Photo North – Pohjoisen valokuvakeskuksen Oulun taidemuseoon kuratoimassa ja tuottamassa näyttelyssä Sopeutuminen – Aika ei ole puolellamme, kohti mahdollisia tulevaisuuksia sopeutuminen tarkoittaa aktiivista toimijuutta, joka haastaa ne tutut tarinat, jotka käskevät ihmisiä selviytymään ja hyväksymään kohtalonsa. Kenen tai minkä pitäisi sopeutua, ihmisen vai luonnon, ja kuka sanelee ehdot? Entä jos se tarkoittaisikin uutta elintapaa?
Photo North on kutsunut näyttelyä varten kolme taiteilijaa pohjoisen residensseihin tuottamaan uudet teokset näyttelyä varten. Elina Bry työskenteli Taidekeskus KulttuuriKauppilassa Iissä, Michèle Boulogne Sodankylän geofysiikan observatoriolla ja Jaakko Myyri Oulangan tutkimusasemalla. Muut näyttelyyn kutsutut taiteilijat valmiilla teoksilla ovat Matti Aikio, Erich Berger, Arttu Nieminen ja Maija Tammi.
Glasgow’ssa asuva suomalais-ranskalainen Elina Bry työskentelee linssipohjaisen taiteen ja performanssien parissa. Iin KulttuuriKauppilan residenssissä Bry tutki ihmisen ja luonnon suhdetta ilmastoahdistuksen ja ilmastonmuutoksen valtaamassa ajassamme. Sopeutuminen-näyttelyssä esitettävä lopputulos käsittelee aihetta liikkuvan kuvan, äänen ja performanssin kautta. Iistä Bry tuo myös paikallisten ihmisten ääniä ja tuntemuksia luonnosta isomman yleisön kuultavaksi. Puoleksi suomalaisena Bryllä on vahva suhde suomalaiseen luontoon, jota hän on käsitellyt myös aiemmassa työssään Is The Earth Chronically Ill? (2023–2025).
Iissä Bry tapasi useita erilaisia ihmisryhmiä residenssitaiteilijana toimiessaan. Bry veti ohjattuja tapahtumia sekä harjoituksia muun muassa alakoululaisille ja työttömien työpajatoiminnassa mukana olleille. Ohjattujen ryhmien lisäksi Bry järjesti kaikille avoimia kuorotapaamisia Iin kansalaisopistolla sekä saunomis- ja uimishetkiä Iin Vihkosaaren uimarannalla. Eritoten kuorotapaamisten kautta Bry tutustui iiläisiin, jotka esittelivät innokkaasti omia suosikkipaikkojaan.
Yhdeksi residenssin käännekohdista Bry nostaa Jussi Vilkunan esittelemän Jakkukylän riippusillan, joka toimi itsessään metaforana sopeutumiselle.
– Lapset kulkevat kouluun joen yli joen ollessa jäässä, mutta sulana aikana, ilman siltaa, jonkun pitäisi kuljettaa lapset pitkän mutkan kautta kouluun. Siitä kumpusi ajatus, että haluan keskustella siltaa käyttävien lasten kanssa ja kuvata heitä. Sitten me kutsuimme paikallisia lapsia kulkemaan sillalla ja haastattelin heitä aiheesta.
– Usein ajatellaan, että ilmastonmuutos käsittelee vain luontoa, mutta ei ajatella yhtään tai oteta huomioon sitä, miten se vaikuttaa myös ihmisiin. Erityisesti lapsiin.
Kaava eri paikkoihin kulkemisesta kuntalaisten kyydissä toistui Brylle usein residenssin aikana, koska hänen oma liikkumisensa oli rajoittunut polkupyörään ja julkiseen liikenteeseen. Parhaimmillaan kuntalaisten vinkit saattoivat viedä hänet pikkuteitten kautta paikkoihin, joita ei ole edes merkitty karttoihin. Heittäytyminen ihmisten vietäväksi ja täydellinen toisiin luottaminen herätti kysymyksiä eritoten Glasgow’ssa residenssistä keskustellessa. Myös suomalaisille tyypillinen alastomuus saunassa tuntemattomien kanssa aiheutti edelleen kummastusta.
Touko-kesäkuussa 2025 Iissä vietetyn residenssijakson jälkeen Bry palasi sinne takaisin helmikuussa 2026 ja kohtasi ihmisiä uudelleen.
– Tuntuisi pahalta olla kuukausi ihmisten muodostamassa yhteisössä, poistua, kuin repiä jotain irti näistä ihmisistä, ja sitten palata takaisin seuraavan vuoden lokakuussa esittelemään tässä paikassa luotu teoskokonaisuus. Oli helpompi ajatella asioita kun tiesin, että tulen takaisin jo puolen vuoden päästä.
Bry haluaa ohjata työssään ajatuksia sopeutumisesta juurikin ihmisiin ja ihmisten väliseen kanssakäymiseen.
– Saatoin viettää ihmisten kanssa tunteja hiljaisuudessa. Ei välttämättä edes tehty juuri mitään. Saatettiin juoda kahvit, ehkä kuvattiin jotain. Koin oloni todella etuoikeutetuksi, kun pääsin ihmisten koteihin ja viettämään aikaa heidän kanssaan. Oletan, että asemani taiteilijana sekä ihmisten arjen ulkopuolisena toimijana madalsi kynnystä viettää aikaa kanssani ja luottaa minuun.
Eri ryhmien kautta erilaisten ihmisten kohtaaminen on ollut myös aiemmin Bryn töiden keskiössä. Skotlannissa hän on työskennellyt esimerkiksi riippuvuuksista kärsivien ihmisten tukiryhmien kanssa ja tehnyt heidän kanssaan muun muassa elokuvia ja radio-ohjelmia.
Iissä kohtaamistaan ryhmistä hän haluaa erityisesti nostaa esiin työtoiminnan porukan. Ryhmän yhteisillä retkillä mukana ollut Bry päätyi kuvaamaan eritoten Ekiä, vanhempaa miestä, jonka omaleimaiset kasvot ja mahdollisuus löytää itselleen aina paikka jalkojen lepuuttamiselle – täydellinen sopeutuminen ympäristöön – tekivät vaikutuksen Bryhyn.
– Hän vastavuoroisesti sanoi valokuvat nähtyään, että kukaan ei ole koskaan ottanut hänestä näin hienoja kuvia.
Elina Bryn kokemuksen mukaan suomalaiset ovat erilaisia kesä- ja talvisaikaan. Saapuessaan helmikuussa takaisin Iihin ja työtoiminnan ryhmän pariin Bry sai ensimmäistä kertaa erään ryhmän jäsenen kameran eteen.
– Kalevi oli aiemmin aina sanonut selkeästi, ettei halua olla missään kuvissa, mutta nyt ohimennen kuvasta kysyessäni se oli hänelle ihan okei. Tästä yllättyneenä ja rohkaistuneena kysyin, olisiko mahdollista ottaa kuvia hänen kanssaan. Kalevi on kova avantouimari, joten sovimme tapaamisen eräälle aamulle ja saunoimme sekä kävimme avannossa. Siellä sain myös kuvata häntä elementissään. En olisi ikinä uskonut, että saisin hänestä kuvan, ja vielä vähemmän, että hän olisi kuvassa pelkät uikkarit jalassa!
Valokuvien ja videotallenteiden lisäksi Bry nauhoitti vetämäänsä luonnonkuoroa. Bry oli kirjoittanut sanojen sijaan äänelle perustuvalle kuorolle vapaamuotoisen teeman, jota laulettiin tuulelle, merelle ja metsälle. Lopullinen teema myös muovautui tekijöiden ja tilanteiden mukaan.
Sopeutuminen-näyttelyyn Oulun taidemuseon toisessa kerroksessa tulee valokuvien sekä video- ja äänitallenteiden lisäksi esille myös iiläistä käsityötä. Näyttelytilaan rakennetaan pyörivä laavu, jonka keskiön ”nuotio” onkin videoteos. Rakennelma on saanut ideansa Iin Praavan nokan laavusta, ja se on toteutettu yhteistyössä IiPajan kanssa. Laavuun mahtuu sisälle yhtä aikaa useampi henkilö, joille videon seuraaminen on yhteinen kokemus.
– Jussi vei minut Praavan rantaan ja laavulla heräsi jälleen ajatus: tämä on sopeutumista! Laavu, jota voi liikutella tuulen tai sateen suunnan mukaan. Menimme myöhemmin työtoimintaryhmän kanssa laavulle grillaamaan ja keskustelemaan sopeutumisesta. Kun näin ryhmäläisiä pyörittämässä laavua samalla kun muutama ihminen oli sisällä, siinä oli jo itsessään performanssia ja leikkiä. Halusin näyttelyyn mukaan myös leikkisyyttä.
Lisää Elina Brystä ja hänen töistään: elinabry.com
Photo North – Pohjoinen valokuvakeskus esittää: Sopeutuminen – Aika ei ole puolellamme, kohti mahdollisia tulevaisuuksia. Oulun taidemuseon (Kasarmintie 9) toinen kerros 16.10.2026–14.2.2027.
Taiteilijat: Matti Aikio, Erich Berger, Michèle Boulogne, Elina Bry, Jaakko Myyri, Arttu Nieminen ja Maija Tammi.
Kiitokset: Timo Haapaniemi, Taidekeskus KulttuuriKauppila Art Break residenssi, Sanna Koivisto
Sopeutuminen on osa Oulu2026−kulttuuripääkaupunkiohjelmaa.
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
”Elokuvan edetessä alkaa tuntua siltä, että vieras maisema itse asiassa sopii tähän farssiin oikein hyvin.” Jenny Kangasvuo arvioi 4.9.2026 ensi-iltaan tulevan Presidentin kyydityksen.
”Haluamme tuoda onnea ja iloa ihmisille, niin hullua kuin tämä homma onkaan järjestelyineen ja riskeineen!” Matti A. Kemi haastatteli kahta miestä, jotka järjestävät OstariFestareita.
”Kirjan isommat ja pienemmät tiedonmuruset sekä kuva- ja karttamateriaali kiinnostivat erityisesti, koska monet paikat ja paikkakunnat Perämeren alueella ovat jo lapsuudesta tuttuja.” Helki Kallio arvioi Juha Ylimaunun Perämeren.
Elokuun Kaltion kanteen poimimme Sirja-Erika Virpikarin teoksen ”Pieni punainen metsä”, joka on esillä Galleria Oskari Jauhiaisen näyttelyssä Punaisen vivahde syys–lokakuussa.
Päätoimittajan kesä on ollut painostava, vaikka helteet jäivätkin tulematta. Pääkirjoituksestakin huomaa, että kirjoittaja sairastui sopivasti viikko ennen lehden painopäivää.
Sopeutuminen on pitkään ymmärretty biologisena tai kulttuurisena mukautumisena ympäristön ja vallitsevien voimien muutoksille, tai selviytymiskeinona vaikeissa tilanteissa. Mitä sopeutuminen voisi olla tilanteeseen alistumisen sijaan? Entä jos sopeutuminen onkin villi kapina?
Sodankylän pohjoisosan saamelaiset ja suomenkieliset poropaimentolaiset menettivät merkittävän osan laitumistaan ja kyläyhteisönsä, kun heidät 1960-luvulla pakkosiirrettiin pääosin Vuotsoon pois Lokan ja Porttipahdan sähköntuotantoa turvaavien säännöstelyaltaiden tieltä. Mikko Vartiainen kertaa tapahtumien virallista kulkua.
”Toistuva yö taustalla luo teoksiin ja näyttelyyn omaa pimeää ja varjoisaa tunnelmaansa, kontrastina teosten voimakkaille väreille.” Helki Kallio arvioi Heli Tuhkasen näyttelyn.
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
”Historia osoittaa, kuinka kulloinenkin poliittinen säätila on heijastunut Suomen ja Venäjän välisiin kulttuuriseen kanssakäymiseen. Tomi Huttunen toteaa kirjallisuuden kääntäminen olleen vilkkaampaa maiden välisen suojasään vuosina.”
”Oulu2026:ssakin on omat sokeat pisteensä ja kriittisen tarkastelun kohteet, ja eiköhän niistäkin saada vielä kuulla perusteltua analyysiä.” Päätoimittaja ei tällaista vielä kuitenkaan tarjoa, kunhan harhailee.
