”Pikemmin kuin romaani teos on anti-romaani tai tutkielman parodia”, pohdiskelee Esko Karppanen Runeberg-palkintoehdokkaaksikin valitusta Tiina Lehikoisen Punelmia-teoksesta.

”Larsson kuvaa ruotsalaista yhteiskuntaa alastoman koruttomasti. Ammattirikollisuus kulkee usein pari askelta tutkintaa edellä.” Risto Kormilainen arvioi Åsa Larssonin norrbottenilaisdekkarin.

”Olen ollut negatiivisen palautteen melko täydellisestä puuttumisesta jopa pettynyt.” Eemeli Hakoköngäs haastattelee vuonna 2022 esikoisteoksensa Partisaanivalssi julkaissutta Anu Kolmosta.

Oulu Sinfonia sai kunnian viime helmikuussa 48-vuotiaana kuolleen Jaakko Kuusiston sinfonian Suomen ensiesityksestä. Tämä oli siinä mielessä luontevaa, että itseään korostamaton Kuusisto oli näkyvin ja vaikuttavin hahmo oululaisessa taidemusiikin genressä käytännössä liki koko 2000-luvun ajan.

”Onneksi on sentään joulu”, päätoimittaja huokailee maailman myllerryksen keskellä. Joulu, jolloin kaupallisuudesta huolimatta annetaan pyyteettömästi.

Joulukuun Kaltion kannessa on Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunnan taidepalkinnon tänä vuonna vastaanottaneen kuvataiteilija ja kuvataidekriitikko Leena Kankaan teos vuodelta 2021. […]

Ei ole epätavallista, että kansan syvien rivien edustajat tuntevat tiettyä närkästyneisyyttä yli hilseen menevän taide-elämyksen äärellä. Oman käsityskyvyn ylittävä pläjäys […]

Aleksi Salmenperän Kupla jatkaa vahvaa kotimaista elokuvavuotta. Antti Viitala arvostaa erityisesti nuorten näyttelijöiden luontevuutta ja ohjausta sekä sitä, että elokuvan puheesta saa hyvin selvää.

”Suomalaisessa – saati pohjoismaisessa – elokuvatarjonnassa en hahmota aiemmin nähneeni moista cocktailia.” Matti A. Kemi arvioi suopeasti J-P Valkeapään viimeisimmän käsikirjoitus-ohjauksen Hetki lyö, jonka ensi-ilta oli 11.11.2022.

Pian Venäjän helmikuisen Ukrainan-hyökkäyksen jälkeen sisällöntuottajat aktivoituivat ja alustat täyttyivät Putinin kuvista, joihin oli lisätty Adolf-viikset. Kuvien hahmo oli nimetty Putleriksi. Eira Huusko-Kukkonen pohtii sanojen merkitystä todellisuuden luomisessa.

Aino Sunin ohjaama Sydänpeto saa teatteriensi-iltansa perjantaina 4.11.2022. Jenny Kangasvuolle elokuva oli matka oman myöhäisen teini-iän ja varhaisen aikuisuuden vuosiin.

Kari Sallamaa palaa Paavo Rintalaan ja tämän Parkinsonin tautiin Rintalan viimeisen proosateoksen Faustus kautta. ”Kertomus on suuri, mutta voimat eivät tahtoneet enää riittää”.

Muusikko, DJ, tuottaja ja ennen kaikkea musadiggari Jori Hulkkonen haluaa pitää langat omissa käsissään. ”Self-managed ja independent-artisti, hyvässä ja pahassa”, kuvaa Hulkkonen työskentelyasennettaan.

”Vierailin Kittilässä 17.9.2022 pidetyillä Staalon Festeillä. Osallistuin tapahtumaan Palsa 75-juhlavuoden yhteisöteoksellani Kalervo Palsa Healing. Minulla oli aikaa kierrellä Kittilän kirkonkylällä ja vähän etäämmälläkin. ”

”On muistettava, että fiktio-sana tulee väärentämistä ja kuvittelua merkitsevästä verbistä. Onko taide totta vai todenkaltaista?” Esko Karppanen luki Akseli Heikkilän Hiljaisen vieraan.

Matti A. Kemi lumoutui Laura Hervan runoteoksesta pinnat. hankaumat. Kriitikko yrittää ”puida teosta niillä sanoin ja virkkein, mitä vaivoin pinnistellen kykenen sanallistamaan.”

”Kyllä tämä teos pienestä historian kertauskurssistakin käy”, kriitikko Risto Kormilainen toteaa Maria Petterssonin teoksesta Suomen historian jännät naiset. Jännissä on niin poliitikkoja, tieteilijöitä kuin seikkailijoita ja rikollisiakin.

”Kirjailija kuvaa vähäeleisellä kielellä valtavia tragedioita, jotka ehkä koskettavatkin juuri siksi, ettei niiden kertomiseen tarvita patetiaa tai paisuttelua.” Pauliina Vanhatalon Vastuulliset arvioi Marjo Jääskä.

Riikka Ulannon Neitsytlennon ”kieli on äärimmilleen tiivistettyä, sisältää harvakseltaan edes sivulauseita ja nojaa päälauseiden muodostamiin vimmaisiin ketjuihin” – ja se kiehtoo kriitikko Matti A. Kemiä.