eli näyttelijä Jaakko Ohtosesta, 190 cm, Starin aulassa, Tuisku Pubissa ja Nuudelibaarissa

”Ei pojat, ei kunnon näytelmä harijottelemalla parane. Pääasia, että ylleisö innostuu.”
(Matti Pojat-näytelmässä 2000, Paavo Rintalan romaanin pohjalta)

Kesällä 2022 kuulen tulevasta Hamsterit-elokuvasta (Huovinen/Pölönen) eikä aikaakaan, kun sattuman kautta istun testinäytöksessä Oulun elokuvateatteri Starissa, sitten yllättäen joulukuun alussa Kaikki synnit -sarjan (Aakko, Ronkainen) kolmannen kauden kutsuvierastilaisuudessa Finnkino Plazassa, ja 16.12. jälleen Starissa Hamstereiden pressinäytännössä. Viimeisen jälkeen on aikomus rupattaa molemmissa näyttelevää Jaakko Ohtosta.

Vaikka ohjaaja Markku Pölösellä ja Hamsteri Peter Franzénillakin on Oulussa vientiä, niin huomattavasti voimakkaampaa on kaikkien paikallisten viestimien kiinnostus kotikaupungin poikaan. Vilpitöntä molemminpuolista innostusta seuraa mielellään.

Tilanne eroaa isompien kaupunkien presseistä, joista eräässä Ohtoselta oli jopa kysäisty, onko hänelläkin jotain tekemistä elokuvan kanssa. Näyttelijä naurahtaa kertoneensa, että on yksi pääosanäyttelijöistä. No, jos on livetilanteessa parta ja viikset, joita roolihenkilöllä ei, niin… Meille tuumailuun rauhallisin ja likeisin avoinna oleva ympäristö onkin sitten paikallispubi, jossa terästämättömien glögien voimalla aloitamme.

Jostain kaikki aina alkaa. Jaakon kohdalla syntymän hetki on 25.9.1989 Oulussa. Vilkas vesseli kokeilee monia lajeja, peleistä kamppailuun, kunnes ihan pikkuluokilla koulussa kohdalle osuu näytelmä. Keskustelumme tuoksinassa haastateltavan koulutoverin kautta ohjanneen opettajan nimeksi löytyy Tero Ollanketo.

Mistä ihmeestä ja kummasta, kaverin tai muun kertomana kartoittuukin reitti Oulun taidekoulun teatteritaiteen samanikäisten, valovoimaisten tyttö- ja poikaveijareiden joukkoon? Tarkka-aistinen huomaa jo tässä käännekohdassa vimman, josta ei paluuta ole, kun tahto on riittävän vahva.

Jaakko mainitsee yhdeksi teinivuosiensa innostajaksi muutamaa vuotta vanhemman, jo abikeväänä Teatterikorkeakouluun päässeen taidekoululaisen Arttu Kurttilan. Tapaus sai ymmärtämään, että ”noihin opintoihinhan voisi ihan oikeastikin päästä”.

JaakkkoMatti – MattiJaakko

Kytenyt into juuri Paavo Rintalan kirjoittamaan tarinaan oikeanikäisten poikien kanssa roihahtaa, kun heitä sopivalla hetkellä osuu oikea määrä samaan paikkaan. Kirjailijan perikunta suo dramatisointiluvan. Ouluun rantautuvat elokuussa 2000 valtakunnalliset kotiseutupäivät, ja Pojat-näytelmä pyydetään pääohjelmistoon.

Roolit ovat loksahtaneet kohdalleen jo ennen kuin vanhemmilta pyydetään lupia erikoisjärjestelyihin. Matin ennerepliikki valitsee Jaakon. Muita poikia esittävät Aleksi Ylitervo (Urkki), Ville Petäsnoro (Pate), Markus Still / Ilkka Saloranta (Immu) ja Ismo Torvinen (Jake).

Vauhdikkaasti, rytinällä, painien, parahdellen ja liki karjuen improvisoidaan kohtauksia kokonaisuudeksi. Jo ennen asian keksimistä työskentelytapamme – tekstiä lukuunottamatta – on ryhmälähtöinen. Teatteri on vahvaa tekemistä. Naurahtelemme.

Suoriudumme kunnialla, suurin kehuin, vierailukutsuin toisille paikkakunnille ja palkittavaksi Saarijärven Teatteripäiville.

Jaakon oppivuodet: tasoja!

Taidekouluvuodet 2001–2008 ovat täynnä läsnäoloa ja heittäytymistä. ”Saa lähes mielinmäärin riehua, mellastella ja hassutella hyvien tyyppien kanssa, kuhan sen tekkee jossaki roolisa ja senkin melekee aina saa ite päättää. Porukasa sitte suunnitellaan,” määrittää nuorempi väki. Teatteristudioissa, Teatteriteltassa, Kaupunginteatterissa, Pohjankartanossa, Valveella, Huutoteatterina Rotuaarilla, Barentsin kulttuuriohjelmistossa, kansainvälisillä leireillä Oulussa ja Arkangelissa ilmaisu täsmentyy ja syvenee. 

Ja nimiosia Päättymättömässä tarinassa, Narnian tarinoissa, Wertherissä, Seitsemässä veljeksessä, Nummisuutareissa. Useassa Shakespearessa, Molièreissa ja Gogoleissa, Tšehoveissa, Ovidiuksissa. Kalevala-tulkinnoissa, Tiernatarinoissa, Taiteiden Öiden kohtauksissa, Teatteripicniceissä, Buss Ideassa, Dinosaurusrakkaudessa, Kill Your Darlingsissa. Lukuisissa omatuotantoisissa, eri laajuisissa kokonaisuuksissa pitkään treenaten tai spontaanisti ketjuimproten.

Jaakko on muissakin – etenkin paikallisissa – haastatteluissa todennut Oulun taidekoulun teatteritaiteen parissa vietettyjen vuosien merkittävyyden ammattiin suuntautumisessa: kaikista perusjutuista on saanut otteen jo tuolloin. Taiteen omaksumisen lisäksi on kasvanut välttämätön ymmärrys vastuullisuudesta omaan ja ryhmässä tekemiseen, oivallus viestien herkkävaistoiseen aistimiseen sekä taito ja halu yhteisön rakentamiseen. Ja sekin, että ihastusta ei halata kädet nyrkissä.

Niin monen merkityksellistä jaksoa muistelevan kanssa joukolla hyvästelimme vuosia myöhemmin vanhan Kansankadun ympäristön ennen sen purkamista.

Voionmaa ja Tampere: opisto ja yliopisto

Lukion jälkeen 2008–2009 Ohtoselle mahdollistuu paikka Voionmaan opistolla. Kamerapainotteinen työskentely elokuvanäyttelijälinjalla osoittautuu tarjoutuvien tehtävien kannalta odottamattoman arvokkaaksi.

Seuraavaksi suojiinsa hänet sulkee Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelma. Maailmalle kuoriutuu vuonna 2015 belgialaisilla vaihto-opinnoilla (Koninklijke Academie voor Schone Kunsten eli Ghentin yliopiston kuninkaallinen taideakatemia 2014–2015) täydennetty ja jo useita työtilaisuuksia kokenut teatteritaiteen maisteri (TeM).

Maailma ei vieroittanut kauas pois

Jaakko, jota teinivuosina teatterisakissa Pikku Karhuksikin eli Ohtoseksi tituleerattiin, kuuluu siihen joukkoon, joiden kanssa pitkän historian jälkeen pidetään yhteyttä heidän valintojensa mukaisesti: käydään katsomassa esityksiä, näyttelyitä, kokemassa kirjan- ja levynjulkaisuja, konserteissa, ruokailemassa, tärkeissä juhlissa tai tapaamassa muuten vain. Niinpä poimin tähän Kaikki synnit -sarjakokonaisuuden, Hotel Swan Helsingin ensimmäisen kauden ja Hamsterit-elokuvan lisäksi ne esitykset, joiden yleisöksi on ollut mahdollista päästä. Runsas ja päivittyvä ansioluettelo löytyy vaikkapa Näyttelijäliiton sivuilta.

Miki Liukkosen tekstin pohjalta Oxi Koskelaisen ohjaama Tornado (2014) oli Jaakon oululaiseen omakotitaloon toteutettu monologi. Rooli on kotibileiden Meikä, jonka yleisön leppoisasti vastaanottaneesta hahmosta paljastuu tuntien kuluessa traaginen menneisyys. Ennen kokematon toteuttamistapa vaati useita bilekertoja, viimeisen näyttelijän 25-vuotispäivänä.

Meriteatterin vierailu Eikä merta enää ole – kotimatkan laulu (2015) Tampereen Telakalla oli lyyrinen ja kaihoisa kokonaisuus katoavasta ajasta Turun saaristossa, johon ympäristöön se alun perin on tehtykin.

Surullisen Skavabölen pojat -näytelmän Tampereen Teatterin tulkinnassa (2015) Jaakolla on esityksen näkökulmahenkilön, veljeskaksikon vanhemman eli Rupertin rooli. Turun linnaan rakennetussa Grus Grus -teatterin mielenkiintoisessa vaellusdraamassa Hamlet (2016) Jaakko oli nimiroolissa.

2017 oli mahdollista nähdä Tampereella Teatteri Siperian ilmastonmuutokseen kantattava Eikä kukaan meitä enää etsi, Helsingissä Korjaamolla Meriteatterin Maailman meri. Välivainion Tukikohdalla eli Tuksulla Oulussa esitettiin Oxi Koskelaisen ohjaama, oululaisten kirjailijoiden ja runoilijoiden teksteihin pohjautuva ja heitä esittävä väkevä kokonaisuus Raivon historia, jossa Miki Liukkosen päärooliin astui Annika Aapalahti, Juhani Siljoksi Arttu Kurttila, Kaarlo Kramsuksi Ohtonen ja Sara Wacklinin hahmoon Ilpo Heikkinen. Ohjaaja itse oli V. A. Koskenniemi.

Tässä vaiheessa ollaan jo siirrytty Merikosken Nuudelibaariin illansuulliselle.

Tulevaisuus

”Olisi hienoa päästä vielä ulkomaille töihin ja saada omien vahvuuksien rooleja, monenoloisuutta erilaisissa genreissä”, Jaakko Ohtonen sanoo. On myös halu tehdä keskeisiä rooleja draamoissa, joissa olisi paljon tekstiä ja pitkiä kohtauksia, kuten tuotannoissa Game of Thrones tai Succession. Kiinnostusta näihin ei ole juurikaan vähentänyt kirjoitusprosessin kiireellisyydestä ja visuaalisen kulttuurin muutoksesta seurannut kohtausten lyheneminen.

Elokuva- ja televisionäyttelemisen haaste on sen teknisyys, Jaakko toteaa. Kohtausten vireyttä, emotionaalista tilaa ja omaa energiaa täytyy pitää yllä pitkienkin odottelujen aikana.

Hän on kiitollinen alusta saakka mahdollistuneista mielenkiintoisista rooleista alalla, jonka ennustettavuus on epävarma, toteaa iän ja kokemuksen syventäneen taitojansa ja toivoo näitäkin vaikuttavimpien roolien odottavan tulevaisuudessa, kuten lavatyöskentelynkin. Nyt eletään kameralle.

Töiden ennakoimattomuuteen tottuu ja väliajoilla voi tehdä esimerkiksi äänikirjoja, dubbauksia tai muuta äänityöskentelyä – vaikkapa aiemman Big Brother -sarjan tapaan. Jaakolla on audiovisuaalisen alueen Suomen agentti, Rakel Huikuri. Ulkomaisten tuotantojen casting toteutetaan yleensä ensi alkuun lähettämällä selftape, jonka perusteella tulee kuvauskutsu.

Jaakon elämänkumppani – tai mielitietty, joksi hän aikanaan meitä tutuiksi saatellessaan tulevan avopuolisonsa nimesi – Alma Hätönen on juontaja- ja esiintymistaustoineen hyvä ja ymmärtävä mediatulkki hämmentävissäkin kuvaustilanteissa.

”Minusta tulee isona rikas näyttelijä”, kerrotaan Jaakon eri lähteiden mukaisesti joko kaveri-, reissu- tai muuhun vihkoon dokumentoineen. Kannattaa varoa, mitä toivoo.