Oululaisen ravintolan kellari täyttyy kerran kuukaudessa ihmisistä, jotka haluavat kuulla ja puhua runoa. Miksi? Emma Hirvisalo selvitti asiaa Kellarikollektiivilta.

Päätoimittaja haluaa olla yhdessä. Ei tietenkään aina, mutta kuitenkin. Ehkä Kaltiokin voi helpottaa ihmisiä löytämään toisiaan.

Vuoden ensimmäinen kansiteos on Rovaniemen taidemuseon näyttelystä Shifting Ground – Muuttuva maa poimittu Maria Huhmarniemen ”Suunnitelma ei valmistunut”, joka on […]

Tekstiilitaiteilijat TEXO ry myönsi tammikuussa Vuoden tekstiilitaiteilija 2024 -palkinnon Ariadna Donnerille Rovaniemen taidemuseon Kuvan kutojat -yhteisnäyttelyn puitteissa kulttuuritalo Korundissa. Kuhmon […]

Valtion rahoitus suomalaisen kulttuurin kentälle on muuttumassa nopeaa tahtia. Petteri Orpon hallitus leikkaa lähes kaikesta, ja yleiseurooppalainen linjaus on suunnata […]

Kristinuskosta piti pyyhkiä pois Jeesuksen väkivallattomuuden oppi, jotta siitä saattoi kasvaa Rooman valtionuskonto, Kari Kannala kirjoittaa. Monijumalaiset ”pakanauskonnot” olivat suvaitsevaisia. […]

On tammikuu. Olen menossa tuntemattomien naisten kanssa saunaan. Minun piti alun perin haastatella vastikään tehtävässään aloittanutta Oulun Rantasaunaseura ry:n tuottajaa […]

Kaltion uusi kolumnisti aloittaa esittelemällä itsensä. Mie olen Meänmaassa asuva kirjailija ja runnoilija, Ruottin puolelta näen NATOn, elikkä Suomen – […]

Tarina alkaa (tietenkin) siitä, kun korporaatiopiru puvussaan kiipeää tunturiin hakemaan allekirjoitusta kauppakirjaan humaanilta maanomistajalta. ”Kaivosala on tulevaisuutta. Sahojen aika on […]

Arttu Kurttila äänittää työkseen äänikirjoja, mutta itse hän ei niitä kuuntele. Kurttila avaa, mitä hyvä luenta vaatii ja mikä selittää äänikirjojen suosiota.

Myös Oulun teatteri tarttuu ruotsalaiseen sarjakuvataiteilija Liv Strömquistiin. Ona Korpirannan tulkinnan Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan -teoksesta arvioi Tenka Issakainen.

Jarno Kuosan teatterilavalle sovittama ja ohjaama Varjoja paratiisissa voitti Kaltion kriitikon puolelleen tanssiin ryöpsähtelevästä runsaudestaan huolimatta – tai sen ansiosta.

”Kirjailija onnistuu säilyttämään kerronnan imun läpi teoksen ja lukija odottaa jännittyneenä, mihin suuntaan kuvio lopulta kellahtaa.” Marjo Jääskä kirjoittaa Ella-Maria Nutin esikoisteoksesta.

”Taigan erottaa monista muista sukukansoja käsittelevistä teoksista sen huumori.” Jussi Moilanen arvioi Sanna Hukkasen sarjakuvateoksen.

”Mikrotason kulttuurinen traditio avautuu yleisellä tasolla panoraamaksi rajakarjalaisuudesta tuoden esiin tuoreita ja raikkaita näkökulmia erityisesti henkilöiden kautta.” Risto Kormilainen luki Tuula Puolukan uutuusteoksen.

Kaltio listasi Ruotsin Riksteaternin kevään kiertue-esitykset Norrbottenin ja Västerbottenin alueilla. Teatterimatkaa ei aina tarvitse tehdä pääkaupunkiin, lähempääkin voi löytää helmiä.

”Kauniston elämän kolhut sidotaan näppärällä käsikirjoittamisella nopeisiin ajallisiin siirtymiin.” Matti A. Kemi arvioi Badwoman-duon viimeisimmän esityksen En lähde täältä milloinkaan.