Ja Heikkilän Jaakosta tuli ihmisen sisimmän kuvaaja
Anu Kolmonen jututti valokuvaaja Jaakko Heikkilää maaliskuussa tämän retrospektiivisen näyttelyn Ja minusta tuli ihminen tiimoilta. Heikkilä kertoili enemmän ihmiseksi tulemisestaan.
Edellisissä Kaltioon kirjoittamissani jutuissa olen kertonut Vaarat-kaupunkitaidekokonaisuuden havaintokävelyistä (nro 6/2020) ja Työmaa-sarjaan kuuluvasta ”Tähtitaivaantie”-teoksesta (6/2021).
Vaarojen videoteoksilla haluan tuoda näkyväksi kaupunginosissa harjoitettavia elinkeinoja, joista näkyy vain viitteitä katukuvassa. Olen kuvannut korkalovaaralaisen kampaajan, vennivaaralaisen kotimajoittajan ja jääskeläisessä työskentelevän peltisepän käsiä heidän tavallisina työpäivinään. Käsiin keskittyminen kirkasti esiin ammattilaisen kosketusaistissa ja kehonkäytössä olevan sanattoman ymmärryksen työstettävästä materiasta ja työhön liittyvistä ihmiskontakteista. Kaikkien ammattilaisten käsillä oli omia rytmejään ja rutiineitaan, kaikkien käsien liikkeissä näkyivät myös työhön liittyvät päätökset, pohdinta ja varmistuminen työn jäljestä.
Videoteokset voi nähdä Rovaniemen kotiseutupäivillä 9.–11.9.2022 hämärän aikaan Korkalovaarassa, Vennivaarassa ja Jääskeläisessä. ”Kampaaja”-teos on ollut esillä Rovaniemellä jo kahdesti aiemmin, ”Majoittaja” ja ”Taivuttaja” -teoksille tämä on ensiesitys.
Vaarat-kokonaisuuden päättävät ääniteokset ”Puolivillit-semikesyt” ihmisen ja kaupunkieläimen suhteesta valmistuvat vielä vuoden lopussa. Niihin liittyvä kirjoitus julkaistaan Kaltiossa 6/2022.
Kampaaja
Kampaajan työ perustuu intiimiin kosketukseen. Asiakassuhteet ovat usein hyvin pitkiä, ja kampaaja tietää asiakkaidensa elämän käänteistä enemmän kuin moni ystävä.
Korkalovaaralaisen kampaajan kädet ovat tehneet työtään jo vuosikymmeniä. Ne ovat koskettaneet satojen ihmisten erilaisia hiuksia, ne tuntevat lukuisia päänahkoja. Kädet muistavat, miten lapsen hiukset kasvoivat aikuiseksi, miten nuori ihminen vanheni ja harmaantui.
Kampaajan kädet heräävät yksityisinä. Ennen ensimmäisen asiakkaan tuloa ne ottavat palvelevan roolin. Ne järjestävät työpisteen ja välineet ennakoiden päivän asiakkaita. Tuleeko niille joskus kiire? Vai jääkö niille luppoaikaa, kun kaikki on jo valmista, mutta asiakas viipyy?
Kädet keskustelevat asiakkaan kanssa. Ne ehdottelevat: tehdäänkö näin? tämä korostaa kauniisti. Ne kommentoivat asiakkaan toiveita: mutta sehän näyttäisi tältä! tätäkö tarkoitat?
Kun päätös on selvä, kädet käyvät työhön. Ne lyhentävät, kihartavat, suoristavat, pesevät, kuivaavat, värjäävät, muotoilevat… Välillä niiden on harkittava hetki. Kädet ohjaavat asiakasta kääntämään päätään, siirtymään pesuun, istumaan suorassa.
Lopuksi kädet pöyhivät hiukset edustaviksi ja esittelevät muutosta asiakkaalle. Ne tekevät vielä pieniä hipaisuja korostaakseen onnistumistaan tai tarkistaakseen hiusten pyörteitä ja laskeutumista. Hiljalleen kädet irtautuvat asiakkaasta, ottavat maksun vastaan ja hyvästelevät asiakkaan.
Asiakkaiden välissä kädet siivoilevat, järjestelevät, valmistelevat. Lepäävät. Venyttelevätkö ne? Kun kampaaja syö, ovatko kädet yksityisiä? Kohenteleeko kampaaja omia hiuksiaan?
Ikkunan takana käsien istuttamat puut vaihtavat muotoaan vuodenaikojen mukaan. Oravat, linnut ja ötökät puuhaavat omiaan. Toisinaan aika pysähtyy kampaamon puolella, kädet lepäävät työvaatteen lanteilla ja kampaaja katsoo ulos.

Majoittaja
Teoksen aiheena ovat sivuelinkeinonaan kotimajoitusta järjestävän henkilön kädet. Kotimajoituksessa kyse on luottamuksesta ja mukavuudesta. Vierailijat viipyvät vain hetken, ja jakavat arvionsa majoittajasta koko maailmalle. Majapaikan on paitsi näytettävä, myös tunnuttava ja tuoksuttava puhtaalta. Majoittajan on oltava helposti lähestyttävä ja ystävällinen.
Vennivaarassa vieraat ovat poistuneet aamulla. Majoittajan kädet keräävät käytetyt petivaatteet myttyyn. Peitot, tyynyt, viltit ja matot päätyvät parvekkeelle tuulettumaan, lakanat ja tyynyliinat pesukoneeseen pyörimään. Kädet nostelevat sähköjohdot yöpöydille, vetävät sängyt irti seinistä ja kääntävät tuolit pöytien päälle, jotta robotti-imurilla on pääsy huoneiden kaikkiin nurkkiin.
Naapurustossa taivaan värit ennakoivat tulevaa säätä. Maisema voi olla postikorttimaisen kaunis, epämääräisen resuinen, yllättävän hämärä tai hämmentävän valoisa. Ja aina jonkun mielestä ihan tavallinen. Toisinaan majoittaja katselee tuuletusparvekkeelta avautuvaa näkymää vieraan silmin. Miten tämän näkee se, joka on tullut kokemaan jotain uutta?
Kädet laskevat puhtaiden viikkattujen kaapista oikean määrän sileitä valkeita pinkkoja.
Kaikki pinnat, joihin vieras on saattanut koskea, on pyyhittävä. Kaikki kiiltävät pinnat on pyyhittävä. Käsien liikeradat ovat nopeita ja varmoja. Suihkaus, laaja liike, tarvittaessa hinkutus, lopuksi laaja liike. Lopputuloksen tarkastelu eri kulmista. Roskapussien vaihto.
Vieraiden tuloon on valmistauduttava myös tarkistamalla kylpytilojen ja keittiön siisteys. Vieraiden kanssa on viestiteltävä, varausjärjestelmään säädettävä ajankohtaisia tietoja. Varsinaiseksi työkseen majoittajan kädet tekevät aivan muuta.
Petausrutiini on rytmikäs: lakanan pelmautus, nurkka, nurkka, silitys, nurkka, nurkka, silitys. Lakana on täsmällisesti paikoillaan. Kopistus ulkona, ja pian myös tyynyt ja peitot ovat sängyillä puhtaine päällisineen. Jokaista asettelua seuraa käden nopea silittävä tarkistus: eihän jäänyt ryppyjä tai möykkyjä. Kauniisti kulmaan asetettu viltti viimeistelee geometrian.
Lopuksi lamppujen töpselit kiinni seiniin. Naps, valot toimivat. Ja sängyn päädyssä ne viimeistelevät kutsuvan tunnelman seuraavaa vierasta varten.

Taivuttaja
Jääskeläisessä työskentelevän peltisepän kädet siirtelevät, mittaavat, muotoilevat ja pakkaavat teräväreunaisia peltilevyjä. Vaikka työhansikkaat suojaavat käsiä, on niiden oltava valppaina ja varottava tapaturmia. Työvaiheiden jäsentely ja ongelmien ratkominen näkyy käsien ottamissa tuumausasennoissa.
Taivuttaja saa asiakkailta tarkat – tai joskus summittaiset – mitat siitä, mihin muotoon pelti on leikattava ja millaisiin kulmiin taivutettava. Hän etsii oikeanlaisen materiaalin, mittailee ja suuria laitteita oikeassa järjestyksessä käyttäen antaa levylle uuden muodon.
Materiaali on suurilla rullilla hyllyissä. Niiden siirtelyyn tarvitaan konevoimaa. Kädet käyttelevät trukin ohjaimia sähäkästi, silti tilassa olevat materiaalipinot ja ihmiset tulevat huomioiduksi. Kädet vetävät rauhallisesti rullalta levyä esiin ja katkaisevat sen oikeaan mittaan. Ne teippaavat rullan päähän jääneen terävän reunan ja muovittavat rullan takaisin jämäkkään, helposti käsiteltävään muotoonsa. Taivuttajan kädet siirtelevät ohuita, teräväreunaisia peltejä varmoin ottein, suhteuttaen voiman ja liikeradat pellin painoon, kokoon ja taipuisuuteen.
Kun materiaali on oikean mittaista, kädet pysähtyvät hahmottamaan pellin tavoiteltua profiilia. Missä järjestyksessä levy on työstettävä?
Kertoessaan mittoja ja kulmia särmäävälle tai leikkaavalle koneelle kädet työskentelevät mietteliäästi. Ne pysähtyvät välillä tarkistamaan, ovathan arvot varmasti oikein ja syntyykö näytölle oikeanlainen kuva.
Koneen taivuttaessa peltiä yksi käsi lepää sen liikkuvan osan päällä. Käsi tuntee koneen liikeradan ja rytmin. Toinen käsi on vapaana kehon vierellä. Heti, kun taivutus on valmis, osaavat kädet siirtää aihion seuraavaan asentoon.
Työvaiheiden välillä, kun on ajateltava hetki tai keskusteltava työkaverin kanssa, taivuttajan kädet riisuvat toisen suojaavan työkäsineen. Hanska puetaan takaisin, kun päätös seuraavan vaiheen aloittamisesta on tehty. Vai tarvitaanko seuraavaksi sormenpäiden tarkkaa kosketusta?
Aina välillä kädet mittaavat peltejä yhteistuumin. Ne merkitsevät tussilla levyihin koodeja, joista pellin käyttäjä tietää mikä osa on tarkoitettu mihinkin.
Hanskojen lisäksi käsiä suojaavat opitut asennot koneiden lähellä. Ei puristuksiin, ei poikki, sopiva etäisyys on tässä.
Kun ikkunat työtilan yläreunassa alkavat päästää sisälle yhä enemmän valoa, kun päivät pidentyvät, tietää taivuttaja sesongin lähestyvän. Rakentajat tarvitsevat peltiä etenkin kesällä ja sateettomina päivinä. Silloin nosto-ovet voivat olla pitkäänkin auki: kun tarvitsijat hakevat nipuittain valmiiksi taivutettua materiaalia ja kun rullia on alati kuljetettava katkottavaksi pihalta sisälle.
Kahvitauolla toinen taivuttajan käsistä pitelee lämmintä pahvista kahvikuppia toisen käden levätessä. Hanskat ovat poissa.
Teokset:
”Kampaaja”, 2020
”Majoittaja”, 2022
”Taivuttaja”, 2022
Teosten suunnittelu ja toteutus: Riikka Vuorenmaa
Tuotanto: Piste Kollektiivi
Tuottajat: Riikka Vuorenmaa ja Laura Rekilä
Lisätietoa Vaarat-projektista ja teoksista: http://pistekollektiivi.fi/vaarat
Vaarojen kuvapäiväkirja: https://www.instagram.com/roivaarat/
Videoteosten tarkemmat esitysajat ja -paikat Rovaniemen kotiseutupäivillä 9–11.9.2022: https://www.rovaniemi.fi/Ajankohtaista/Kotiseutupaivat
Anu Kolmonen jututti valokuvaaja Jaakko Heikkilää maaliskuussa tämän retrospektiivisen näyttelyn Ja minusta tuli ihminen tiimoilta. Heikkilä kertoili enemmän ihmiseksi tulemisestaan.
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
”Lavastuksen pikkuvioista huolimatta elokuvassa on kosolti onnistuneita yksityiskohtia.” Matti A. Kemi piti Aku Louhimiehen Lapin sodasta ehkä enemmän kuin odottikaan.
”Sen verran poikkeava Punainen peto on myös tyyliltään, että siitä jää pysyvä jälki 2000-luvun elokuvakaanoniin rohkeiden valintojensa johdosta”, hehkuttaa Matti A. Kemi lokakuun alussa teattereihin saapunutta leffaa.
Milka Luhtaniemi pohtii kolumnissaan yhteisöjen moneutta ja näiden moneuksien välistä liikkuvuutta.
Säämi taaiđâ lii ohtâ Kaltio 80 ive juhleive teemain. Taan numerist mij oovdânpyehtip vijđáht 2020-lovo säämi taiđuid já taiđârijd, kiäh […]
Sääʹm lie pleässjam Eurooppâst takainalla tobddum paar- da joukktaaʹnsid 1800-lååǥǥ mâʹŋŋbeäʹl rääʹjest. Sij pleässjemkulttuurâst lie määŋg seämmanallšemvuõđ kaʹrjjlaž da tâʹvvruõššlaž […]
Árbevirolaš duodji namuhuvvo čájáhusteavsttas sierra, muhto suddu lea ahte sámedáidaga ovddasta dušše okta seaidnái speadjalaston videoduodji. Jos árbevirolaš duodji bajiduvvo, […]
Čájáhusplakáhtii válljejuvvon duodji, Matti Aikio ”Nieida Girl” (2023) lea geađas govva sámi nieiddas gii viehká geahčči guvlui geaidnoráigge. Mas dieđán […]
Davvi ii goassige lean periferiija ”Sápmi ii goassige lean dušše meahcci”, dadjá Lappi eanagoddimusea arkeologa Jari-Matti Kuusela (HS 16.7.2025). Artihkkala […]
Dolin go ledjen nuorra, bargen freelance-doaimmaheaddjin ja isken vuovdit ságaid sápmelašvuođa birra mátta govvabláđiide ja fuomášin man nannosit rájálaš fáddá […]
In leat vel bargan guhká dáiddasuorggis, muhto lean jo máŋgii geargan vásihit dan, ahte oarjemáilmmi kulturbargit ja -organisašuvnnat háliidit ovttasbargat […]
Lean álgoálggus Durdnosis eret, muhto mu sohka lea hui máŋga sajis eret. Danin lean álot vásihan mátkkošteami ja fárrema eará […]
”Sinnemäen ote on pääasiassa ennen kaikkea informatiivinen, mutta hän ei aina karta sarkasmia tai malta olla itsekin menemättä muutamien vuosisadan takaisten kollegojensa tavoin henkilökohtaisuuksiin.” Eros Gomorralainen kritikoi Anssi Sinnemäen Kritiikkien kritiikkiä.
Päätoimittaja paljasti elokuussa olevansa uupunut. Lokakuussa (jolloin hän myös vuosittain ikääntyy) hän tuntuu hieman elpyneen. Nyt hän tunnustaa pelkäävänsä muutosta.
Vesa Ranta kuvasi Kalle Nurmisen teoksen ”Bellum sacrum” Oulun kuvataiteen talossa Rematerialkunstmuseum-näyttelyn avajaispäivänä.
Kerro kaikille on tarina Seilin saarelle 1800-luvun lopulla lähetetyistä naisista. Saaristolaisepookki ei vakuuta Kaltion kriitikko Matti A. Kemiä.
Uusiutunut Taide- ja kulttuurivirasto (Kuvi) uusii tänä syksynä myös vertaisarviointijärjestelyjään. Millä tavoin uusi ”asiantuntijapankki” voi kehittää apurahojen jakamista? Jenni Turunen pohtii tätä etenkin kuvataiteen näkökulmasta.
Elsa Lankinen työskenteli lähes kaksi vuotta Kajaanin kaupunginteatterin hankkeessa ”Taidetta ei tervaa! Alueellinen esittävä taide ekologisena jälleenrakentajana”. Mitä tehtiin, minne seuraavaksi?
”Nuorelle sukupolvelle saamenkielisen musiikin tekeminen on luontevaa; onhan taustalla luottamus siihen, että on olemassa moderni saamelainen yhteiskunta, kulttuuri ja yhteisö.”