”Jos dissidenttistä emigranttikirjallisuutta luet tälle vuodelle vain 200 sivun verran, annan rehdin suositukseni Šiškinin kepeähkön näköiselle, mutta valinnoiltaan raskaalle teokselle”, päättää Matti A. Kemi arvionsa.

”Runous on seestynyt ja jossain määrin jopa keskinkertaistunut, mutta Salmenniemen autobiografinen ja omaleimainen ote säilyy.” Matti A. Kemi arvioi Harry Salmenniemen kaksi viimeisintä runoteosta.

”Ebner-Eschenbachin aforismit ovat myös vastinparien aforistiikkaa, joka tarkastelee ihmisenä olemisen ristiriitaisuuksia ja asioiden eri puolia.” Helki Kallio arvioi Tuija Tuomaalan suomentaman aforismikokoelman.

Katariina Parhi ”on perusteellisen arkistotyön lisäksi onnistunut haastattelemaan vielä elossa olevia suomalaisen huumepolitiikan pioneereja”, toteaa Risto Mikkonen teoksesta Saadaan vähän kamaa.

”Kiinteästi yhdessä toimivan kolmikon välille kasvaa kiinnostavia rooleja ja jännitteitä”, Tenka Issakainen kirjoittaa Ilmatilan viimeisimmästä kantaesityksestä, joka nähtiin Oulun juhlaviikoilla Flow-sirkus-esityssarjassa.

2002 perustettu Ars Kärsämäki -kesänäyttely pystytettiin tänäkin vuonna Taidetalo Nahkuriin ja sen pihapiiriin. Kaltiolle näyttelyn arvioi Niina Kestilä.

Kesä saapuu, ja päätoimittaja huomaa unohtaneensa rakastaa maailmaa ja kaikkia. Elämän pitäisi olla enemmän sitä, miksi sen teemme, ei jatkuvaa reagoinnin tuskaa.

Sitä voisi kuvitella, että trooppisten savannien kasvatilla ei tulisi Oulun leveyksillä hiki.

Rakkaus-teemaisen numeromme kansiteos, Mikko Jylhän puuväripiirros ”Juhlavalot” on esillä tämän kesän Ars Kärsämäki -näyttelyssä, jonka on kuratoinut monitaiteilija Tessa Astre.

”En ole leipurihenkinen. Olen saanut päähäni, että leipominen on kemiallisten reaktioiden tarkkaa hallintaa ainesten mittaamisen näytellessä pääosaa, ja summittainen suhtautumiseni ruoanlaittoon tuntuu siihen verrattuna leväperäiseltä.”

Suomen Metsähallitus hakkasi viime keväänä jälleen Lappia kaljummaksi. Saima Visti matkusti Aalistunturille todistamaan, miten luontokadon estämispuheet ovat ristiriidassa valtion tekojen kanssa.

Veeran Verstaalla Oulun Hiukkavaarassa tehdään töitä nuorten hyvinvoinnin eteen. Merja Männikkö haastatteli Verstaan tuottaja Linnea Kejosta ja sanataideohjaaja Merituulia Aaltoa.

Artist and curator Cynthia Blanchette resided in Mustarinda, Hyrynsalmi, for one spring month in 2023, hunting for the bog eyes.
Julkaistu suomeksi painetussa lehdessä.

Jenny Kangasvuo tutkiskeli viime keväänä Oulun taidemuseon toisen kerroksen täyttänyttä Tahto ja taito -näyttelyä, joka esitteli kuusi 1900-luvun alkupuolella uransa aloittanutta pohjoispohjalaista naista.

Örön II on ”hyperloikka edelliseen tuotokseen nähden”. Sami Sankilampi arvioi muhoslaisen yhtyeen toisen EP-julkaisun.

Markku Niemisen Kalevalan synty ja Kainuu ”täydentää erinomaisella tavalla Elias Lönnrotin aikaa Kainuussa sekä taustoittaa runonkeruumatkoja koko Kainuun alueella”, Risto Kormilainen kirjoittaa.

”Koiranen rakentaa loppusäpinöihin sen verran käänteitä ja yllätyksiä, ettei pitkästyminen ole lähelläkään.” Marjo Jääskä nautti Mikko Koirasen romaanista Jättiloikka Jan Valkoselle.

”Joskus ihmettelin Lapissa, kuinka paljon mökkejä oli rakennettu suon reunamille. En ole ihmetellyt enää vuosiin, sillä suo on mitä upein maisema kaikkina vuodenaikoina.” Risto Kormilainen luki suoretkeilyvinkkikirjan.

Andrei Alén ohjasi uuden version Spede-klassikko Hirttämättömistä. Aapo Kukko ei syttynyt 24.5.2023 teattereihin saapuvasta hiekkakuoppawesternist

”Anna joen virrata -elokuvan katsomiskokemus on kipeä, sillä katharsista ei tule. Saamelaisten maaoikeuksia rikotaan häikäilemättä edelleen.” Jenny Kangasvuo arvioi 5.5. elokuvateattereihin saapuvan Ole Giæverin ohjauksen.