Metsä- ja uittotyömaiden ruoanlaittajat olivat raskaan työn raatajia
”Kirja on jäntevästi rakennettu tiiviiksi tietoa täynnä olevaksi kokonaisuudeksi”, Risto Kormilainen kirjoittaa Maaria Haikolan tietoteoksesta Kämppäemäntiä ja laivakokkeja.
MRP Matila Röhr Productions: Hamsterit. 113 min. Ensi-ilta 4.1.2023. K7.
Ohjaus Markku Pölönen, käsikirjoitus Markku Pölönen ja Paula Vesala, kuvaus Konsta Sohlberg, leikkaus Kimmo Taavila, lavastus Antti Nikkinen, pukusuunnittelu Anu Pirilä, maskeeraussuunnittelu Tiina Ryynänen, äänisuunnittelu Pekka Karjalainen, musiikki Vesa Mäkinen, piirrokset Tuomas Myllylä.
Rooleissa: Peter Franzén, Jaakko Ohtonen, Vilma Kinnunen, Katariina Havukainen, Satu Tuuli Karhu, Mika Nuojua, Arto Heikkilä, Emilia Mattila, Edvin Kaari, Eero Kiuru.
Kun kuulin, että Veikko Huovisen Hamstereista on tekeillä uusi elokuvaversio, ajattelin tulossa olevan jotenkin koronaeristykseen liittyvän työn. Onhan tässä viime vuosina hamstrattu muun muassa vessapaperia ja varauduttu taudin varalta pidempiinkin kotona vietettäviin aikoihin. Elokuvan ensimmäiset metrit jo osoittivat, että tällaisesta filmatisoinnista ei ollut kyse. Ohjaaja Markku Pölönen ja käsikirjoituksen yhdessä hänen kanssaan tehnyt Paula Vesala ovat lähestyneet aihetta aivan toisin.
Huovisen alkujaan vuonna 1957 ilmestyneen romaanin perusjuoni ja asetelmat on säilytetty suurin piirtein ennallaan. Kirjanpitäjä Rurik (Jaakko Ohtonen) ja hänen vaimonsa Tellervo (Vilma Kinnunen) voittavat Veikkauksessa päävoiton. Tellu haluaisi ostaa rahoilla asunto-osakkeen, koska nykyinen asunto on pieni ja lapset ovat sairastelleet. Rurik on kuitenkin päättänyt vuokrata huvilan vuodeksi ja lähteä maalle.
Tehtailijan leski Stella on saanut huvilansa naapurissa olevaan mökkiin pari vuotta sitten uuden asukkaan, Hamsterin (Peter Franzén). Miehellä on lemmikkinään hiiri, ja hän osaa ulkoa sivutolkulla Jack Londonin ja James Curwoodin seikkailukirjoja. Freelancekuvittajana työskentelevä Hamsteri haaveilee joskus pelastavansa Stellan suurilta vaaroilta.
Elämä maalla ei ala hyvin. Loppukesä on sateinen ja Rurik tuntuu epäonnistuneen tarjoamaan lapsilleen terveempää elinympäristöä. Tellu pyytää Hamsteria avuksi Rurikin mielialan kohentamiseen. Hamsteri maalailee tulevaa talvea seikkailukirjoista tutuin sanankääntein ja kehottaa varautumaan tulevaan. Kaikkien aikojen kamalin talvi on tulossa, ja siihen pitää varustautua kunnon vaattein ja talvivarastoin. Jos ei muuten, niin lasten takia.
Historiallinen elokuva
Pölösen ohjaus on huolellisesti romaanin julkaisuaikaan sijoitettu historiallinen elokuva. Miljööt, vaatteet ja autot ovat 1950-luvun loppupuoliskolta. Tällainen tiettyyn aikaan sijoittaminen tuo tarinalle kehyksen, vaikka aikaisemman vuosikymmenen tapahtumiin ei kertaakaan viitata. 1940-luvun tragediat antavat silti tulkintakehyksen päähenkilömiesten toiminnalle.
Edellisessä Pölösen ja Franzénin yhteisessä Huovis-filmatisoinnissa Koirankynnen leikkaaja (2004) käsiteltiin sodan aiheuttamia fyysisiä vammoja. Uusi elokuva ottaa tavallaan kantaa sen aiheuttamiin psyykkisiin vaurioihin.
Hamstereissa Huovisen veijaritarina syvenee yhden sukupolven korjaavaksi kokemukseksi. Veikkausvoitto antaa yhdelle perheelle ja heidän oppaalleen mahdollisuuden ottaa takaisin menetettyä aikaa. Huumoria ja veijarimaisuutta ei unohdeta, ne saavat ajallisen kehyksen myötä uuden ulottuvuuden. Etenkin Hamsterin mainosten ja seikkailukirjojen kielestä ottamat taivuttelukeinot tuovat mukaan Huoviselle tyypillistä salaoveluutta ja komiikkaa.
Huovisen romaaniin ja aikaisempaan, Pauli Virtasen ohjaaman tv-elokuvaversioon (MTV 1982) verrattuna puoliso Tellun rooli on laajentunut. Hän ei vain seuraa sapekkaana sivusta vaan yrittää tukea miestään – joskin edelleen suurimpia hankintoja hilliten. Ratkaisu on hyvä, sillä sosiaalinen media tursuaa ilkeileviä kommentteja. Niitä ei viihteessä lisää kaipaa. Huumori on keskeisessä roolissa uudessakin versiossa. Vanhoilla mitoilla leikittely ja muut vitsit tekevät elokuvasta erinomaisen version Hamsterista.
Elokuvan tekeminen on aloitettu jo vuonna 2019 ennen viime aikojen suuria mullistuksia. Siinä mielessä syntynyt elokuva on ajankohtaisempi kuin tekijät osasivat ajatellakaan. Alkaneen talven suurimpia ongelmia on energian riittävyys, sähkön kulutus. Harmi vain, ettei kukaan ole pystynyt hamstraamaan kellariaan täyteen sähköä talven varalle matkaradion pattereita ja muutamaa kännykän virtapankkia enempää.
”Kirja on jäntevästi rakennettu tiiviiksi tietoa täynnä olevaksi kokonaisuudeksi”, Risto Kormilainen kirjoittaa Maaria Haikolan tietoteoksesta Kämppäemäntiä ja laivakokkeja.
Syyskuun lopussa Suomussalmella kokoonnuttiin kuudensille Pakko sanoa! -festivaaleille. Matkassa yleisön puolella oli myös Veikko Leinonen, joka vieraili festivaalilla ensimmäistä kertaa ja kirjaili vaikutelmiaan Kaltiolle.
Ensimmäinen ajatukseni oli epäusko. Kieltäydyin täysin uskomasta lukemaani ja Helsingin Sanomien taloustoimittajaa, joka sanatarkasti toisti energia-alan toimitusjohtajan innostunutta puheenvuoroa: ”Tälle […]
Lokakuisen sunnuntai-illan harmaus ropisee ikkunalautoihin. Jos voisi vain tuudittautua taiteeseen, lukea kirjoja, käydä konserteissa ja teattereissa, tuijotella näyttelyitä – nämä […]
Tämän numeron kansitaiteilija on kuvitteellinen [AlyÆŋ], jonka teoksia on esillä kulttuuritalon Valveen kahvila-ravintolan seinillä 10.11. saakka. [AlyÆŋ] syntyi vuonna 1997 […]
”Vaikka toteutus on rohkea, näytelmä jättää mieleen kädenlämpöisen tunnelman.” Oulun teatterin Ainoa kotini ei innoita Pete Huttusta ylistyslauluihin.
”Päähenkilökolmikon paniikin hönginnästä olisi saanut irti humoristisuutta, mutta nyt jäädään lattean ihmissuhdedraaman asetelmiin.” Matti A. Kemi ei huvittunut Perhosista.
Elävän Iijoen melonta ja soutu järjestettiin viidettä kertaa heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Iijoki on sen varren ihmisille sen verran tärkeä, että […]
Istun puuveneen pohjalla ja soudan henkeni edestä. Airot menevät eteeni työntämiä jalkoja pitkin, kun palautan lavat taakse. Opin nopeasti olemaan […]
Pikisaari Biennaali on ehkä maailman pienin biennaali. Vuonna 2024 toista kertaa järjestetystä biennaalista kirjoittavat Art Hub Pikisaaren Minna ja Tuomo Kangasmaa.
Kesällä joka niemen nokkaan, saarelmaan pystytetään Suomessa kesänäyttely. Leena Kangas vieraili kahdessa kainuulaisessa, Ristijärven Karhulankylässä sekä Hyrynsalmen Mustarindassa.