Letkeää seikkailua aikamatkaillen tarjoilee Mikko Koirasen nuortenromaani Nauhoitettava ennen käyttöä. Näin toteaa Kaltion kriitikko.

Tommi Takkusen novellikokoelman Tulevaisuus kuuluu bingoemännille kieli on rikasta ja teksti nautinnollista leikkiä, Reija Korkatti kirjoittaa.

Kati Koivikon romaanin Kirkkaankeltaisen Wartburgin kyydissä. Matkalla Saksan itäosissa (Avain 2019) arvostelee Risto Kormilainen.

Arktinen napaseutu kiinnostaa jatkuvasti enemmän etenkin ilmastonmuutoksen myötä. Myös suomalainen kirjallisuus kääntää katseitaan pohjoiseen, tällä kertaa Katri Rauanjoen romaanissa Huippuvuorten autioituneeseen neuvostokaupunkiin.

Patricia Posnerin teos käy läpi romaniansaksalaisen apteekkari Victor Capesiuksen elämäntarinan, jossa kausi keskitysleirin proviisorina on keskeisessä roolissa. Kirjan arvioi Kaltiolle Risto Kormilainen.

Sauna, tuo suomalaisten käymistä korpimaista ensimmäinen. Laura Seesmeren sauna-aiheisen väitöstutkimuksen on julkaissut Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ja sen Kaltiolle arvioi Risto Kormilainen.

Millaista on elämä mammutti-Neuvostoliiton jälkeen Venäjällä? Tähän suuntaa katseensa panoraamamainen Neuvostoihmisen loppu, kuten Risto Kormilainen arviossaan kirjoittaa.

Liisa Enwald: Kadonnut talo ja muita paikkoja. ntamo 2018. Kajaanilaislähtöinen FT Liisa Enwald on moni-ilmeinen kirjoittaja, joka nivoo esseissään yhteen […]

L. K. Valmu on julkaissut toisen nuorisodekkarinsa Lappilainen – Kuolema kahdeksannella luokalla. Tällä kertaa Savukosken elämää sekoittaa myös helsinkiläinen leirikouluryhmä. Marjo Jääskä arvioi teoksen.

”Aino Kallas. Maailman sydämessä vie lukijan Suomenlahden molemmille puolin ja näyttää Kallaksen kirjallisen tuotannon juuria rikkaasta kulttuuriperinnöstä ammentaen.” Silja Vuorikurun elämäkertateoksen arvioi Risto Kormilainen.

”Miten kännissä sotaa välillä johdettiin? Kuinka moni rintamamies kuoli juoppojen tai hermoheikkojen sodan johtajien virheisiin, pikaistuksissa ja juovuksissa tehtyihin tilannearvioihin?” Kaksi alkoholinkäytöstä sota-aikana kertovaa kirjaa arvioi Pentti Stranius.

”Teoksen lukeminen on kuin tunkeutuisi sisimpään, hetkittäin iholla tuntien ja sen pinnalla leikitellen”, Erkki Kaila kirjoittaa Anne Lukkarilan runokokoelmasta Kaikki ihosi kyyneleet.