Metsureiden tarina
Tarina alkaa (tietenkin) siitä, kun korporaatiopiru puvussaan kiipeää tunturiin hakemaan allekirjoitusta kauppakirjaan humaanilta maanomistajalta. ”Kaivosala on tulevaisuutta. Sahojen aika on […]
Arkisto
Ammattina romaanin tulkinta
Arttu Kurttila äänittää työkseen äänikirjoja, mutta itse hän ei niitä kuuntele. Kurttila avaa, mitä hyvä luenta vaatii ja mikä selittää äänikirjojen suosiota.
Hilpeän ylipursuava analyysi rakkaudesta
Myös Oulun teatteri tarttuu ruotsalaiseen sarjakuvataiteilija Liv Strömquistiin. Ona Korpirannan tulkinnan Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan -teoksesta arvioi Tenka Issakainen.
Kaurismäki-dramatisointi tulvii puhetta — mainiota!
Jarno Kuosan teatterilavalle sovittama ja ohjaama Varjoja paratiisissa voitti Kaltion kriitikon puolelleen tanssiin ryöpsähtelevästä runsaudestaan huolimatta – tai sen ansiosta.
Suhde solmussa
”Kirjailija onnistuu säilyttämään kerronnan imun läpi teoksen ja lukija odottaa jännittyneenä, mihin suuntaan kuvio lopulta kellahtaa.” Marjo Jääskä kirjoittaa Ella-Maria Nutin esikoisteoksesta.
Veljeskansoja ja sarjakuvan taigaa
”Taigan erottaa monista muista sukukansoja käsittelevistä teoksista sen huumori.” Jussi Moilanen arvioi Sanna Hukkasen sarjakuvateoksen.
Raja-Karjalan evakkojen juurtuminen Kajaaniin
”Mikrotason kulttuurinen traditio avautuu yleisellä tasolla panoraamaksi rajakarjalaisuudesta tuoden esiin tuoreita ja raikkaita näkökulmia erityisesti henkilöiden kautta.” Risto Kormilainen luki Tuula Puolukan uutuusteoksen.
Teatterikiertueita Pohjois-Ruotsissa
Kaltio listasi Ruotsin Riksteaternin kevään kiertue-esitykset Norrbottenin ja Västerbottenin alueilla. Teatterimatkaa ei aina tarvitse tehdä pääkaupunkiin, lähempääkin voi löytää helmiä.
Kun näytelmä tummuu ja iskelmätähti voipuu
”Kauniston elämän kolhut sidotaan näppärällä käsikirjoittamisella nopeisiin ajallisiin siirtymiin.” Matti A. Kemi arvioi Badwoman-duon viimeisimmän esityksen En lähde täältä milloinkaan.
Maalistaan hiukan poikkeava ohj(a)us
Miia Tervon toinen pitkä elokuva Ohjus ilahduttaa ajankuvallaan mutta ei ihan osu maaliinsa, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi kirjoittaa.
Monin tavoin säyseä epookkionnistuminen
Matti A. Kemi kirjoittaa, että Tiina Lymin ohjaama Myrskyluodon Maija on ”epookiksi omaääninen adaptaatio”. Ensi-iltansa elokuva saa perjantaina 19.1.2024.
Aukkoja katsellen
”Tarinakeitos porisee iloisesti viimeiseen kuvaan asti”, Aapo Kukko toteaa Teemu Nikin viimeisimmästä ensi-iltaelokuvasta Räkä ja Roiskis.
Karu maa – Tornio taiteessa
Tornion kaupunki täytti vuonna 2021 neljäsataa vuotta. Asutusta alueella on ollut paljon kauemminkin. Pitkän historiansa aikana Tornion kaupunkia on kuvattu […]
Holvit täynnä haureellisia unia
Flow Productions: Nighttown. Esitykset Oulun Taidetalo Kulttuuripankissa 17.–19.11.2023. Ohjaus Pirjo Yli-Maunula, valosuunnittelu ja videot Jukka Huitila, äänisuunnittelu Anssi Laiho, pukusuunnittelu […]
Lyyristä, Traagista, E(e)p(p)istä
”Juuri siinä suuruuden hulluudessa piili myös episten kauneus: vain mahdotonta on mielekästä tavoitella.” Näin kirjoitin itselleni palaillessani kohti Oulua lauantaina […]
Epistä. Ihanaa.
Epäjohdonmukaisten tanssiaisista Sitten kun Epiksille oli käynyt niin kuin kävi, muistin mitä ajattelin tavatessani Mikko Levónin ensimmäistä kertaa: ei varmaankaan […]
Betula papyrifera
Jonotan New Yorkin luonnontieteelliseen museoon tammikuisena lauantaiaamuna tarkoituksenani kuluttaa lentoa edeltävät tunnit itseäni sivistäen. Keskuspuiston laidalla töröttävä American Museum of […]
Syväsukellus vankien taustoihin
Sonja Saarikosken Naisvangit ”on erinomaisesti kirjoitettu ja vahvalla eetoksella se näyttää hyvinvointivaltion kääntöpuolen kaikessa rujoudessaan”, teoksen arvioiva Risto Kormilainen kirjoittaa.
Venäläinen kirjailija ei kuitenkaan ajattele kuten käsketään
”Kirjan parhainta antia ovat kaanonista tippuneet kirjailijat teoksineen. Yksittäisiä tekijöitä ja ihmiskohtaloita kaivetaan kunnioittaen hautakuopistaan kirjallisuuden mausoleumiin.” Matti A. Kemi luki Ville Ropposen ja Ville-Juhani Sutisen Sorretut sanat.
Proosan kuolemaa, runouden parantamaa
”Sillanrakentajan sisäismaailma on ajaton. Puhelinkopit seisovat kadunkulmilla, parantajat ja ennustajat ansioituvat taidoillaan. Heikkisen kerronta on polveilevaa, paikoin karnevalistista.” Matti A. Kemi arvioi Tuomo Heikkisen esikoisromaanin.