Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Syyllinen kertoo jokaisen perheen ongelmista
Kajaanin kaupunginteatteri: Syyllinen. Kantaesitys Teatteritalossa 15.2.2020.
Käsikirjoitus ja ohjaus Sanna Heikkinen, koreografia Heidi Naakka, lavastus ja valot Jukka Laukkanen, äänet Sinikka Isoniemi, puvut Tiina Siltala. Näyttämöllä Perttu Halllikainen, Tarja Heinula, Heta Hirvonen (vier.) Kristina Koivumies, Anna-Kaisa Korpinen (vier.), Maria Palmu, Kimmo Penttilä, Mika Silvennoinen, Heidi Syrjäkari, Satu Turunen, Sampsa Timoskainen.
Kajaanin kaupunginteatterissa helmikuussa kantaesityksensä saanut, Sanna Heikkisen käsikirjoittama ja ohjaama uusperhedraama Syyllinen kuuluu joukkoon vakavasti otettavat puheenvuorot ja tärkeät näytelmät, ja sitä se toki onkin. Puhukaamme siis ensin näytelmän esiin nostamista kysymyksistä ja palatkaamme tarinan osin erikoiseen näyttämöllepanoon myöhemmin.
Niin. Syyllinen kertoo uusperheestä ja sen ongelmista.
Meillä on esitystaidetta tekevä uusperheen äiti Päivi (Heidi Syrjäkari) ja myyntimiesisä Timo (Mika Silvennoinen). Meillä on pariskunnan yhteinen lapsi Onni ja kaksi valmista Timon ensimmäisestä avioliitosta (Kristina Koivumies ja Heta Hirvonen). Sitten meillä on Timon entinen puoliso (Satu Turunen) ja isovanhemmat (Tarja Heinula, Perttu Hallikainen ja Anna-Kaisa Korpinen).
Sitten meillä on niitä arkipäivänä törmäyksiä, joista pitäisi jotenkin selvitä.
Heikkisen teksti on hämmästyttävän yleispätevä. Vaikken ole koskaan uusperheessä elänyt, en lapsena enkä aikuisena, löydän kyllä näytelmästä lukuisia kiinnekohtia omaan perhe-elämääni. Niitä on oikeastaan niin paljon, etten ymmärrä, mikä tässä kaikessa on erityisesti uusperhettä koskevaa. Uuden perheen arkeen puuttuvat isovanhemmat? Murrosikäisen tuittuilu? Toisen puolison vetäytyminen ja vastuun pakoilu? Perheterapeutilla istuminen? Vastausten etsiminen elämäntaito-oppaista?
Minun mielestäni ne koskevat aivan yhtä lailla meitä kaikkia perhe-elämää viettäviä sillä erolla vain, että siinä missä Timo kuvittelee elämän uuden perheen kanssa jollakin tavalla erilaiseksi kuin entisen liittonsa, hän tuo uuteen liittoon sen edellisen suhteen pahimman ongelman eli itsensä. Puolison vaihtaminen ei varmasti auta, jos tuossa yhteydessä ei tee itselleen mitään.
Kysymys on aivan samasta kuin silloin, kun työhönsä tuskastunut ihminen heittäytyy vuodeksi vuorotteluvapaalle ja palaa entisiin hommiinsa. Vierestä nähneenä tiedän, että pitkänkin breikin pitänyt on kahdessa viikossa täsmälleen yhtä huonossa jamassa kuin oli ennen kauan odottamaansa katkoa.
Myös uuden perheen suhde iholle tunkeviin isovanhempiin on yleispätevä. Jokaikinen perhe joutuu määrittelemään ne rajat, joita yksikään perheen ulkopuolinen ei voi eikä saa ylittää. Se saattaa tehdä kipeää, mutta niin aikuinen ihminen toimii: riuhtaisee itsensä irti omista vanhemmistaan ja alkaa itse kantaa vastuun omista lapsistaan ja arjen rullaamisesta.
Näytelmän Päivi yrittää kyllä parhaansa, mutta Timo antaa perheen ulkopuolisille niin paljon valtaa, että jopa perheen pakasteet ja sohva saavat kyytiä, kun joku vain ymmärtää niitä itselleen pyytää.
Vaan sitten näytelmän toteutukseen.
Minun on pakko myöntää, että ihmettelin esityksen ensimmäiset kymmenen minuuttia, mistä ihmeestä oikein on kysymys. Heidi Syrjäkari lauloi ja tanssi, puki ja riisui mallinukkeja. Sanalla sanoen Syrjäkari pohjusti tuhdilla performanssillaan – näytelmän Päivihän on ammatiltaan esitystaiteillija – tulevan tarinan ahdistusta.
Heidi Naakan koreografioimana Syrjäkari (ja yhdessä kohtauksessa myös Silvennoinen) purkaa ongelmiaan ja etsii useaan otteeseen tanssillaan sitä kipinää, joka uudessa liitossa alunperin oli. Mutta syveneekö katsojan ymmärrys perheen ongelmista näin paremmin kuin vaikkapa niissä huimissa näytellyissä kohtauksissa, joiden aikana Päivi yrittää pitää porukkansa ja oman mielensä kasassa?
Samalla, kun Heikkinen kirjoittaa Päivistään moniniitisen ja uuden perheensä puolesta kaikin käytettävissään olevin keinoin kamppailevan naisen, muut näytelmän henkilöt ovat vain syvästi karrikoituja yhden ominaisuuden olentoja. Silvennoisen tulkitsemalle Timollekin käy niin kuin Aisopoksen aasille, joka kuoli nälkään, kun ei osannut päättää, söisikö vasemmasta vai oikeasta heinäkasasta.
Niin että menkää ja katsokaa. Älkää antako sanan uusperhe hämätä, älkääkä hämmästykö, jos näytelmä saa teissä jotakin liikettä aikaan. Sitähän Sanna Heikkinen näytelmältään ehdottomasti toivoo.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Vau, täällä on tällaisiakin tyyppejä
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
Mielenosoitusoikeuden taantuminen tainnuttaa demokratiaa
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.