Teksti: Elli Salo

Kolmisen astetta

Mustarinda1/2017

 

– Olisko enemmän?

– Olisko?

– Viis.

– Tai seittemän.

– Tuskin on seittemää.

– Luulekko?

– Tuskin on.

– Nii.

– Kolmesta viiteen.

– Lähempänä viittä on.

– Viiden pintaan.

– Sellasta jotakin.

– Viitisen.

– Varmaan niin.

– Nii se on.

– Nii.

– Aamulla oli vähemmän.

– Oli.

– Niin oli.

– Lähempänä nollaa.

– Oliko?

– Oli oli.

– Kylmä yö.

– Oli kyllä kylmä.

– Kyllä.

– Ei ollu pilviä.

– Pilvetön.

– Kirkas taivas nii.

– Ei pilven pilvee.

– Ei ollu.

– Se on kylmä sillo.

– Se on.

– Pakkasen puolella.

– Ai yöllä?

– Yöllä nii.

– Luulekko?

– Varmaan oli.

– Juu.

– Siitä noussu nyt.

– Viiteen.

– Johonki viiteen.

– Osapuilleen.

– Kolmesta viiteen.

– Jotaki sellasta.

– Juu.

– Eilen oli kylmempi.

– Juu.

– Kylmempi oli ku nyt.

– Oli.

– Nollan pintaan.

– Olisko ollu?

– Tais olla.

– Lähempänä nollaa.

– Nii varmaan.

– Vähemmän se oli ku tänään.

– Juu oli.

– Reippaasti.

– Viitisen astetta vähemmän.

– Jotakin semmosta.

– Viitisen.

– Semmosta nii.

– Kyllä sen tuntee.

– Juu, kyllähän sen tuntee.

– Se on reippaasti vähemmän.

– No se on.

– Sen kyllä tuntee sitte.

– Nii.

– Kyllä.

– Siinä on selkee ero.

– No siinä on.

– No siinä kyllä on.

– Kyllä.

– Kyllä.

– Nii.

– Kyllä.

– Nii.

– Kyllä.

– Nii.

– Nii se on.

– Kyllä.

– Kyllä.

– Juu.

Vaitioloa.

– Nii.

– Nii?

– Se saattaa hyvin illaksi taas pudota.

– Luulekko?

– Saa nähä nii.

– Nii.

– Kyllä.

– Voi laskee reippaastiki.

– Kyllä.

– Kyllä.

– Sillo se voi lumen pudottaa.

– Voisko?

– Voihan se.

– No voihan se tietenki.

– Mutta tuskin pudottaa.

– Tuskinpa nii.

– Nii.

– Saapi nähä sitte.

– Juu.

– Illalla sitte. Miten käy.

– Nii.

– Laskeeko.

– Nii.

– Vetääkö pilveen.

– Nii.

– Nii.

– Se ois kyllä!

– Mikä?

– Jos lumen pudottais.

– Nii.

– Nii.

– Kyllä.

– Onko ne luvannu?

– Mitä?

– Että laskee?

– Aina ne jotaki lupaa.

– Nii ne lupaa.

– No ne kyllä lupaa.

– Kyllä.

– Kaikenlaista lupailee.

– Nii.

– Siellä lupailevat.

– Nii.

– Tiedä sitte.

– Mistä sen tietää sitte.

– Mitä lupailevat.

– Nii.

– Saapi nähä sitte.

– Juu.

– Että mitä tulee.

– Nii.

– Saishan sitä tulla.

– Mitä?

– Lunta.

– Nii lunta.

– Nii.

– Sais tulla juu.

– Sais sais.

– Kyllä.

– Parempi se nii olis.

– Olis.

– No kyllä.

– Kyllä.

– Sais hiihellä.

– Juu.

– Hiihellä menemään.

– Nii.

– Ennen aina hiihettiin.

– Juu.

– Ennen sitä vaan mennä hiiheltiin.

– Minäki ennen hiihin nii vaan että.

– Hiihtäen vaan pistettiin.

– Kyllä.

– Ai että.

– Sillä lailla hiiheltiin.

– Pitkin poikin.

– Nii.

– Hiiheltiin.

– Ei sitä enää.

– Ei.

– Ei enää sillä lailla hiihellä.

– Ei kyllä.

– Niinku ennen hiiheltiin.

– Joka hetki hiihettii.

– Kesällä ei hiihetty.

– Ei kesällä ei hiihetty.

– Ei.

– Muuten hiihettiin.

– Nii hiiheltiin.

– Kyllä.

– Se oli kyllä.

– No se oli.

– Se oli semmosta sillo.

– Ku hiiheltii.

– Nii.

– Semmosta nii.

– Sillon oli.

– Oli kyllä.

– Kyllä.

– Nii.

– Ei oo enää semmosta.

– Ei oo.

– Ei.

– Ei.

– Ei kyllä.

– Ei.

– Nii.

– Juu.

Vaitioloa.

Elli Salo on kajaanilaissyntyinen dramaturgi ja suomentaja.

Kommentit