Seitsemättä kertaa elokuun lopussa järjestettävä Höyhtyän OstariFestari sai rinnalleen alkukesään Rajakylän OstariFestarin. Festivaalien järjestäjät Mikko Alanne ja Aleksi Kauhanen kuuntelevat yleisön toiveita, keksivät pähkähulluja ideoita ja luottavat ylävitosiin. Oululaisen festarikesän ensimmäistä ja viimeistä festaria yhdistävät leppoisuuden lisäksi ostoskeskukset, omaleimaisuus ja täkäläiset asukkaat.

Haastattelua tehtäessä kahdeksan aikaan arki-iltana pitkät työpäivät eivät välity järjestäjäkaksikon käytöksestä. Opetusalalla elantonsa saava parivaljakko viikkailee haastattelun alkaessa mainoslakanoita, joista he kiroavat kuriirifirman unohtaneen yhden.

Seitsemättä kertaa järjestettävä Höyhtyän OstariFestari yhdistelee konseptissaan raikkaita ja toisinaan pöhköjäkin ideoita. Musiikkitarjonnan lisäksi festareilla on joka vuosi omia erikoisuuksiaan. Yleisölle on toisinaan ollut tarjolla huutokatrillia, yhteisjoogaa tai pelkästään kymmeneen kappaleeseen rajattua karaokea, joka soi etukäteen määrätyllä järjestyksellä läpi illan. Festareilla on ikioma houseband ja kansanmusiikkia.

Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi Alanne ja Kauhanen saivat ehdotuksen järjestetää Höyhtyän lisäksi toiset paikallisfestivaalit. Kaksikon etsiessä uutta lokaatiota festareilleen rajakyläläiset osasivat tähdentää järjestäjille alueensa ainutlaatuisuuden.

Rajakylän festivaali oli kokeilululuontoisesti yksipäiväinen, Höyhtyä säilyy kaksipäiväisenä. Jälkikäteen kaksikko naureskelee suurudenhullua suunnitelmaansa tehdä Rajakylästä kaksipäiväinen ja ottaa mukaan vielä kolmaskin festari. Samalla he kiittelevät vuolaasti paikallisten halua tarjota talkooapua ja olla kiinnostuneita uusista festivaaleista.

Aleksi Kauhanen (AK): ”Oulu Urban Culturen toiminnanjohtaja Heikki Myllylahti ehdotti tapahtuman monistamista. Meillä oli tällainen monistettava konsepti tarjota.”

Mikko Alanne (MA): ”Rajakylän asukkailta tuli kyselyymme paljon palautetta. Vastauksissa toistui, että kun ’ei täällä Rajakylässä koskaan oikein mitään tapahdu’. Meillä ei ollut minkäänlaisia ennakkoluuloja Rajakylää kohtaan, niin päätös lähti asukkaiden tahdosta ja palautteesta.”

AK: ”Toisille festareille kartoitettiin urbaania paikkaa, missä ei oltu totuttu pitämään kulttuuritapahtumia. Tuiraa ja Kaijonharjua ehdotettiin myös paljon. Kaikki ehdotetut paikat käytiin katsomassa läpi.”

MA: ”Logistiset syyt rajasivat jonkin verran paikan valintaa. Meihin myös vetosi rajakyläläisten viesti, mitääntapahtumattomuudesta.”

AK: ”Itseäni kiehtoi myös, että alueella oli ennestään vähän huono maine. Ollaan oikein johonkin virallisiin papereihin kirjoitettu, että viedään kulttuuria sinne missä ihmiset on ja asuu. Me haluamme madaltaa kynnystä kokea kulttuuria.”

Pohjois-Oulun kyläjuhlilla ei astuta toisten varpaille

Puhumme tovin Rajakylän vetovoimasta ja mielikuvista. Rajakylässä asuu peräti 4 000 ihmistä. Alue kuuluu Pateniemen suuralueeseen, joka käsittää Taskilasta lähtevän rantakaistaleen aina Herukkaan saakka. Oulun kaupungin tietojen mukaan alueella on miltei 13 000 asukasta.

Järjestäjät luottavat alueen leimallisuuksiin. Toinen tapahtumalavoista nimettiin Taikametsäksi. 2000-luvun vaihteessa Röllimetsä oli paikallisten juoppojen nuhjuinen ja ulkopuolisille uskalias paikka. Metsä on menettänyt vuosien saatossa suojaisuutensa ja pahamaineisuutensa. Siitä kehkeytyi taianomainen esiintymisalue.

MA: ”Rajakylän festivaaleilla on Höyhtyään nähden eroavaisuuksia. Alueen historia ja identiteetti rajaavat tietysti asiakaskuntaa ehkä paikallisemmaksi kuin vaikkapa Höyhtyällä, mutta toisaalta ihan samoja naamoja meillä on asiakkaina sekä Höyhtyällä että Rajakylässäkin.”

AK: ”Ehkä tästä tulee myöhempinä vuosina tällainen Pohjois-Oulun oma kyläjuhla! Musiikkitarjonnassa on kaikille tarjolla jotain. Kun Pikipop sattui samalle päivälle, niin heidän kuormastaan ei ruvettu syömään samankaltaisella musiikkitarjonnalla.”

Kauhasen viittaus Rotos ry.:n järjestämään Pikipopin ohjelmistoon viittaa siihen, ettei paikallisia alternative-rokin yhtyeitä nähdä Rajakylässä. Toukokuun lopulla jazz-saksofonisti Sonny Rollinsin kuolinpäivän iltana toteutetun haastattelun aikaan Höyhtyän festivaali ei ollut julkaissut sekaantumisvaaran tähden vielä ohjelmistoaan. Höyhtyän festareita on leimannut kautta aikain monipuolisuus.

Perinteitä Höyhtyän festareilta edusti Rajakylän festivaalilla festarihousebändi Kikkelijazzklubi, joka toimi räp-artisti Edu Kehäkettusen taustayhtyeenä yhdessä jazz-trio Oulun Keskustan kanssa.

Rajakylässä kuultiin muun muassa Kuusamosta lähtöisin ollutta Zero Ninen kasariheavya, oulaistaustaisia musiikkituottajia sisältäneen Bämä-kollektiivin popahtavaa konesoundia sekä Martti Servo & Napanderin tarjoamaa iskelmäpastissia. Ohjelmistoa suunniteltaessa jokaiselle halutaan tarjota jotain. Musiikilajien kirjo on laajaa sekä Höyhtyällä että Rajakylässä.

Festivaaliohjelmiston toteuttamisessa järjestäjäkaksikko on päässyt huojentavan helpolla. Peruuntumisia on tullut seitsemänteen vuoteen suunnatessa vähänlaisesti. Ohjelmistoon on saatu niitä, joita sinne on haluttu. Artistit saapuvat ilomielin takaisin Höyhtyälle esiintymään.

AK: ”Näyttää siltä, että Rajakylä-identiteetti ainakin tälle kesää on räpimpi kuin Pikipopin tai Höyhtyän festareiden.”

MA: ”Höyhtyän suhteen olemme halunneet aina olla erilaisia suhteessa muuhun kesän festaritarjontaan. Höyhtyässä toteutetaan tyhmempiä ideoita ja ollaan ylpeästi erilaisia. Höyhtyän festareilla ollaan matalalla kynnyksellä testattu ja kokeiltu hassuja ideoita.”

AK: ”Esimerkiksi Kikkelijazzklubi on soittajapoikien oma kummallinen idea. Soittihan Koomamieskin tunnin putkeen Matti Eskon ’Rekkamiestä’ omalla dj-keikallaan. Me ei oteta kunniaa kummallisista ideoista, vaan me ollaan annettu tilaa ja vapauksia artisteille toteuttaa ideoitaan.”

Omalaatuinen festivaalikonseptointi on myös tuottanut muutamia huteja. Muutoin niin vaatimaton ja rehentelemättömästi festarisattumuksistaan kertova kaksikko kertoo myös epäonnistuneista festivaaliohjelmanumeroistaan. Koruaskartelu ei löytänyt yleisöä, ja eräs karsiutuneista ideoista oli hupaisa sinkkukiikari-ideointi. Alanne velmuilee ja hekottelee hassujen hapuilukertomusten päätteeksi kuitenkin ehdottoman onnistumisen.

MA: ”Kikkelijazzklubin fanikunta on levinnyt muualle tosin meidän ansiosta.”

Paikallisuus on kaiken lähtökohta – samoin ylävitoset

Mikko Alanteen ja Aleksi Kauhasen tekeminen ei rajoitu pelkästään festareihin. He pyörittävät myös Höyhtyän kulttuuriyhdistystä, joka järjestää pitkin vuotta alueelle joulubulevardia ja joululauluhetkiä, lasten olympialaisia sekä muunlaisia perhetapahtumia.

MA: ”Haluamme järjestää paikallisia yhteisöllisiä tapahtumia, joihin mahtuu koko perhe. Paikallisuudesta kaikesta on kyse.”

AL: ”Rajakylän OstariFestari on pilottihanke. Järjestetään jatkoa Rajakylään, jos toimii.”

MA: ”Me nähdään meidän festarit ja paikallisuus mahdollisuutena. Tehtäisiin itsellemme hallaa, jos tekisimme jotain jo koluttua ja tehtailtais festareita jonnekin pellolle, missä muut on jo tehnyt samanlaista.”

OstariFestarin esikuvista kaksikon muutoin niin vuolas ja innostunut puhevirta kaikkoaa toviksi. Mietteliäät ilmeet pämäyttävät lopulta yhdestä suusta kuin stereona, ettei OstariFestarilla oikein ole mitään verrattavaa festariesikuvaa. Sen sijaan ulkomaan reissuilta putkahtelee muun muassa portugalilaisia ja berliiniläisiä klubeja.

Haastattelua tehtäessä Rajakylän kesän 2027 tulevaisuus on siis auki. Yhden päivän tapahtuma on iso taloudellinen riski. Höyhtyän festivaalien kohonneista kustannuksista puhuttaessa Alanne ja Kauhanen linjaavat, etteivät Höyhtyän festarit ainakaan laajene ostarialueen ulkopuolelle esimerkiksi Höyhtyän puistoon.

AK: ”Me ei haluta tehdä kovin isoa. Kumpikaan festareistamme ei ole massatapahtuma. Me emme laajenna esimerkiksi Höyhtyän puistoon, koska tungos olisi perseestä.”

MA: ”Kunhan saadaan pidettyä homma hyppysissä. Tärkeintä on, että ihmiset viihtyvät tapahtumassa. Että tapahtumassa on intiimimeininki ja kaikilla on kivaa.”

AK: ”Asiakaskunta on ollut meillä fiksua, ja tiskin takana on ammattitaitoisia tyyppejä, jotka pitävät fiilistä yllä. Festareiden eteen tällainen raataminen väsyneenä palkitsee merkityksellisyydellä… ja sillä, että festariasiakkaat nauttivat tapahtumasta.”

MA: ”Haluamme tuoda onnea ja iloa ihmisille, niin hullua kuin tämä homma onkaan järjestelyineen ja riskeineen!”

AK: ”Kulttuuriyhdistyksemme säännöissäkin puhutaan ilon tuottamisesta höyhtyäläiselle. Mehän ollaan koitettu pitää hauskana tapahtumat ja tapahtumien työskentelyn. Hauskuus tarttuu festareihin ja festarikansaan.”

MA: ”Kuinka aktiivisia ihmiset ja halukkaita rajislaiset olivatkaan talkoisiin! Semmoisetkin ihmiset, jotka aikoinaan ovat asuneett Rajiksessa. Talkooaktiivisuus on yllättänyt!”

AK: ”Paikallisia pitää olla järjestämässä ja asiakkaina. Muuten sitä yhteisöllisyyttä ei ehkä olekaan.”

Alanteen ja Kauhasen muisteluissa festareista korostuu leppoisa, päättäväinen ja tinkimätön asenne. He menevät kuulemma ”fiiliksellä” ja ”molemminpuolisella päätösvallalla”, mutta sosiaalisen median tilastoihin ei tuijotella. Sanapari ”kiinnostava kattaus” toistuu haastattelussa lukuisia kertoja.

AK: ”Joka ilta ollaan tehty festareita työpäivän päälle. Että mitenkö sitä jaksaa? Aivan bönärin partaalla, joo! Nyt ollaan tehty sellanen hauska tapa, että kun päivitetään somea, saadaan huomaamatta tunnin breikki muihin festaritöihin.”

Yhteen ääneen kaksikko toteaa, ettei kolmatta festaria ole näillä väsymysmäärillä tulossa. Rajakylälle he toivovat lämpimästi jatkoa. Haastattelun päättyessä noin yhdeksän aikaan illalla kaksikko jää hoitamaan festivaaleihin liittyvää säätämistä.

Kun vielä lähtiessäni ihmettelen Alanteen ja Kauhasen rentoutta väsymyksen ja kahden festarikaaoksen keskellä, Aleksi Kauhanen huikkaa: ”Välillä kun mulla menee hermot ja vartin noidun, niin sitten mää heitän ylävitoset Mikon kanssa ja sitten me vaan jatketaan festareiden tekoa.”

OstariFestarin Instagram-tili: https://www.instagram.com/ostarifestari/