
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Koronakevät sulki julkiset tilat ja keskeytti esittävän taiteen toiminnan. Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelujen suunnittelupäällikkö Olli Rantala on tarkkaillut, miten kulttuuria tuodaan kotieristykseen.
Oulu kuten muutkin kunnat ja kaupungit Suomessa on ottanut poikkeusolojen myötä digiloikan vain muutamassa viikossa. Koska palvelut on suljettu, digitaalisten alustojen ja eri sisällönjakokanavien hyödyntäminen on korostunut.
Me lähdimme heti pohtimaan, mitä palveluita voisimme tarjota kuntalaisille. Tästä syntyi Oulun kaupungin kulttuurilaitosten kautta muun muassa Ellen Thesleff – Aurinkosuudelma -virtuaalinäyttely, videokierros sekä virtuaalinen satuhetki, ValveLive, KirjastoLive, podcast-lähetyksiä ja paljon muuta. Näiden kulttuurialan ammattilaisten toteuttamien sisältöjen vastapainoksi on ollut kiinnostavaa havainnoida tekemistapojen eroja meillä ja maailmalla. Kaikilla on kuitenkin ollut sama tavoite: kulttuuria ja omaa tekemistä on tarjottu kaikkien koettavaksi.
Tilanne on ollut maailmanlaajuisesti kaikille sama, kun konsertit ja esiintymiset ja näyttelyt on peruttu. Tässä tyhjiössä onkin nopeasti syntynyt uusi liike, jossa kulttuurin ja taiteen sisältöjen saavutettavuus on korostunut. Ansaintamallit ovat se pullonkaula, johon on yritetty löytää toimivia keinoja.
Kevään poikkeustilan ensimmäiset oululaislähtöiset livestream-konsertit lähtivät liikkeelle talkoovoimin. Täytyykin nostaa hattua paikallisille alan ammattilaisille, joista on erityisesti mainittava Eero Vuolukan ja Matti Niemen Livepaletti Oy, Mikko Pohjolan luotsaama Saha Prod Oy sekä Ilpo Sulkalan 45 Special. Toimintaa ei ole haluttu keskeyttää. Muun muassa Stayin’ Alive -konsepti on pitänyt oululaisen klubitoiminnan aktiivisena tarjoten viikottain eri musiikkityylejä edustavien kotimaisten artistien livekonsertteja ilmaiseksi koteihin.
Ainoana mahdollisuutena osallistua kustannuksiin on tarjottu vapaaehtoista pääsylippua. Tämä ajatus olisi tuntunut ennen koronaepidemiaa varsin kaukaiselta. Miksi kukaan haluaisi ottaa taloudellista riskiä ja tarjota livekonsertteja ilmaiseksi koteihin? Lähtökohta on ollut, että toiminnan on jatkuttava ja taiteen ja kulttuurin tekijöiden toimeentulo on turvattava kaikin mahdollisin keinoin. Onneksi tämä on tuonut järjestäjille vapaaehtoisten lahjoitusten ja maksujen myötä kuitenkin jotain tulovirtaa ja sosiaalinen media on mahdollistanut uusia ansaintamalleja.
Suomen valtio on tuonut taiteen kentälle tarjolle korona-avustuksia. Ensimmäisellä hakukierroksella Taiteen edistämiskeskuksen koko 1 599 000 euron tukipotista tuli Ouluun yhteensä 18 000 € eli 3 000 euron tuki kuudelle eri taiteen ammattilaiselle. Oulu oli kaupunkien joukossa jaetulla seitsemännellä sijalla yhdessä Kuopion ja Lahden kanssa. Helsinkiin tuesta meni yhteensä 831 000 € ja Tampereelle 75 000 €. Nämä luvut osoittavat, että valtakunnan painopiste kulttuurialan tukemisessa on keskittynyt Jyväskylästä katsottuna eteläisempään Suomeen.
Rahoituksen niukkuus on valitettava tosiasia, joka koskee kaikkia avustuksia. Korona-avustuksissa yhtenä haasteena on ollut, että toimijoilla pitäisi olla todennettavia tappioita. Ilman toimintaa ei synny tuloja eikä myöskään tappiota. Hakijoiden määrä on myös runsaslukuinen. Tässä esimerkissä korona-avustusta hakeneista 3 733 hakemuksesta 3 200 jäi ilman tukea.
Euroopan valtiot ja yksittäiset kaupungit ovat olleet myös hyvin aktiivisia eri kulttuurisisältöjen ja ammattilaisten tukemisessa. Näistä suurimpana yksittäisenä lisämäärärahana on nostettava Amsterdamin kaupungin 17 miljoonan euron tukipaketti kulttuurin ja luovan talouden toimijoille. Suosittelen kaikkia Kaltion lukijoita tutustumaan tähän sivustoon, johon on nostettu esille eri keinoja, joita kaupungit ovat tuoneet tarjolle: covidnews.eurocities.eu. Toivottavasti näitten joukossa on myös sellaisia uusia käytäntöjä, joita voidaan Oulussakin kehittää edelleen.
Kulttuurialan toimintaedellytysten sekä eurooppalaisten verkostojen ja työtilaisuuksien kasvattamiseksi Oulussa on poikkeustilassa haettu erilaisia hankerahoja kuten EAKR-koronatukea OuluLive-konseptin rahoittamiseen. Konseptissa pyritään tarjoamaan uusia menetelmiä kulttuurisisältöjen esilletuomiseen, toimijoiden vuorovaikutuksen lisäämiseen sekä yleisötyön kehittämiseen. On selvää, että Oulun kokoisessa kaupungissa, joka pullistelee digiosaamisellaan, tulisi olla paremmat työvälineet ja keinot, joita käyttäen taiteen sisältöjä voidaan tarjota matalalla kynnyksellä myös korona-ajan jälkeen.
Nämä ovat vain esimerkkejä niistä lukuisista mahdollisuuksista, joita voimme yhdessä viedä eteenpäin. Myös Taiteen edistämiskeskuksen eri apurahahakuja kannattaa seurata aktiivisesti. Näistä osassa oululaiset ovat onnistuneet saamaan rahoitusta, mutta valitettavan paljon tästä resurssista jää pääkaupunkiseudun ja sitä ympäröivien kaupunkien toimijoille.
Tärkeintä on kuitenkin se yhteinen tahtotila, joka on korona-aikana välittynyt jokaisen toimijan Facebook-päivityksistä ja tekemisistä. Kansallisena esimerkkinä muotoilun ja designin saralla on toteutettu virtuaalisia messuja, joissa näytteilleasettajat ovat olleet lähes yhdenvertaisessa asemassa, koska messuosastot ja näkyvyys ovat lähtökohtaisesti olleet kaikille näytteilleasettajille samanlaiset. On ollut mukava nähdä, miten taikuus on löytänyt uuden kanavan esimerkiksi Joni Pakasen kotistudion kautta. Vastaavasti oululaista lastenkulttuuria, teatteria, musiikkia ja kuvataidetta sen eri muodoissa on tuotu mitä kekseliäämmillä tavoilla tarjolle. Tämä osoittaa, että ainakin Oulussa kulttuuria halutaan tehdä isolla sydämellä myös digitaalisesti.
Vaikka tässä kirjoituksessa esille nostettu rahoitus on vielä turhan rajoittunutta, on Oulussa pitkäjänteisellä kehittämisellä saatu vuodesta 2020 lähtien kulttuuriavustuksiin tasokorotus, jonka toivoisi jatkuvan talouden haasteista huolimatta myös tulevina vuosina. Olemme nimittäin kaikki saaneet huomata, miten poikkeusolojen kurjuudesta ja eristäytymisestä huolimatta oululaisilla on jatkuva kulttuurin nälkä. Oululainen kulttuuri on välittynyt ympäri maailmaa muun muassa Petrus Schroderuksen ”Rakastan elämää” -Youtube-videon sekä siitä poikineen äitienpäiväkonsertin järjestämisen myötä. Tästä rohkaistuneena uusia konsertteja on jo suunnitteilla.
Tätä ruokahalua voimme ylläpitää yhdessä, toisia tukien ja kulttuuritilaisuuksiin osallistuen niin digitaalisesti kuin jatkossa entistä vahvemmin myös pääsylippujen ja tilaisuuksiin osallistumisen muodossa. Poikkeusolosta huolimatta toivotan kaikille Kaltion lukijoille kulttuuririkasta alkavaa kesää!
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Kollegakriitikot ylistävät elokuvaa kilpaa, mutta minä en tajua miksi.” Matti A. Kemi katsoi Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet ja näki väsähtäneen version ohjaajan aiemmista teoksista.
”Elokuvaa vievät eteenpäin kiehtova ja unenomainen kuvallinen kerronta sekä Westin oma ääni, dialogi esi-isien kanssa”, Sofia Perhomaa toteaa Suvi Westin ja Anssi Kömin dokumentista Máhccan.
”Ja yhä kuumenee. Ihminen on kuitenkin sellainen olento, että se voi edelleen uskoa, että mitään ilmastonmuutosta ei oikeasti tapahdu.”
Elokuun Kaltion kansiteos on still-kuva Arttu Niemisen ja Veera Nevan audiovisuaalisesta teoksesta ”Juuret”. Neva vastaa teoksen äänistä ja Nieminen visuaalisesta ilmaisusta.
Sahaus on ohitse ja pihassa lepää kasa lautaa. Se pitää pinota tapuliin, jotta kevät, tuo puutavaran ihmeellinen fööni, pääsee hoitamaan kuivauksen.
”Tekoälyllä saa ehkä helposti aikaan sattumanvaraisen ja pinnallisesti hienolta näyttävän kuvan, mutta jos yrittää saada sillä aikaan juuri sen, mitä näkee mielessään – oman kuvan – vaatii se usein ainakin kärsivällisyyttä ja työtä, jos ei varsinaisesti taitoa.”
”Kannattaa mennä sisään, sillä tämä saksalaisen Claus von der Ostenin hankkima ja Hampurin taidemuseolle lahjoittama 140 julisteen kokonaisuus on ainutlaatuisen kattava”, Anna-Maija Ylimaula sanoo Taidetalo Kulttuuripankin näyttelystä.
”Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat aina olleet tärkeässä roolissa hiphopin kehityksessä, historiankirjoitus on heidän osaltaan todella vajavaista”. Kaarne Fredriksson kirjoittaa hiphop-kulttuurin suhteesta queer-yhteisöihin.
Myös menneenä kesänä taidenäyttelyitä on järjestetty paljon ja myös sellaisilla paikkakunnilla, joissa ei ympärivuotisia näyttelytiloja ole. Viidestä näyttelystä Reijo Vallalla jäi kerrottavaa syksyllekin.
”Osumatarkkuudeltaan ja rihloiltaan ensiluokkainen täyskaato”, arvioi Matti A. Kemi syyskuun alussa teattereihin saapuvan Toni Kurkimäen esikoisohjauksen Lapua 1976.