Eräänlainen saavutus
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
Isäsarjan loppu
Hannu Niklander: Kodit ja asunnot. 290 s. Robustos 2025.
Minä olen sinun menneisyytesi ja sinä olet minun tulevaisuuteni. Siinäpä on pysäyttävä isä–poika -suhteen tiivistys, jonka alamäkeään liukuva Weijo toteaa teini-ikäiselle Hannu-pojalleen. Näinhän se on jokaisen vanhemman ja lapsen suhteessa – ainoastaan se vaihtelee, kuinka mielellään tämän asian omalla kohdallaan hyväksyy.
Kirjailija Hannu Niklanderin isän Weijo Niklanderin (s. 1904) vaiherikkaaseen elämään perustuva Loivaa alamäkeä -sarja on edennyt viidenteen ja viimeiseen osaan. Kodit ja asunnot kuljettaa Weijon perheineen läpi vuodet 1959–69. Teos on sarjan edeltävien osien lailla tyyliltään naturalistinen kokoelma episodeja Weijon elämästä ja siinä mielessä itsenäinen, että sen voi lukea myös tuntematta aiemmin ilmestyneitä osia.
Tarina avautuu kuitenkin syvemmin, jos on aiemmat osat lukenut. Kun Weijon elämä on niissä ollut pikemminkin sarja sukutaustan, lahjakkuuden ja hyvän tuurinkin vauhdittamia nousuja menestyksen äärelle ja käsistä karkaavan juopottelun aiheuttamia syöksyjä nollapisteeseen, nyt suunta on enää alaspäin, vaikka vuosikymmeneen toki mahtuu ilonaiheitakin. Varsinkin puolison voimat ja hermot ovat koetuksella, kun Weijo sortuu alkoholiin kerta toisensa jälkeen.
Niklander kertoo avoimesti, kuinka tuurijuopon toilailu tekee monen ihmisen elämän ajoittain perin viheliääksi. Hän ei kuitenkaan tuomitse päähenkilöään. Weijo on kaikkine vikoineenkin myös rakastava ja rakastettava hahmo – ikäänkuin tosielämän Aku Ankka perheensä ja rikkaan liikemiesisänsä ilona ja riesana.
Tässä osassa Weijon avioelämä kärjistyy avioeroon ja ajoittaiseen asunnottomuuteen asti, mutta lukemista ja klassista musiikkia Weijo ei hylkää näissäkään oloissa. Aviopuoliso Maija-Liisa kylmenee Weijolle mutta suostuu kuitenkin Weijon kanssa useamman kerran saman katon alle asumaan, kunnes tämä taas tuhoaa tasapainon tolkuttomalla juomakuurilla. Välit Hannu-poikaan kestävät kaikki kolhut: musiikki ja muut yhteiset kiinnostuksen kohteet kantavat kohmeistenkin kausien yli.
Sarjan aiemmat osat ja Hannun omaelämäkerrallista sarjaa tunteva lukija ei ylläty siitä, että Weijon elämä päättyy traagisesti. Silti voi vain kehua, kuinka taitavasti kirjailija kuljettaa Weijon maallisen vaelluksen päätökseen. On pakko etsiä rivien välistäkin vihjeitä siitä, asteliko Weijo elämästä kylliksi saaneena tietoisesti kohti loppuaan, vai vieläkö kaunosieluisella vanhenevalla äijärähjällä oli luottamusta asioiden kääntymiseen kohti parempaa tulevaisuutta. Tulkitkoon jokainen lukija asian omalla tavallaan.
Weijon 65-vuotiseen elämään on sisältynyt sen verran paljon vaiherikkaita tapahtumia ja kiinnostavia kohtaamisia, että sarjan venyminen viiteen osaan on ollut perusteltua. Yhden ihmisen vaelluksen kautta hahmottuu myös laajempi kehitys: esimerkiksi se, kuinka kaksikielinen Uudenmaan maakunta muuttuu kasvavan pääkaupungin suomenkieliseksi kehysalueeksi. Vaikka maan vaurastuminen tuo sähköt ja muut mukavuudet torppaankin, hyvävetinen kaivo jää entisen elämän pihapiirin halkovan, uuden maailman, valtatien alle. Tällaisten näennäisesti pienten mutta symboliselta merkitykseltään suurten asioiden huomaamisessa ja kuvaamisessa Niklander on mestari.
Kaikille aisteille
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
Kaupunki syntyy suistoon
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Aikuisten fantasialle olisi valtava kysyntä
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Korjaamontien treenikset purku-uhan alla
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Näkymätön toinen
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Oulun hiljaisuus mahdollistajana luovuudelle
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Pentin poluilla kirjailijan jalanjäljillä
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Sienipilven varjo
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
Juha Hurme ohjasi kirjan nelikymmenvuotiaasta Radiopuhelimet-yhtyeestä
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
Poliittista luentaa
”Historia osoittaa, kuinka kulloinenkin poliittinen säätila on heijastunut Suomen ja Venäjän välisiin kulttuuriseen kanssakäymiseen. Tomi Huttunen toteaa kirjallisuuden kääntäminen olleen vilkkaampaa maiden välisen suojasään vuosina.”
Muutos tapahtuu taiteesta
”Oulu2026:ssakin on omat sokeat pisteensä ja kriittisen tarkastelun kohteet, ja eiköhän niistäkin saada vielä kuulla perusteltua analyysiä.” Päätoimittaja ei tällaista vielä kuitenkaan tarjoa, kunhan harhailee.
Kannessa: Juoppo Joogaa
Kesäkuun kansiteos on Oulussa asuvan performanssitaiteilija Olga Prokhorovan ”Juoppo Joogaa”.
Paa skaks tässä?
”The Blaster Masterin sukupolven mittaisen levytystauon jälkeen julkaistu Bring Me The Sun yllättää myönteisesti”, Eros Gomorralainen kirjoittaa oululaisyhtyeen uudesta pitkäsoitosta.
Vieraan vieraana
Mustarindan kesäohjelma kuvittelee uusia tapoja ymmärtää taiteen roolia kestävämmän matkailun kontekstissa.
”No Ban Can Block the Ways of Enjoying Life”
”Poems, dance and songs help us balance all the traumas through hope.” Lölä Florina Vlasenko interviewed Iranian-born artist Shima Salehi.
Maisemia saamelaisen nykytaiteen rinteiltä
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
European Capital of Culture: Next Stop – Elections
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferian yhteisöllinen syli on avara, innostava ja lämmin
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.