”Kirja on jäntevästi rakennettu tiiviiksi tietoa täynnä olevaksi kokonaisuudeksi”, Risto Kormilainen kirjoittaa Maaria Haikolan tietoteoksesta Kämppäemäntiä ja laivakokkeja.

Vienan reitti ry on julkaissut syksyn 2023 seminaarin ”Karelianismia Kainuussa ja Vienassa” esitykset artikkelikokoelmana. Risto Kormilainen arvioi teoksen Kaltiolle.

”Hurme opponoi eritoten sitä käsitystä vastaan, että Kalevala olisi Suomen kansalliseepos.” Juhani Rantala luki suomalaista nationalismia ja kolonialismia käsittelevän teoksen.

Elina Sallisen esikoiskokoelma erottuu ”rauhallisilla, paikoin pysähdyksiin jäävillä fragmenteillaan”, Kaltion Matti A. Kemi kirjoittaa. Kehät sai vuoden 2024 Kritiikin Kannukset -palkinnon.

”Mäkelä uskoo luovuuden tulevan muusta kuin ’olviretkistä Schleusingeriin’. Ne vain sumensivat aivot, hän kuittaa viinaromantiikan.” Juhani Rantalan arvioitavana Hannu Mäkelän Kirjoittamisen ilo.

”Hurmaavan nyrjähtäneet käänteet ja värikäs kieli usuttavat lukemaan eteenpäin”: Marjo Jääskä arvioi tällä kertaa Katariina Vuoren romaanin Parasta ennen.

”Pelon ja ahdistuksen ilmapiiri on kouriintuntuvasti läsnä lujassa kerronnassa”, arvioi Risto Kormilainen Ulrich Alexander Boschwitzin romaania Matkalainen.

”Kirjailija onnistuu säilyttämään kerronnan imun läpi teoksen ja lukija odottaa jännittyneenä, mihin suuntaan kuvio lopulta kellahtaa.” Marjo Jääskä kirjoittaa Ella-Maria Nutin esikoisteoksesta.

”Taigan erottaa monista muista sukukansoja käsittelevistä teoksista sen huumori.” Jussi Moilanen arvioi Sanna Hukkasen sarjakuvateoksen.

”Mikrotason kulttuurinen traditio avautuu yleisellä tasolla panoraamaksi rajakarjalaisuudesta tuoden esiin tuoreita ja raikkaita näkökulmia erityisesti henkilöiden kautta.” Risto Kormilainen luki Tuula Puolukan uutuusteoksen.

Sonja Saarikosken Naisvangit ”on erinomaisesti kirjoitettu ja vahvalla eetoksella se näyttää hyvinvointivaltion kääntöpuolen kaikessa rujoudessaan”, teoksen arvioiva Risto Kormilainen kirjoittaa.

”Kirjan parhainta antia ovat kaanonista tippuneet kirjailijat teoksineen. Yksittäisiä tekijöitä ja ihmiskohtaloita kaivetaan kunnioittaen hautakuopistaan kirjallisuuden mausoleumiin.” Matti A. Kemi luki Ville Ropposen ja Ville-Juhani Sutisen Sorretut sanat.

”Sillanrakentajan sisäismaailma on ajaton. Puhelinkopit seisovat kadunkulmilla, parantajat ja ennustajat ansioituvat taidoillaan. Heikkisen kerronta on polveilevaa, paikoin karnevalistista.” Matti A. Kemi arvioi Tuomo Heikkisen esikoisromaanin.

”Kuivakka tekstiaines lukuisine viitteineen haukotuttaa toisinaan”, Matti A. Kemi toteaa Martti Soramäen ensyklopediamaisesta Yleisradion historiikista Sensuurista sananvapauteen.

Kai Aareleidin Tyyni valtameri on ”samalla kertaa rakkaustarinoiden risteytys ja ikkunoita virolaiseen menneisyyteen avaava historia”, Risto Kormilainen kirjoittaa.

”Jos dissidenttistä emigranttikirjallisuutta luet tälle vuodelle vain 200 sivun verran, annan rehdin suositukseni Šiškinin kepeähkön näköiselle, mutta valinnoiltaan raskaalle teokselle”, päättää Matti A. Kemi arvionsa.

”Runous on seestynyt ja jossain määrin jopa keskinkertaistunut, mutta Salmenniemen autobiografinen ja omaleimainen ote säilyy.” Matti A. Kemi arvioi Harry Salmenniemen kaksi viimeisintä runoteosta.

”Ebner-Eschenbachin aforismit ovat myös vastinparien aforistiikkaa, joka tarkastelee ihmisenä olemisen ristiriitaisuuksia ja asioiden eri puolia.” Helki Kallio arvioi Tuija Tuomaalan suomentaman aforismikokoelman.

Katariina Parhi ”on perusteellisen arkistotyön lisäksi onnistunut haastattelemaan vielä elossa olevia suomalaisen huumepolitiikan pioneereja”, toteaa Risto Mikkonen teoksesta Saadaan vähän kamaa.

Markku Niemisen Kalevalan synty ja Kainuu ”täydentää erinomaisella tavalla Elias Lönnrotin aikaa Kainuussa sekä taustoittaa runonkeruumatkoja koko Kainuun alueella”, Risto Kormilainen kirjoittaa.

”Koiranen rakentaa loppusäpinöihin sen verran käänteitä ja yllätyksiä, ettei pitkästyminen ole lähelläkään.” Marjo Jääskä nautti Mikko Koirasen romaanista Jättiloikka Jan Valkoselle.

”Joskus ihmettelin Lapissa, kuinka paljon mökkejä oli rakennettu suon reunamille. En ole ihmetellyt enää vuosiin, sillä suo on mitä upein maisema kaikkina vuodenaikoina.” Risto Kormilainen luki suoretkeilyvinkkikirjan.

Kreikan nykyrunouden antologia Aurinkokellon runot ”ovat elämänläheisiä, kriittisiä ja silti harmonisia tulkintoja ihmisistä, olosuhteista ja kaikesta elämän konkretiasta”, Risto Kormilainen ilahtuu kritiikissään.