Taide-elämyksiä ja luovuutta neurotieteen näkökulmasta
Taiteen neurotieteellinen tutkimus on kasvava tieteenala, jonka parissa etsitään vastauksia moniin mieltä kutkuttaviin kysymyksiin. Miten taidekokemukset vaikuttavat hyvinvointiin? Miten luovuus näyttäytyy aivoissa ja miten flow-tilan voi saavuttaa? Mitä aivoalueita esimerkiksi musiikki ja tanssi aktivoivat, ja miten nuorena aloitettu taideharrastus muokkaa aivoja?
Filosofian
tohtori Hanna Poikonen tutkii tanssia neurotieteen
näkökulmasta ja hyödyntää tieteellistä taustaansa myös
ohjaamissaan WiseMotion-työpajoissa, joissa kehon ja mielen
hyvinvointia vahvistetaan erilaisten käytännön harjoitusten
avulla. Poikonen on vieraillut Oulussa Tanssin Keskus JoJon vieraana
jo useamman kerran luennoiden neurotieteen ja tanssin rajapinnoista
ja tarjoten työpajoja niin tanssin ammattilaisille kuin muullekin
yleisölle.
Haastattelutuokiossa
Hanna kertoo tutkimustyöstään ja sen tuloksista. Lisäksi
paneudumme hieman myös luovuuden ja flow-tilan aivotieteeseen.
Myöhemmin syvennyn myös muutamiin muihin alalla tehtyihin
tutkimuksiin ja kokeilen WiseMotion-menetelmää verkkotyöpajoissa.
Esittelen joitakin taiteen ja neurotieteen rajapintoja erityisesti
musiikin ja tanssin osalta rakennellen aasinsiltoja Hannan
haastattelun ja tutkimustiedon pohjalta.
Poikonen
on väitellyt tohtoriksi tanssin neurotieteestä Helsingin
lääketieteellisestä tiedekunnasta keväällä 2018. Hän tekee
tällä hetkellä post doc -tutkimusta aihepiirin parissa Sveitsissä
ja Ruotsissa. Uteliaisuus ainutlaatuista musiikin ja liikkeen liittoa
kohtaan heräsi luontevalla tavalla pitkän, omakohtaisen tanssiin
perehtymisen kautta. Henkilökohtaiset kokemukset ja tieteellinen
lähestymistapa ovat ruokkineet toinen toisiaan tutkimusmatkan
varrella ja avanneet uusia perspektiivejä tanssin eri ilmiöiden
tarkasteluun.
Erityisesti
Hanna Poikosta kiinnostavat tanssin hyvinvointivaikutukset ja sen
kokemuksellisuus. ”Taiteen ja kehollisuuden tutkimus
neurotieteen näkökulmasta on tärkeää, jotta huomataan niiden
merkitys aivojen kehitykseen ja ymmärretään esimerkiksi
harrastuneisuuden hyödyt. Tutkimustuloksia voidaan soveltaa
laajemmin esimerkiksi kuntoutuksessa ja koulumaailmassa”,
Poikonen pohtii.
Musiikin ja tanssin yhteys syviin aivorakenteisiin – tunteisiin ja muistoihin
Musiikin
vaikutuksia on tutkittu neurotieteellisin menetelmin jo
vuosikymmeniä, ja sen on todettu edistävän aivojen plastisuutta
eli muuntautumiskykyä sekä parantavan kommunikaatiota eri
aivoalueiden välillä. Musiikkiterapiasta on saatu lupaavia tuloksia
muiden muassa masennuksen sekä aivoinfarktin hoidossa.
Rappeuttavissa aivosairauksissa kuten Parkinsonin ja Alzheimerin
taudeissa mielimusiikin kuuntelua suositellaan terapiamuodoksi
kuntoutuksessa, ja sen on havaittu vaikuttavan positiivisesti
potilaiden elämänlaatuun.
Tanssin
osalta neurotieteen tutkimustietoa on toistaiseksi vielä vähän,
mutta tieteenhaara kasvaa koko ajan. Neurotieteissä eri
taiteenlajeja näyttää kuitenkin yhdistävän kosketus syvempiin
aivorakenteisiimme, jotka ovat kehittyneet ihmislajilla jo kauan
ennen aivokuoren älyllisiä toimintoja. Juuri näille aivoalueille
sijoitetaan ihmisyyden kannalta niinkin perustavanlaatuisia
rakennuspalikoita kuin tunteiden käsittely, muisti, sosiaalinen
kanssakäyminen ja itsetuntemus.
Musiikki
ja tanssi ovat kuuluneet ihmisten ja kulttuurien historiaan jo kauan
ennen puhutun kielen kehitystä. Rytmin, liikkeen ja melodioiden
kautta voimmekin ikään kuin avata portit sisimpäämme samaan
aikaan, kun luomme yhteyden esi-isiemme rikkaaseen ja yhteisölliseen
kulttuuriperintöön.
Tanssi
yhdistää useita aivoterveyden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin
kannalta hyväksi havaittuja osasia toisiinsa. Musiikki aktivoi kehon
palkintojärjestelmää, liikkuminen tuottaa endorfiineja, kosketus
ja sosiaalinen vuorovaikutus puolestaan vähentävät stressiä sekä
kivun tuntemuksia. Kognitiiviset ja motoriset taidot hioutuvat
tanssiaskelia ja liikesarjoja opetellessa.
Hanna
Poikonen havainnoi väitöskirjatutkimuksessaan tanssin aiheuttamia
neurologisia reaktioita nykytanssiteoksen avulla. Koska
aivosähkökäyrän eli EEG:n mittaaminen [elektroenkefalogrammi –
toim. huom.] nopeassa kehon liikkeessä ottaa menetelmänä vasta
ensiaskeliaan, koehenkilöiksi päätyivätkin tanssijoiden sijaan
katsojat. Tutkimus toteutettiin laboratoriossa, jossa osallistujat
katselivat yksitellen tanssiesitystä videolta samalla, kun heidän
aivotoimintojaan mitattiin. Yleisöön valikoitiin maallikoiden
lisäksi ammattitanssijoita ja -muusikoita.
Tutkimustulokset
olivat yllättäviä, erityisesti tanssijoiden osalta. Muusikoilla
tanssiteokseen liittyvän musiikin kuuntelu vaikutti ennen kaikkea
aivojen motorisiin keskuksiin, jotka vastaavat liikkeisiin
valmistautumisesta ja niiden toteuttamisesta. Instrumentin
soittamiseen vaadittava hienomotorinen harjaantuminen näkyi siis
eläytymisenä liikeaivoalueilla. Tanssijoilla tanssiteoksen katselu
vilkastutti odotusten vastaisesti motoristen toimintojen sijaan
yhteyksiä tunteiden, muistojen ja tilan hahmottamisen
neuroniverkostoissa.
”Tanssijoiden
aivot reagoivat nopeammin musiikin muutoksiin kuin muusikoiden ja
verrokkiryhmän. Muutos näkyi refleksinomaisena aivoissa, ennen kuin
tanssija ehti tulkita sitä tietoisella tasolla. Havaitsin
tanssijoilla myös vahvempaa synkronisaatiota eli samantahtisuutta
theeta-taajuudella”, Poikonen tarkentaa.
Kaiken
kaikkiaan tanssilla vaikuttaa olevan vahva yhteys kehon limbiseen
järjestelmään, joka vastaa muun muassa tunteista ja muistoista.
Hitaat
theeta-aallot värähtelevät aivoissa unen aikana, meditaatiossa ja
rentoutuneessa tilassa: ne kääntävät katseen sisäänpäin
ulkoisten ärsykkeiden sijaan. Toisaalta theeta-aallot myös
tahdistavat korkeampitaajuisia aaltoja esimerkiksi muistiprosessien
aikana. Poikonen kertoo, että esittävää taidetta vieri vieressä
katselevan yleisön aivoaaltojen on huomattu hakeutuvan samoille
taajuuksille, mikä näkyy myös hengityksen tasaantumisena yhteiseen
rytmiin. Jaettu taidekokemus yhdistää ja lisää empatian tunnetta:
”Vierustoveri ei tunnu enää niin vieraalta ja yhteisöllisyyden
kokemus voi helpottaa esimerkiksi keskustelun avausta.”
Musiikkia
ja liikettä tutkittaessa on havaittu ihmisten aivojen virittyvän
samalle taajuudelle myös yhteistyön aikana ja matalataajuisten
aivoaaltojen synkronisoituvan osallistujien kesken. Harmoniassa
soittavalle bändille ja sekunnin murto-osien tarkkuutta vaativaa
koreografiaa esittävälle tanssiryhmälle yhteisen rytmin löytäminen
onkin elintärkeää.
Improvisaatio, luovuus ja flow – harjoittelun kautta saavutettu intuitiivinen tila
Improvisaation
osalta eri aivoalueiden vilkkautta on tutkittu muun muassa
freestyle-räpissä ja jazz-pianisteilla. Ennalta harjoitellut
esitykset kytkeytyvät eri aivoprosesseihin kuin improvisaatio, joka
vaatii tietynlaista intuitiivista heittäytymistä.
Opetellut
liikesarjat ja muistamista vaativat kokonaisuudet edellyttävät
kognitiivista aivotyöskentelyä. Improvisaatiossa sen sijaan
päätöksenteosta ja jokapäiväisistä askareista vastaava
komentokeskus, etuaivolohko, hiljenee avaten reittejä tunteita ja
laajempia asiayhteyksiä käsitteleville verkostoille.
Improvisaatioon uppoutuneen taiteilijan reagointi muuttuu
ennakoivaksi ja äärimmäisen luontevaksi: motoriikka soljuu kuin
itsestään, ennen kuin taiteilija itsekään tiedostaa, mitä tekee.
Parhaimmillaan
luova mielentila huipentuu aivotieteissäkin paljon tutkittuun
flow-kokemukseen, jossa ajantaju unohtuu, keskittyminen venyy
äärimmilleen ja jokainen liike, ajatus ja teko seuraavat
saumattomasti toinen toistaan. Flow-termin isän, unkarilaisen
psykologin Mihály Csíkszentmihályin mukaan virtauksen
tilassa ihminen on onnellisimmillaan. Sopiva määrä haastetta
yhdistettynä riittävään taitotasoon, jolla koitokseen pystytään
vastaamaan, luo otollisimmat olosuhteet flow-tilan saavuttamiseksi.
Virtauksen kokemus ei synny itsestään, vaan sen taustalla on
yleensä toistuvia harjoittelurupeamia, jotka vaativat
periksiantamatonta asennetta, uteliasta suhtautumista
ongelmanratkaisuun sekä tekemisen arvostamista itsessään eikä
ulkoisten päämäärien vuoksi.
”Tutkimusten
perusteella luovuuden kannalta hedelmällisimmältä vaikuttaa
levollinen, päiväunimainen mielentila – rauhallinen valppaus”,
Poikonen kertoo. Oman elämänrytmin löytäminen ja valmistelevat
rutiinit ovatkin tärkeitä rennon ja inspiroituneen mielentilan
saavuttamiseksi: ”Luova tila ei synny hetkessä. Luovaan työhön
kannattaakin alkaa valmistautua hyvissä ajoin jo edellisenä päivänä
tai paria päivää ennen.”
Tutkimuksissa
on todettu mielihyvähormoni dopamiinin vaikuttavan luovuuteen. Siksi
ideoita tulviikin mieleen usein juuri lenkin jälkeen tai
miellyttävän lämpimässä suihkussa. Ajoittainen huomion
harhautuminen ei vaikuta myöskään olevan pahitteeksi luovuudelle.
Kamppailu saman ongelman parissa pitkään rasittaa samoja
aivoalueita ja -ratoja, jotka saattavat alkaa ikään kuin junnata
paikoillaan. Kun pitää hetken tauon, rentoutuu ja antaa ajatusten
harhailla, alitajunta alkaa työskennellä ja aivojen komentokeskus
tekee tilaa luoville prosesseille, jotka muodostavat uusia yhteyksiä
ja kokonaisuuksia neuroniverkostoissa. Raikas lähestymistapa tuo
uusia ideoita ja ratkaisu aiemmin ylitsepääsemättömältä
vaikuttaneeseen ongelmaan saattaakin pulpahtaa mieleen silloin, kun
sitä vähiten odottaa.
Hyvinvointia
ja virkeyttä taide-elämyksistä ja tietoisuusharjoituksista
Neurotieteen
näkökulma taiteen luomiseen ja kokemiseen voi auttaa ymmärtämään
taiteen yhteisöllisiä ja terveydellisiä vaikutuksia paremmin.
Taiteen harrastaminen ja taidekokemukset edistävät monipuolisesti
terveyttä, pitävät todistetusti mielen ja aivotoiminnot virkeinä
ja avaavat väylän tunnepohjaisiin, intuitiivisiin aivoverkostoihin,
joihin voi muuten olla vaikea päästä käsiksi. Mielekkyys on
tärkeää, jotta hyödyt toteutuvat: kannattaa siis vaalia
erityisesti niitä taiteenlajeja ja -tyylejä, jotka tuovat iloa ja
nautintoa elämään.
Ehkäpä
arvostelevan suhtautumisen sijasta voisimme suosia enemmän myös
elämyksellistä lähestymistapaa taiteeseen ja tunnustella,
minkälaisia aistimuksia ja tunteita taideteokset herättävät.
Nouseeko pintaan ideoita ja mielikuvia, jotka herättelevät omaa
taiteellista luovuutta? Hiljentääkö rohkea sukellus
taidekokemukseen hetkeksi päänsisäisen kriitikon äänen?
Yhteisölliset luovat projektit, levyjen kuuntelu kotisohvalla,
rauhallinen galleriakierros tai riehakas pogoilu punk-keikalla –
jokainen voi tallata omannäköisen, elämänmittaisen polkunsa
erilaisten taide-elämysten sokkeloissa.
Kehon
ja mielen yhteyden muistaminen ja sen ylläpitäminen esimerkiksi
hengitystekniikoiden ja tietoisuusharjoitusten avulla voi vahvistaa
itsetuntemusta ja tuoda hengähdyshetkiä kiireiseen elämäntyyliin.
Poikosen WiseMotion-työpajat esittelevät joitakin harjoituksia,
joissa hengitystekniikat, mielikuvat ja ympäristön havainnointi
yhdistyvät fyysisiin tehtäviin. Vireystilaan vaikuttaminen,
keskittymiskyvyn parantaminen ja stressin lieventäminen esimerkiksi
rentouttavien ravisteluharjoitusten (TRE, Trauma Releasing
Exercises) ja mielikuvien avulla ovat luonnollisia ja toimivia
tapoja hallita omaa oloa ja mielentilaa.
Tieteellisessä
osiossa työpajojen loppupuolella esitetään kuvin ja kaavioin
aivoalueet ja verkostot, joihin pyrittiin vaikuttamaan. Vaikka
kokonaisvaltaisten harjoitusten jälkeen luentomainen osuus tuntuukin
hieman irralliselta, tuo tieteellinen tausta ja siitä avoimesti
keskusteleminen uskottavuutta työpajojen menetelmille ja vetoaa ehkä
myös skeptisempiin osallistujiin runsaan, hyvinvointikursseja ja new
age -henkisiä retriittejä pursuilevan tarjonnan keskellä.
Terveyttä ja itsetietoisuutta edistäviä harjoituksia voi tietenkin sisällyttää osaksi omaa arkea ja elämäntyyliä ilman maksullisia kursseja ja työpajojakin. Yksinkertaisena vinkkinä Poikonen mainitsee musiikin kuuntelun vireystilan säätelijänä: nopeatempoinen musiikki virkistää ja aktivoi, rauhalliset sävelmät sen sijaan rentouttavat esimerkiksi ennen nukkumaanmenoa. Keskittymiskykyä ja läsnäoloa hetkessä voi vahvistaa vaikkapa tietoisella kävelyllä: kulje aistit avoinna katua pitkin, tunnustele, miltä katu tuntuu jalkojesi alla, mitä näet ja kuulet ympärilläsi – miltä kehossasi tuntuu? Tietoinen hengittely on myös ilmainen ja helppo keino, jolla rauhoittaa kokonaisvaltaisesti kehoa ja mieltä.
Hanna Poikosen WiseMotion-työpajoja ja tanssitaidetta on tarjolla verkkokurssien lisäksi JoJon OuDance-festivaaleilla syyskuussa 2020. Ajankohtaiset tiedot löytyvät Jojon verkkosivuilta www.jojo.fi.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi KaltiolleMia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Vihreät niityt törmäyttää erilaisia vastakohtaisuuksia kuin hiukkaskiihdytin.” Mutta mitä Tenka Issakainen löysi tästä entisen kuurojen koulun kaksi kerrosta täyttävästä teoksesta?
”Kirjallisuuden, musiikin ja kuvataiteen vihjeiden maailma kiehtoo, pakottaa etsimään merkityksettömiäkin huomioita, pitää valppaana”, Matti A. Kemi kirjoittaa elokuvasta Sebastian.
Reijo Valta katseli perinteistä poikkeavan kotimaisen ensi-iltaelokuvan Parvet Kuopiossa. Leffa esittää paljon kysymyksiä mutta ei anna vastauksia yhteenkään.
”Järvelinin jäsentäminen on tehokasta, lennokasta ja sisällöltään kuluneen skedetrukin kaltaisesti tärähtänyttä ja omalaatuista.” Matti A. Kemi kritisoi kuitenkin Pölykolan pientä fonttia ja tiheää taittoa.
”Kirjoittajakaksikko avaa näkökulman, jonka valossa läntinen historian tulkinta on arvottanut esimerkiksi juuri transatlanttisen orjuuden pelkäksi maailmanhistorian alaviitteeksi.” Juhani Rantala luki Orjuuden arvet.
”Kirja on jäntevästi rakennettu tiiviiksi tietoa täynnä olevaksi kokonaisuudeksi”, Risto Kormilainen kirjoittaa Maaria Haikolan tietoteoksesta Kämppäemäntiä ja laivakokkeja.
Syyskuun lopussa Suomussalmella kokoonnuttiin kuudensille Pakko sanoa! -festivaaleille. Matkassa yleisön puolella oli myös Veikko Leinonen, joka vieraili festivaalilla ensimmäistä kertaa ja kirjaili vaikutelmiaan Kaltiolle.
Ensimmäinen ajatukseni oli epäusko. Kieltäydyin täysin uskomasta lukemaani ja Helsingin Sanomien taloustoimittajaa, joka sanatarkasti toisti energia-alan toimitusjohtajan innostunutta puheenvuoroa: ”Tälle […]
Lokakuisen sunnuntai-illan harmaus ropisee ikkunalautoihin. Jos voisi vain tuudittautua taiteeseen, lukea kirjoja, käydä konserteissa ja teattereissa, tuijotella näyttelyitä – nämä […]
Tämän numeron kansitaiteilija on kuvitteellinen [AlyÆŋ], jonka teoksia on esillä kulttuuritalon Valveen kahvila-ravintolan seinillä 10.11. saakka. [AlyÆŋ] syntyi vuonna 1997 […]