Joskus tuntui, että olimme menossa kohti parempaa tulevaisuutta. Ehkäpä eurooppalainen tai ”länsimainen” sivilisaatio on vihdoin tiensä päässä. Historian loppu ei […]

Miia Tervon ensimmäinen pitkä fiktioelokuva Aurora esittää Rovaniemen sellaisena kuin se on, ei matkailumainoksena. Kliseitäkin Auroraan mahtuu, mutta niitä käytetään harkiten, kirjoittaa Matti A. Kemi.

Kuunatsit on päihitetty, ja ydinsodan jälkeenjättämät ihmiskunnan rippeet ovat paenneet näiden entiseen tukikohtaan. Tästä alkaa toinen Iron Sky -elokuva, jonka Matti A. Kemi arvioi olevan ”progressiivinen ja fuusiomainen sinfonia”.

”Draamaelementit tuntuvat enimmäkseen vilahtavan ohitse” Klaus Härön uusimmassa, taidekauppamaailman hahmoja pyörittelevässä elokuvassa Tuntematon mestari, kirjoittaa Kaltion elokuvakriitikko Jarno Mällinen.

Kemissä aiemmin pidetty Sprinttistripin SM-kilpailu järjestettiin kuuden vuoden tauon jälkeen Oulun Sarjakuvafestivaalilla. Kaltio julkaisee kaikki osallistuneet stripit. Mutta kuka voitti? Klikkaa niin näet!

Liisa Enwald: Kadonnut talo ja muita paikkoja. ntamo 2018. Kajaanilaislähtöinen FT Liisa Enwald on moni-ilmeinen kirjoittaja, joka nivoo esseissään yhteen […]

L. K. Valmu on julkaissut toisen nuorisodekkarinsa Lappilainen – Kuolema kahdeksannella luokalla. Tällä kertaa Savukosken elämää sekoittaa myös helsinkiläinen leirikouluryhmä. Marjo Jääskä arvioi teoksen.

”Aino Kallas. Maailman sydämessä vie lukijan Suomenlahden molemmille puolin ja näyttää Kallaksen kirjallisen tuotannon juuria rikkaasta kulttuuriperinnöstä ammentaen.” Silja Vuorikurun elämäkertateoksen arvioi Risto Kormilainen.

Ärjän festivaali kutsuu pohtimaan tulevaisuuksia Istumme Ärjänsaaressa, Säipän hiekkarannalla, kuuntelemassa vesiltä käsin esiintyvää Jukka Takalon kajakkiorkesteria. Mitä on tapahtunut? Olemme […]

”Miten kännissä sotaa välillä johdettiin? Kuinka moni rintamamies kuoli juoppojen tai hermoheikkojen sodan johtajien virheisiin, pikaistuksissa ja juovuksissa tehtyihin tilannearvioihin?” Kaksi alkoholinkäytöstä sota-aikana kertovaa kirjaa arvioi Pentti Stranius.

”Teoksen lukeminen on kuin tunkeutuisi sisimpään, hetkittäin iholla tuntien ja sen pinnalla leikitellen”, Erkki Kaila kirjoittaa Anne Lukkarilan runokokoelmasta Kaikki ihosi kyyneleet.