Hyytävä komedia ystävyydestä
”Aina ei oikein tiedä, pitäisikö nauraa vai hämmästellä suu auki”, kirjoittaa Pete Huttunen Pamela Tolan viimeisimmästä ohjauksesta Järjettömän paska idea. Oulussakin kuvatun elokuvan ensi-ilta oli 13.1.2023.
Apua hakeva virolainen ja kylmäkiskoinen Suomi
Seppo Zetterberg: Kaksoisvaltion haaveilija – Konstantin Päts ja Suomi. Docendo 2020.
Suomalaista tutkijamieltä ymmärrettävästi kaihertaa Viron politiikan kaikkien aikojen voimahahmo, moninkertainen riigivanem ja autoritaarinen presidentti Konstantin Päts. Ei vain hänen värikkään poliittisen uransa tai surkean loppunsa takia vaan siksi, että hänellä oli erityissuhde Suomeen.
Aiemminkin veljeskansojen välissä ja Suomenlahden molemmilla puolilla asuvia ihmisiä tutkinut professori Seppo Zetterberg kertaa läpi Pätsin pakolaisvuodet Uudellamaalla ja Terijoella, lämpimän suhteen presidentti Svinhufvudiin ja viimeisen hädän keskellä liittovaltiohaikailut Suomen kanssa.
Zetterbergin Päts-tulkinta on maltillisempi kuin aiemmin virolaisia suututtaneen dosentti Martti Turtolan. Turtolan teoksessa Presidentti Konstantin Päts (Otava 2002) kerrataan useaan otteeseen Pätsin ja tämän kanssa liittoutuneen kenraali Johan Laidonerin luovuttaneen Viron Neuvostoliitolle. ”Suomalainen historioitsija: Presidentti Päts oli kollaboraattori ja petturi!” luki järkyttyneen Postimees-lehden otsikossa Turtolan teoksen ilmestyttyä.
Zetterberg käsittelee kuitenkin valtiomies-liikemiestä muutenkin sovittelevasti. Monesti omia tienestejään politiikkaan liittänyt Päts ei saa huutia vanhoista neuvostobisneksistään eikä liioin Suomen suurlähetystövekslauksestaan, jossa hän oli välillä talon omistaja, välillä vuokralainen, mutta kulut maksatettiin Suomella. Miehityksen jälkeistä suunniteltua mutta epäonnistunutta pakoa länsimaihin Zetterberg käsittelee myös nopeasti.
Mutta huutia Päts saa epärealistisilla tulevaisuudenvisioillaan presidentinvirasta luovuttuaan 1940. Suomi-Viron liittovaltion lisäksi hän hahmotteli Latvian, Liettuan ja Puolan yhdistymistä omaksi valtiokseen tai jopa Yhdistynyttä Pohjolan tasavaltaa, johon Viro kuuluisi Pohjoismaiden kanssa. Zetterberg näkee Pätsin hapuilun kuitenkin historian traagisuuden rampauttamana ja depressioon sairastuneena miehenä, jota ilmeisesti myös huumattiin tai myrkytettiin epämääräisillä rokotteilla tuoreen miehityshallinnon toimesta.
Pätsillä oli kuitenkin perusteltu näkemys. Hän ei uskonut pienten valtioiden kykyyn vastustaa uutta itäistä supervaltaa vaan ainoastaan Tšekkoslovakian kaltaisiin liittovaltioihin. Suomelta ei kuitenkaan herunut vastakaikua aiempiinkaan Pätsin lähennysyrityksiin.
Vaikuttaakin siltä, että Suomen suhde Viroon on ollut jo paljon ennen Mauno Koivistoa varsin penseä. Kun nuoret tasavallat kävivät veljellisesti kohti tulevaisuutta, Virosta päin on pidetty enemmän yhteyttä Suomeen kuin päinvastoin. Kun riigivanem Päts ehdotti Kaarlo Juho Ståhlbergille erilaisia puolustusyhteistyökuvioita Venäjän varalta, Ståhlberg ei nähnyt Venäjässä välitöntä vaaraa Suomelle.
Zetterbergin monipuolinen Viron-tutkimus on saanut Päts-kirjassa kiinnostavia uusia lisäsivuja, tällä kertaa hieman populaarimmassa, rajatummassa ja jännittävämmässä muodossa, mutta edelleen ilman kärjistyksiä ja luotettavan rauhalliseen tapaan.
Päätöntä kaahailua Lappi-kuvastossa
Kaltion kriitikko Matti A. Kemi ei vaikuttunut viimeisimmästä Napapiirin sankarit -sarjan elokuvasta. ”Puoleentoista tuntiin edes ilmeikkäät näyttelijät eivät ole uskoneet käsikirjoituksen ponnettomuuteen.”
Toiveikasta talvimieltä
”Hamstereissa Veikko Huovisen veijaritarina syvenee yhden sukupolven korjaavaksi kokemukseksi”. Reijo Valta arvioi 4.1.2023 teattereihin saapuvan romaanin viimeisimmän, Markku Pölösen ohjaaman elokuvaversion.
Arjen aherrusta ja eskapismia maailman mylleryksen keskellä
Unenomainen seikkailu vanhalla Varikolla ”Seuraan esitystä hämmästyneenä ja yritän varoa, jotten vahingossakaan sotke riskialtista performanssia omilla äkillisillä liikkeillä tai teoillani.” […]
Vanha Eurooppa ja sen nykypäivän perinne
Perusarvojemme tuntematon historia Jopa 8 000 vuotta vanha Tonavan laakson sivilisaatio tarjoaa meille paljon enemmän kuin pelkkää museotavaraa. Sen yhteiskunnassa […]
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä
Antti Heikkisen Latu-romaanin maalaisproosa vertautuu Risto Kormilaisen silmissä karjalaiseen Heikki Turuseen ja ylä-savolaiseen Eino Säisään.
Vahva esikoisromaani uskonnon kahleista irtautumisesta
”Eksklusiiviset uskonnolliset liikkeet ja seurakunnat eivät anna tilaa itsenäiselle ajattelulle vaan kaventavat ihmisen ja uskon yhteen tiukkaan muottiin.” Risto Kormilainen luki Camilla Nissisen romaanin Meitä vastaan rikkoneet.
Kiannon klassikkolaulu vie maan ääriin
Juha Hurmeen uutuusteos Tiu tau tilhi ”hurmioituneella tavalla johdattelee kansakoulun periklassisen laulun myötä Fröbelin palikoihin ja aina Alaskaan saakka”, toteaa kriitikko Risto Kormilainen.
Paimenena muurien sisällä
”Lapsuuden lähtökohdat eivät olleet kovin otolliset Kaisa Tammelle (s. 1970) tulevaisuuden uraa ajatellen. Alkoholisti-isä terrorisoi perhettä ja sai raivokohtauksia. Risto Kormilainen arvioi Naisvankilan pomon.
Tellus tulessa
”Maapallon pelastukseksi tulee yhteiskuntien julkinen sektori rakentaa uusiksi, peruuttaa infrastruktuurin yksityistäminen, verotettava suuryhtiöitä ankarammin, ehkä jopa kansallistettava niitä.” Naomi Klein vaatii muutosta Tuli on irti -teoksessaan, arvioi Juhani Rantala.
Lajien punontaa, aatteen punerrusta
”Pikemmin kuin romaani teos on anti-romaani tai tutkielman parodia”, pohdiskelee Esko Karppanen Runeberg-palkintoehdokkaaksikin valitusta Tiina Lehikoisen Punelmia-teoksesta.
Yhteiskunnallinen ulottuvuus pohjoisen dekkarissa
”Larsson kuvaa ruotsalaista yhteiskuntaa alastoman koruttomasti. Ammattirikollisuus kulkee usein pari askelta tutkintaa edellä.” Risto Kormilainen arvioi Åsa Larssonin norrbottenilaisdekkarin.
Kerron kaiken minkä salaan
”Olen ollut negatiivisen palautteen melko täydellisestä puuttumisesta jopa pettynyt.” Eemeli Hakoköngäs haastattelee vuonna 2022 esikoisteoksensa Partisaanivalssi julkaissutta Anu Kolmosta.
Ensimmäinen ja viimeinen
Oulu Sinfonia sai kunnian viime helmikuussa 48-vuotiaana kuolleen Jaakko Kuusiston sinfonian Suomen ensiesityksestä. Tämä oli siinä mielessä luontevaa, että itseään korostamaton Kuusisto oli näkyvin ja vaikuttavin hahmo oululaisessa taidemusiikin genressä käytännössä liki koko 2000-luvun ajan.
Joululahjataloutta kohti
”Onneksi on sentään joulu”, päätoimittaja huokailee maailman myllerryksen keskellä. Joulu, jolloin kaupallisuudesta huolimatta annetaan pyyteettömästi.
Kannessa: sarjasta Suojakerros/Kosketusjälkiä
Joulukuun Kaltion kannessa on Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunnan taidepalkinnon tänä vuonna vastaanottaneen kuvataiteilija ja kuvataidekriitikko Leena Kankaan teos vuodelta 2021. […]
Käsittämättömän äärellä (ja erään laulun synty)
Ei ole epätavallista, että kansan syvien rivien edustajat tuntevat tiettyä närkästyneisyyttä yli hilseen menevän taide-elämyksen äärellä. Oman käsityskyvyn ylittävä pläjäys […]
Pieni suuri elokuva
Aleksi Salmenperän Kupla jatkaa vahvaa kotimaista elokuvavuotta. Antti Viitala arvostaa erityisesti nuorten näyttelijöiden luontevuutta ja ohjausta sekä sitä, että elokuvan puheesta saa hyvin selvää.
Vastenmielisiä veijareita auringonlaskussa
”Suomalaisessa – saati pohjoismaisessa – elokuvatarjonnassa en hahmota aiemmin nähneeni moista cocktailia.” Matti A. Kemi arvioi suopeasti J-P Valkeapään viimeisimmän käsikirjoitus-ohjauksen Hetki lyö, jonka ensi-ilta oli 11.11.2022.