Luen oikovedosta, kuten olen tehnyt jo kymmeniä kertoja. Yritän löytää virheitä. Harvinaisen vähän, huomaan ajattelevani. Ehkä olen taas vähän parempi oikolukemaan, toimittamaan.
Virheitä enemmän löydän pieniä, itseäni ilahduttavia yksityiskohtia. Yhteyksiä toisistaan täysin erillisten juttujen välillä. Hymyilen puolittain, kun yhdessä artikkelissa mainitaan Väinö Kirstinä, jonka vuonna 1961 Kaltiossa ilmestyneen runovalikoiman päätimme nyt julkaista uudelleen. Oliko tämä lopulta ”valinta” lainkaan? Teinkö pelkästään sen, minkä alitajuntani ohjelmoi?
Käsillä on taas jonkinlainen kokonaisuus, osittain ohjattuna, osin sattuman johdattamana. Välillä tuntui, että olimme edellisen, kuolema-teemaisen numeron kanssa pari kuukautta etuajassa; että sen hetki olisi paremminkin nyt. Että kuoleman jälkeinen elämä-numero voisi odottaa tämän viheliäisen eristymisen ja pysähtymisen hetken loppumista. Mutta ei; aikaa, ikää ja elämää ei voi pistää tauolle tai jäähylle, kaikki jatkuu. Kaikki liikkuu.
Kaikki liikkuu. Vielä kuukausi sitten, laskiaisena, talvi oli vielä talvi, loskainen ja liian lämmin, ja kevään piti tulla kuten kaikki keväät, ärsyttävän hitaasti ja myöhässä mutta kuitenkin enemmän tai vähemmän normaalina. Sitten sairastui Italia, ja jonkin piti muuttua. Kaltio päätti perua kevään syntymäpäiväjuhlansa. Sitten sairastuivat melkein kaikki maailman maat, ja jo ennen aprillipäivää lähes koko Suomikin päätettiin sulkea.
Suunniteltu Kaltion reportaasimatka Euroopan kulttuuripääkaupunkiin Rijekaan siirtyy myös. Jää nähtäväksi, siirtyykö tulevaisuuteen vaiko roskakoriin. Ensi vuonna on taas uusien kaupunkien vuoro.
Tähän väliin mainos:
KALTIO 40 VUOTTA
Juhlavuotenaan Kaltio toivoo, että lukijat muistaisivat Kaltiota myös ylimääräisillä lahjatilauksilla. Tilatkaa Kaltio nimi- tai syntymäpäivälahjaksi tai muuten vain lahjaksi ystävillenne ja tuttavillenne! Edistätte sillä tavalla myös kaltion tunnetuksi tulemista. Muistakaa ylioppilaita ja muita oppivaisia!
Näin toivottiin vuonna 1985, ja näin toivotaan vuonna 2020. Enää ei tarvitse tilausta tehdä puhelimitse, riittää nettilomakkeen täyttäminen lehden verkkosivuilla.
Tarkistan päätoimittamieni lehtien määrän: 56 syksystä 2010 alkaen, meneillään on siis kauteni viideskymmenesseitsemäs oikolukuprosessi. Sitä ennen kuusi vuotta jollain tavalla mukana, kolmekymmentäkuusi lehteä. Ei ihan vielä sataa.
Kaltio ry:n toimintakertomuksissa pidetään kirjaa julkaistujen numeroiden ja sivujen määrästä. ”Kaikkiaan Kaltio on ilmestynyt 479 kertaa ja sivuja on ollut kaiken kaikkiaan 18 910”, vuoden 2019 kertomus paljastaa. Viidessadas numero ilmestyy siis vuonna 2023, jolloin rikottaneen myös 20 000 sivun rajapyykki. Nykyään pitäisi kai puhua painetuista sivuista; verkossa julkaistuja juttuja ei tuohon ole mukaan laskettu.
Enemmänkin voisi erilaisia asioita laskea numeroilla kerrottavaksi. Esimerkiksi Kaltion 60-vuotisnumeroa (2/2005) valmistellessani kokosin taulukkoa lehteen kirjoittaneista avustajista. Ehdin käydä läpi vuosikerrat 1960–1986, yhteensä 171 numeroa, ja laskin näistä 1 199 erilaista nimeä. Joitakin ihmisiä siellä on toki kahteen tai useampaan kertaan, koska en ole selvittänyt henkilöllisyyksiä nimimerkkien tai nimikirjainten takaa vaan kirjannut kaikki eri kirjoitusasut omille riveilleen. Kuitenkin pitkälti toista tuhatta ihmistä, oletan.
Vaikka omalla päätoimittajakaudellani eri avustajia on ollut vain reilu parisataa, tuosta 27 vuoden otannasta ekstrapoloin, että Kaltion tekemiseen jollain tavalla on 75 vuoden aikana osallistunut reilusti yli 2 000 ihmistä. Hyvät juhlat tähän asti, sanoisin.
Suurkiitos kaikille tuhansille, jotka luette ja kirjoitatte Kaltiota! Kajaanin-matka siis peruuntui, mutta kohotetaan lauantaina 18.4. yhdessä malja näille vuosille, jokainen omassa eristyksessään! Ja koska Kaltio liikkuu ajassa, merkitään kuvat maljoista ja muista onnitteluista Instagramissa ynnä muissa sanalla #kaltiolehti75, niin löydämme toisemme!
Juhlitaan kunnolla yhdessä myöhemmin syksyllä; siitä enemmän sitten elokuun lehdessä. Ja ehkä jo kesäkuun kritiikki-teemaisessa Kaltiossa.
Paavo J. Heinonen
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Lyhyen urani aikana useat erilaiset valtaväestöön kuuluvat kulttuuritoimijat ovat pyytäneet minua yhteistyöhön siten, että olen voinut päätellä kiinnostuksen heränneen keskinkertaisen […]
”Koska vähemmistökielen kirjoitustaito on edelleen harvassa, olen ottanut enemmän vastuuta lehtikirjoitusten tuottamisesta ja niiden kielenhuollosta.” Marja-Liisa Olthuis on yliopistonlehtori ja kirjailija, mutta myös inarinsaamenkielisen Anarâš aavis -lehden toimittaja.
Sigga-Marja Magga pohti duodjin radikaalisuutta talvella 2024 Jouni S. Laitin näyttelyn avajaispuheessaan: ”Laiti pilaa yhteiskuntakritiikissään kauniin esineen”.
”Suomi ja Norja eivät ole kunnioittaneet Tenon tilanteessa saamelaisten itsemääräämisoikeutta, joka todetaan vuonna 2007 hyväksytyssä YK:n Alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevässä julistuksessa.” Saima Visti keskusteli Tenon lohitilanteesta Áslat Holmbergin kanssa.
”Karnevalistisen ja riehakkaan monologitulvan alle kätkeytyy havaintoja ympäröivästä sekä manifestoivaa ja voimaannuttavaa energiaa”, toteaa Matti A. Kemi Badwoman-ryhmän esityksestä Mopo – uusi kevät.
”En ole edelleenkään varma, mikä oli esityksen sanoma. Mitä opimme hullusta taistelutahdosta?” Eppu Meriö arvioi Puolangan Pessimistien kesän 2025 näytelmän Karvanoppamusikaali.
Toista kertaa syyskuussa 2025 järjestetty Pyhä Sana -festivaali esittelee sanataidetta ja musiikkia sekä keskustelee yhteiskunnallisista teemoista. Pentti Järvelin tutustui tapahtuman antiin.
”Websterin dokumentti ei luo sankaritarinoita, ei osoita syyttävää sormea. Ei saarnaa, ei tyrkytä.” Matti A. Kemi katseli Palavan maan.
”On olemassa vaihtoehtoisia tekemisen muotoja – on olemassa tila, jossa voin väittää katsojalle, että minä olen kuvassa metsästyksen haltijan turvaamana. […]
Saamelainen taide on yksi Kaltion 80-vuotisjuhlavuoden teemoista. Tässä numerossa esitellään laajasti 2020-luvun saamelaisia taiteita ja taiteilijoita, jotka toimivat pohjoiskalotin alueella […]
”Lauri-Matti Parppein esikoiselokuvassa törmäytetään klassisen musiikin jäykät säännöt ja avarat konserttisalit kokeellisen musiikin mielikuvituksellisuuteen, jota toteutetaan autotalleissa ja pienissä baareissa.” Jenny Kangasvuon arvioima Jossain on valo joka ei sammu saa juuri ensi-iltansa.
Vaikka sitä markkinoidaan Nauvoon sijoittuvana juhannusaiheisena draamana, jossa ”pilkahtelee huumori”, Elämä on juhla on pikemminkin tragediaa, josta on hankaluuksia löytää minkäänlaisia huumorin pilkahduksia. Matti A. Kemi arvioi leffan.
Katariina Lillqvist has been directing her new animation at Liminka Art School, where her script was also turned into a graphic novel in 2024. Lölä Vlasenko talked to Lillqvist and artist–teacher Tessa Astre about Roma history and creating art.
Lölä Florina Vlasenko sat down with four people of different backrounds to discuss Oulu Theatre’s play Perillä – Destination – الوصول إلى. The article is published in Finnish in print version of Kaltio.
Ján Skaličan stayed in Mustarinda artist residency in March 2025. He ruminates how the experience affected his state of mind. The Finnish translation tof the column is published in the printed Kaltio.
Kirjailija Eeva-Maria al-Khazaali vieraili Ars Kärsämäen avajaisissa. Hän löysi näyttelystä monenlaisia tulkintoja kasvusta.
Tapani Rantalan näyttely Kaikki on ollut mahdollista on esillä Kemin taidemuseossa 7.6.–9.8.2025. Kriitikko Helki Kallio yllättyi näyttelyssä positiivisesti.
”Vaikkakin teos on nimetty dekkariksi, murhat ja niiden setvintä on sivuosassa.” Matti A. Kemi luki Aurora Sainion esikoisteoksen Älä anna syntejäni anteeksi.
