä suu auki”, kirjoittaa Pete Huttunen Pamela Tolan viimeisimmästä ohjauksesta Järjettömän paska idea. Oulussakin kuvatun elokuvan ensi-ilta oli 13.1.2023.
Kaltion kriitikko Matti A. Kemi ei vaikuttunut viimeisimmästä Napapiirin sankarit -sarjan elokuvasta. ”Puoleentoista tuntiin edes ilmeikkäät näyttelijät eivät ole uskoneet käsikirjoituksen ponnettomuuteen.”
”Hamstereissa Veikko Huovisen veijaritarina syvenee yhden sukupolven korjaavaksi kokemukseksi”. Reijo Valta arvioi 4.1.2023 teattereihin saapuvan romaanin viimeisimmän, Markku Pölösen ohjaaman elokuvaversion.
Unenomainen seikkailu vanhalla Varikolla ”Seuraan esitystä hämmästyneenä ja yritän varoa, jotten vahingossakaan sotke riskialtista performanssia omilla äkillisillä liikkeillä tai teoillani.” […]
Perusarvojemme tuntematon historia Jopa 8 000 vuotta vanha Tonavan laakson sivilisaatio tarjoaa meille paljon enemmän kuin pelkkää museotavaraa. Sen yhteiskunnassa saivat […]
Antti Heikkisen Latu-romaanin maalaisproosa vertautuu Risto Kormilaisen silmissä karjalaiseen Heikki Turuseen ja ylä-savolaiseen Eino Säisään.
”Eksklusiiviset uskonnolliset liikkeet ja seurakunnat eivät anna tilaa itsenäiselle ajattelulle vaan kaventavat ihmisen ja uskon yhteen tiukkaan muottiin.” Risto Kormilainen luki Camilla Nissisen romaanin Meitä vastaan rikkoneet.
Juha Hurmeen uutuusteos Tiu tau tilhi ”hurmioituneella tavalla johdattelee kansakoulun periklassisen laulun myötä Fröbelin palikoihin ja aina Alaskaan saakka”, toteaa kriitikko Risto Kormilainen.
”Lapsuuden lähtökohdat eivät olleet kovin otolliset Kaisa Tammelle (s. 1970) tulevaisuuden uraa ajatellen. Alkoholisti-isä terrorisoi perhettä ja sai raivokohtauksia. Risto Kormilainen arvioi Naisvankilan pomon.
”Maapallon pelastukseksi tulee yhteiskuntien julkinen sektori rakentaa uusiksi, peruuttaa infrastruktuurin yksityistäminen, verotettava suuryhtiöitä ankarammin, ehkä jopa kansallistettava niitä.” Naomi Klein vaatii muutosta Tuli on irti -teoksessaan, arvioi Juhani Rantala.
”Pikemmin kuin romaani teos on anti-romaani tai tutkielman parodia”, pohdiskelee Esko Karppanen Runeberg-palkintoehdokkaaksikin valitusta Tiina Lehikoisen Punelmia-teoksesta.