Kuvataiteilijoiden menestys kasaantuu vain harvoille. Suomessa on valmistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana keskimäärin 200 kuvataiteilijaa vuodessa, eivätkä he työllisty Suomen taidemaailmassa, jossa taidemarkkinat ovat verrattain pienet tai vielä osittain löytymättä. Kuvataiteilijan ansaintamalli on vaikea: niin apurahojen saaminen kuin teosmyynti edellyttävät näyttelytoimintaa, mikä on yleensä taiteilijoille osittain tai kokonaan omakustanteista. Apurahakaudet ovat yleensä lyhyitä ja aiheuttavat muista töistä irtisanoutumista lyhyellä varoitusajalla. Epävarmuus ja vähävaraisuus leimaavat kuvataiteilijan työtä.

Kuvataiteilijoiden nykyinen heikko asema todentuu seurannassa kulttuurialan koulutuksen saaneiden työllistymisessä. Kulttuurialan tutkinnon suorittaneen työvoiman osuus työvoimasta on kasvanut 1,6 prosenttia vuosina 2000–2015 samalla, kun kulttuurialan tutkinnon suorittaneiden työttömyysaste on ollut korkeampi kuin muilla aloilla. Heikko työllisyystilanne on johtanut keskusteluun taiteilijoiden ylikoulutuksesta. Odotuksena on, että vuodesta 2017 on alkanut supistumisvaihe, jossa taidealan tutkintojen määrä laskee ammattikorkeakouluissa mutta yliopistojen maisterintutkintojen määrä jatkaa kasvua tukien taiteilijoiden urakehitystä ja työllistymistä.

Itse arvioin perustulon parhaaksi mahdolliseksi yhteiskunnalliseksi ratkaisuksi kuvataiteilijoiden asemaan. Perustulo antaisi taiteilijoille ainakin jonkinlaisen työrauhan. Toistaiseksi taiteilijakenttä ei kuitenkaan ole järjestäytynyt ajamaan perustuloa. Itse olenkin päätynyt pyrkimään mukaan puoluepoliittiseen vaikuttamiseen luottaen, että poliittisessa päätöksenteossa on sijaa taide- ja kulttuurikentän asiantuntijoille. Mitään nopeita ratkaisuja kuvataiteilijoiden aseman parantamiseen en kuitenkaan hahmota.

Pysäytetään taiteen alueellisen tuen alasajo

Toimiessani Lapissa ja Lapin taiteilijaseuran hallituksen puheenjohtajana olen erittäin huolestunut taidemaailman keskittämisestä etelään. Taiteen edistämiskeskus supistaa taiteen alueellista toimintaa vähentämällä maakunnissa toimivien läänintaiteilijoiden työtä ja/tai siirtämällä sitä valtakunnalliseksi. Myös apurahamyönnöt tuppaavat painottumaan pääkaupungin keskittymässä toimiville taiteilijoille.

Taide­maailman rakenne ja alueellisen toiminnan heikentäminen jatkaa pohjoisen kolonialisaation perinnettä. 

Lapin taiteilijaseuran tavoitteena on kuvataiteen toimintaedellytyksen tukeminen Lapissa. Se tarkoittaa muun muassa edunvalvontaa sekä kyseenalaistamista asetelmiin, joissa taiteen määrittely ja arvottaminen tehdään etelässä. On tyypillistä, että taidemaailman valta on pääkaupunkiseudulla, missä isot instituutiot, säätiöt ja rahoittajat toimivat. Taidemaailman rakenne ja alueellisen toiminnan heikentäminen jatkaa pohjoisen kolonialisaation perinnettä. Puoluepolitiikassa toivon Keskustan heräävän ryhtiliikkeeseen: onhan tiede- ja kultuuriministerin salkku Keskustalla samaan aikaan, kun alueellisen taidemaailman toimintaedellytyksiä heikennetään.

Kuvataiteen markkinat ovat Suomessa pienet, mutta Lapissa aivan pikkuruiset. Vaikka lappilainen taide kiinnostaa maailmalla, taidekauppa ei ole toistaiseksi kansainvälistynyt: kuva- ja nykytaiteen ostajat rajautuvat suomalaisiin markkinoihin. Haastankin Pohjois-Suomessa asuvia taiteen ja kulttuurin ystäviä hankkimaan teoksia Lapin taiteilijoilta ja lappilaisista gallerioista, kuten Lapin taiteilijaseuran Galleria Napassa. Taidemaailman toimijoiden on pidettävä täällä yhtä.

Uutta koulutusta taiteen ja muiden alojen yhteistyöhön

Nykytilanteessa monet kuvataiteilijoiksi valmistuneet kipuilevat leipänsä löytämiseksi. Osa heistä miettii perinteisen ammattikuvan kannalta vaihtoehtoisia toiminta- ja työtapoja. Soveltamisalueiksi nähdään muun muassa sosiaali- ja terveyssektori, työelämän kehittäminen, yritysvalmennus, ympäristösuunnittelu, informaatiomuotoilu ja taiteellinen tutkimus.

Soveltavan taiteen tehtäviin sijoittuvan taiteilijan ammattikuva poikkeaa perustavanlaatuisesti työhuoneelle vetäytyvän introvertin taiteilijan työstä. On ymmärrettävää, ettei kaikilla taiteilijoilla ole halua tai mahdollisuutta vaihtaa työtakkia bleiseriin. Sirpaleiset ansaintakeinot voivat myös hajottaa keskittymisen kuvataiteilijan työn ydinsisällöksi koettuun näyttelytoimintaan. Soveltavan taiteen työnkuvan koetaankin edellyttävän uudenlaista taiteilijakoulutusta, joka ei keskity vain taiteen ilmaisullisten taitojen harjaannuttamiseen ja vapaan taiteilijuuden perinteen jatkamiseen.

Nykytaiteen murros sosiaalipoliittisesti ja yhteisöllisesti sitoutuneeseen taiteeseen lisää taiteilijoiden mahdollisuuksia lomittaa taiteen ja muiden alojen yhteistyötä oman taiteensa sisällöksi. 2010-luvulla taiteen sovellusalueet ovat lisääntyneet ja konkretisoituneet myös elinkeinoelämässä. Esimerkiksi organisaatiotaiteilijan työ kiinnittyy strategiseen ja organisatoriseen kehittämiseen ja taiteilijalta edellytetään kehittäjän ja innovaattorin taitoja, kuten myös taiteilijan lähestymistapoja. Tulevaisuusodotukset liittyvät taiteen ja kulttuurin yhteiskunnallisten sidosten voimistumiseen, monitieteellisten ja poikkitaiteellisten sovellusten vahvistumiseen sekä yhteisöllisten tuotanto- ja toimintatapojen lisääntymiseen. Kulttuuria odotetaan tuotettavan verkostoissa julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteisinä tuotantoina, jolloin myös yhä suurempi osa taide- ja taitoaineiden koulutusta saaneista työllistyy perinteisten kulttuurialojen ulkopuolella.

Taiteen yhteiskunnallinen merkitys nähdään laaja-alaisena yhteisöllisenä voimavarana, sosiaalisena pääomana, työelämässä ja sen ulkopuolella olevien voimavarojen lisääjänä, terveyden edistäjänä ja elinympäristön viihtyvyyden parantajana. Luovat alat voivat edelleen kasvaa globaalissa taloudessa, ja niillä on kertautuvia taloudellisia vaikutuksia myös aluekehitykseen. Tällaisessa kentässä taiteilijoiden nykyiset ja tulevaisuuden työnkuvat ovat monialaisia.

Nykytilanteeseen ja todettuun tarpeeseen Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta käynnistää soveltavan taiteen koulutusohjelman sekä Taiteen asiantuntija -maisteriohjelman, joissa ensimmäinen opiskelijaryhmä valitaan jo keväällä 2021 ja opinnot käynnistyvät saman vuoden syksyllä. Valmistuvat taiteilijat ja asiantuntijat voivat työskennellä muun muassa ympäristökysymysten sekä taiteen ja sosiaalityön yhteistyössä. Soveltavan taiteen alalta valmistutaan taiteilijan laajenevaan työnkenttään, kun asiantuntijat voivat toimia taiteen välittäjinä, taidemanagereina, tuottajina, taidekonsultteina ja kehittämishankkeissa muun muassa kunnissa, taidemuseoissa ja vastaavissa taidemaailman instituutioissa. Tämän portaan vahvistaminen tukee luovan alan kasvua laajemminkin.