Hiljaiset huoneet ja vilkkaat näyttelytilat

Taiteilija-lehti kysyi vuonna 2016 ammattitaiteilijoilta, miten he suhtautuvat kesänäyttelyihin. Valtaosa vastaajista (70 %) piti suomalaista kesänäyttelyperinnettä tärkeänä. Monen vastaajan mielestä ilmiö voisi hyvin vielä laajentua ja näyttelyitä voisi olla enemmän muiden kesätapahtumien kuten musiikkijuhlien ja festivaalien yhteydessä.

Tänäkin kesänä taidenäyttelyitä on järjestetty paljon ja myös sellaisilla paikkakunnilla, joissa ei ympärivuotisia näyttelytiloja ole. Kaltio vieraili menneen kesän aikana useissa näyttelyissä, joista viidestä jäi kerrottavaa syksyllekin.

Takavuosina vähättelevänä ja aliarvioivana pidetty kesänäyttely-termi nykyisin ymmärretään vain vuodenaikaan viittavana. Ainoastaan viidennes Taiteilija-lehden kyselyyn vastanneista kuvataiteilijoista piti sitä halventavana. Ammattimainen tekeminen on levinnyt niin sanottuihin navettagallerioihinkin, ja taidemuseot panostavat kesäaikaisiin näyttelyihinsä yhtä lailla kuin muina vuodenaikoina.

Katjan ja Matin Etsivätoimisto

Vääksyn kanavan kupeessa Asikkalassa on historiantutkija ja valtiopäivämies J. R. Danielsson-Kalmarin kesähuvila. Kunnan nykyisin omistamassa huvilassa on kaksi entisestä omistajasta muistuttavaa museohuonetta ja muut tilat ovat talviaikoina huvila Asikkalan seudun musiikkiopiston käytössä. Kesäisin muut tilat ovat omistettuja kuvataiteelle ja kesätapahtumille.

Tänä kesänä kesähuvilassa oli esillä taiteilijapariskunta Katja Tukiaisen ja Matti Hagelbergin ensimmäinen yhteisnäyttely. Kuvataiteilija Tukiaisella ja sarjakuvataiteilija Hagelbergilla on ollut pitkään Helsingin Kaapelitehtaalla yhteinen työskentelytila, jonka he ovat nimenneet Katjan ja Matin Etsivätoimistoksi. Työtilan nimi sopi hyvin myös näyttelylle, molemmissa etsitään/etsittiin totuutta taiteen keinoin.

Tukiaisen värikylläiset ja suurikokoiset maalaukset saivat rinnalleen Hagelbergin pienikokoisia sarjakuvaoriginaaleja ja serigrafioita. Huvilan erikokoisista huoneista oli löytynyt molemmille sopivat tilat. Ahtaammissa tiloissa oli läheltä katseltavia sarjakuvaoriginaaleja, isommissa huoneissa maalauksia. Museohuoneissa oli näyttelyvieraiden etsittävänä kolme virhettä.

Grigor Auerin maalauksia

Taidepitäjä Lapinlahden Taidemuseo Eemilissä kesänäyttelyssä oli Laatokan Karjalan Pitkärannassa syntyneen Grigor Auerin (1882–1967) maalauksia, asetelmia ja maisemia. Näyttely oli osa visuaalisen karjalaisen taiteen teemavuotta. 1900-luvun alussa Pietarissa taideopissa olleen Auerin tyyli on pysynyt hämmästyttävän samankaltaisena koko pitkän uran ajan.

Esillä olleiden taulujen perusteella Auer oli erityisen innostunut kuvamaan kevättalvista maisemaa. Auringon kilo hangista sai kesälläkin tuntemaan tulevan kesän odotuksen. Kesäistä maisemaa Auer ei Suomessa juurikaan ikuistanut, näyttelyn kesäiset kuvat olivat pääasiassa Italiasta. Karjalaisia maisemia Auer ikuisti etenkin Valamossa.

Hiljaiset huoneet

Ristijärven Katvelassa oli esillä Urho Kähkösen maalaussarja ”Hiljaiset huoneet”. Katvelassa on vuodesta 2003 lähtien ollut pysyvä suojeluskunta- ja lottanäyttely. Vanha, suuri kansakoululuokka toimii vaihtuvien näyttelyiden tilana, ja juuri siinä maalaussarja oli esillä muistotaulujen ja museoesineiden väleissä.

Tyhjentyneiden tilojen ja autiotalojen Kainuussa jo Kähkösen maalausten teema tuntui haikealta, ja taiteilija oli onnistunut ikuistamaan saman haikeuden teoksiinsa. Kesäisen voimakkaan auringonvalon hämyisiksi tekevät huoneet jäivät mieleen pitkäksi aikaa. Näyttelytilan hirsiseinät ja notkollaan oleva sisäkatto korostivat maalausten sisältöä.

Juuret

Kesäkuussa Vilho Lampi -museossa oli Jouko Alapartasen näyttely Juuret. Näyttely oli kuvataiteilijan ”kunnianosoitus maalarille, joka on vaikuttanut minun ja monen muun taiteilijan tekemisiin usean sukupolven ajan”. Näyttelyn suurin työ ”Pitäjän keisari 2” viittaa jo nimellään museon pysyvässä näyttelyssä esillä olevaan Vilho Lammen (1898–1936) teokseen ”Pitäjän keisari”.

Näyttely esitteli Alapartasen tuotantoa pääasiassa 2020-luvulta. Töiden teemat vaihtelivat diktaattoreista roskaruokaan, useissa töissä taiteilijan omakuva ilmensi ihmisen ja yhteiskunnan kipukohtia. Realistisesti toteutettujen töiden symboliikka oli selkeää, muttei itseään tyrkyttävää.

Temppelimaalauksia

Heinäveden kulttuurikirkossa oli kesän ajan pitkän linjan taidemaalari Soili Taljan Temppelimaalauksia. Kulttuurikirkko tässä yhteydessä tarkoittaa korkealla mäellä olevaa Josef Stenbäckin suunnittelemaa, vuonna 1891 valmistunutta Heinäveden luterilaista kirkkoa. Sen suurille, maalatuille hirsiseinille oli ripustettu sopiviin kohtiin Taljan abstrakteja teoksia.

Taljan teoksissa tuntui olevan joitakin tuttuja hahmoja tai symboleja, mutta kokonaisuus ei antaudu selkeälle tulkinnalle. Taidemaalari itse kertoo teostensa olevan ”mystisiä, kosmologisia tutkielmia”. Jumalanpalveluksessa (tai musiikkikonsertissa) istujalle teokset tarjoavat pohdittavaa. Pohjois-Karjalassa abstraktisuutta ei ole koettu ”vaikeasti lähestyttäväksi”, kuten kesän kulttuuriskandaalin aiheuttaneessa Uudenkaupungin seurakunnassa.

Kesäinen näyttelyperinne tuntuu edelleen elävän ja voivan hyvin. Kokonaan uusia kesäisiä taidenäyttelypaikkoja ei sattunut matkan varrelle, mutta niitäkin varmaan oli. Kesänäyttelyt tuovat taidetta lähemmäksi, osaksi kesän arkisia tekemisiä.