Juha Hurme: Tiu tau tilhi. 207 s. Teos 2022.
Finlandia-palkinnon 2017 teoksellaan Niemi voittanut Juha Hurme (s. 1959) on terävä ja tulisieluinen, rajoja rikkova kirjailija. Eikä uutuusteos Tiu tau tilhi tee poikkeusta vaan hurmioituneella tavalla johdattelee kansakoulun periklassisen laulun myötä Fröbelin palikoihin ja aina Alaskaan saakka.
Nimilauluhan löytyy Wilho Siukosen Laulukirjasta, josta viimeisin painos otettiin 1968. Kanttorinpoikana 1885 syntynyt Siukonen oli elämänsä vedossa 1935, jolloin hän väitteli tohtoriksi koululaisten laulukyvystä. Siukosen suvusta ja kaikesta mahdollisesta tehdään Hurmeen kirjassa selkoa reippain ottein. Teosta on vaikea määritellä, sillä se ei edusta oikein mitään lajia – olkoon siis esseemäinen tutkielma.
Siukosen laulukirjan kilpailijaksi tuli vuonna 1938 Olavi Pesosen Laulukirja. Siinä on suurin piirtein samat laulut kuin Siukosella, mutta siinä vielä vahvemmin piirtyy maallinen ja taivaallinen isänmaa. Äidin puolelta vahvaa Malmbergin pappissukua olevasta vitosen lauluoppilas Pesosesta tuli armoitettu musiikkimies: säveltäjä, kriitikko, kouluhallituksen virkatyömies, musiikkipedagogi ja laulukirjailija.
Ottaapa Hurme käsittelyyn myös kansakoulun isän Uno Cygnaeuksen, papinpoikana Hämeenlinnassa vuonna 1810 syntyneen. Cygnaeus oli monipuolinen opiskelija päätyen papiksi Viipuriin 1837. Seuraavana vuonna hän reputti sadastakuudestakymmenestä riparilaisesta 122 eli 76 prosenttia. Viipuri kuumotti ja kapteeni katsoi horisonttiin, jossa Cygnaeus oli matkalla kohti Alaskaa, missä vierähti puolikymmentä vuotta. Ja sieltä eikun Pietariin kahdeksitoista vuodeksi enimmäkseen papintöihin, mutta myös koulua oppimaan. Kansakoulujen ylimmäinen Cygnaeuksesta leivottiin 1861, ja pari vuotta myöhemmin hän siirtyi Jyväskylään opettajankoulutusseminaarin johtoon. Siitä lähti suomalainen koulu ja sivistys Pisa-kiitoon.
Pitkäksi on venähtänyt Hurmeen alkusoitto tilhelle, mutta sitten päästään asiaan, kun sukelletaan luontoon. Tilhet ovat dinosauruksia. Maksa painaa 9,5 prosenttia elopainosta ollen suhteellisesti kymmenen kertaa isompi kuin ihmisen. Ikkunaan lentäminen ei johdu pöhnästä vaan siitä, ettei lintu erota lasista heijastuvaa metsää oikeasta.
Hurme pilkkoo Tiu tau tilhen sana sanalta auki rempsein maustein, humoristisesti. Kirkonmiehet ovat vuosisatojen kuluessa olleet uutteria kielenkehittäjiä, kuten Paimion kirkkoherra Henrik Florinus 1600-luvulla. Vaan lopultapa päästään sitten myös sanoittajaan Ilmari Kiantoon, joka julkaisi ”Pikku-Inkerin laulun” vuonna 1898. Hurme kertaa Kiannon elämän, mutta ei tuo mitään uutta esiin. Panu Rajalan mainion kattavassa elämäkerrassa Suomussalmen sulttaani (2018) on kerrottu kaikki. Yleisesti tiedossa olevat vaiheet olisi voinut jättää pois ja keskittyä enemmän sekä tyhjentävämmin runon tekstianalyysiin, jolloin olisi voinut tuoda esiin monenlaisia herkullisia nyansseja tekstin historiakytkennöistä ja tehdä syvätulkintaa.
”Tiu tau tilhen” säveltäjään Mikael Nybergiin (1871–1949) päättyy Hurmeen teos. Nybergin tunnetuin sävellys on Wilhelmi Malmivaaran runoon tehty ”Oi Herra, jos mä matkamies maan”. Se on myös nykyisessä virsikirjassa numerolla 631. Nybergin mietelauseita on myös ”Jumala on niin suuri sen tähden, että hän kuulee pieniä asioita”. Hurme päättäkin teoksensa tunnustukselliseen tekstiin: ”Taidatko sen paremmin sanoa, uskontokunnasta riippumatta. Ja toinen on tietenkin kaiken alku ja juuri, Pikku Inkerin laulu.”
Taidatkos siis?
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Vastoin ennakko-odotuksia elokuva on surumielinen, paikoin jopa eksistentialistinen pohdinta Pasasen luonteesta ja sisäisistä ristiriidoista.” Matti A. Kemi arvioi syksyllä suurempaa menestystä saavuttamattoman Spede-elokuvan.
Oulun teatterin Post-Kabareen ”sävyisä kantaaottavuus tuntuu kompromissilta silkan viihteen ja terävän herättelyn välillä”, kriitikko Tenka Issakainen toteaa pikkujouluajan kantaesityksestä.
Mummola ei ole se tavanomaisin jouluelokuva. Tia Kouvon 10.11.2023 teatteriensi-iltansa saaneen esikoispitkän arvioi Kaltiolle ilahduttavaksi Matti A. Kemi.
”Mutta jotain on tapahtunut, ja toivottavasti tapahtuminen jatkuu.” Päätoimittaja on juuttunut jonkinlaiseen… no, juuttunut. Juuttunut.
”Mitä tänään söisimme? Kaikkea on. Informaatioähky. Silmäkarkkia. Puhelimessa 5000 kuvaa. Onko meillä tähän varaa? Muista ottaa kuva.”
”Yhtään puhdasta arkkia ei löydy, vaikka käyn läpi koko talon. Muistan toissaviikolla ajatelleeni, että paperi on aika vähissä, mutta riisiäkään en käynyt ostamassa. Sitä paitsi paperin ostaminen tuntuu yhtä väkinäiseltä ja vaivaannuttavalta kuin pottujen ostaminen.”
”Kyseessä on myös hieman vahingossa Suomen suurin raanukokoelma sekä arkisto.” Amanda Hakoköngäs jututti Elina Juopperia tämän ”Perintö”-teoksen tiimoilta.
”Kuivakka tekstiaines lukuisine viitteineen haukotuttaa toisinaan”, Matti A. Kemi toteaa Martti Soramäen ensyklopediamaisesta Yleisradion historiikista Sensuurista sananvapauteen.
Kai Aareleidin Tyyni valtameri on ”samalla kertaa rakkaustarinoiden risteytys ja ikkunoita virolaiseen menneisyyteen avaava historia”, Risto Kormilainen kirjoittaa.
Ensimmäinen koltansaamenkielinen pitkä fiktioelokuva Je’vida saa ensi-iltansa 20.10.2023. Jenny Kangasvuo arvioi Katja Gauriloffin viimeisimmän ohjaustyön.
