”Se uus Paddington-elokuva, siinähän on hauskin kohta kun se työntää hammasharjat korviin ja ottaa helvetilliset vaikkupallot niillä pois. Se nauratti kovin.”
Sarjakuvataiteilija Aapo Kukolla on juuri sopivasti aikaa haastatteluun ennen omaa korvanpuhdistustaan. Kuulo on saatava takaisin dolbysurroundiksi vaikun vaimentamasta stereoplussasta. Muuten helle ei työskentelyä ole hidastanut: heinäkuussa Kukko on keskittynyt olemiseen, kukkien kasteluun, kävelyretkiin ja parvekkeella istuskeluun.
”Tietysti on ollut myös mukava lukea. Kun säät eivät anna myötä hirveään remuamiseen, on voinut lukea rästiin jääneet kirjat, runot, sarjakuvat, kaikki mitä nyt.”
Kukolla pitää olla aina useampi kirja kesken. ”Ja mieluiten erilaisia: yksi tietokirja, runoutta, proosaa, novelleja. Veijo Meren Sanojen syntyä lueskelen, ihmettelen, mistä se on nämä kaikki tiedot ennen internettiä löytänyt. Veikko Ennalan novelleja, ja Malcolm Lowryn Tulivuoren juurella löysin taas kirjaston vaihtohyllystä, seitsemän vuotta sitten mietin, miten siitä tehty elokuva ei saa siitä niin paljon irti kuin voisi saada sarjakuva, jossa voidaan liikkua paljon vapaammin ajassa ja tilassa.”
Joihinkin kirjailijoihin, kuten Pentti Haanpäähän, Kukko palaa oman työn takia. Suunnitteilla on sarjakuvaromaani siitä, miten Haanpää löytää juttujaan, sekä toisaalla lyhytelokuvan käsikirjoitus.
Suunnitelmia on myös romaanista ja näytelmistä, vaikka tähän mennessä Kukkoa on julkaistu ainoastaan sarjakuvana. Hän kertookin alkaneensa piirtää jo ennen kuin alkoi kunnolla puhua, joskus kolmivuotiaana. Kaltiossa nyt vuoden verran seikkaillut Hibbo-hahmo syntyi Kukon ollessa 16-vuotias, kun Kalevan Pressiteekki-nuortenpalstalle haettiin sarjakuvaa. Samana vuonna, 2008, työskentely muuttui muutenkin ammattimaisempaan suuntaan, ja Kukon esikoisteos, ensimmäinen osa kolmiosaisesta sotasarjakuvasta U-255 – Sukellus pohjoisessa (MKKEntertainment) ilmestyi.
Tuon jälkeen kirjoja on julkaistu tasaiseen tahtiin. U-255:n muut osat 2010 ja 2011, Aave Stream Cityssä 2012, Riekaleita 2013 ja Tapani Baggen käsikirjoittama Harmaa susi 2016. 2017 julkaistiin Kansaneläkelaitoksen Suomi100-sarjakuvakirja Suku, sisu, sotu – suomalaisen sosiaaliturvan historiaa, johon Kukko piirsi vuosista 1900–1920 kertovan osion. Pressiteekki lopetti Hibbon julkaisemisen 2012, minkä jälkeen Kukko teki viikottaista strippia Rivit syvät oululaiseen Kansan Tahtoon vuosina 2013–2015. Se päättyi, kun lehti muuttui sanomalehdestä aikakauslehdeksi.
”Siinä mielessä olen harvinainen sarjakuvantekijä, että en ole julkaissut omakustannetta. Nyt, kun työskentelen ainakin 2019 loppuun apurahan turvin, en näe mitenkään epärelevanttina sitä, että jossain vaiheessa kustantais myös itse.”
Viisi vuotta työn alla ollut 150-sivuinen Sosialisti ja nihilisti, jonka alkupuolelta edeltävien sivujen näyte on, on tullut juuri valmiiksi. Nyt teos pitää skannata ja jälkikäsitellä, sitten on markkinoinnin suunnittelua ja muuta, syksyllä 2019 kirja sitten julkaistaan.
Teos pohjautuu Arvo Turtiaiseen ja Henrik Tikkaseen sekä näiden Euroopan-matkaan mutta ei ole historiallinen dokumentti. Kirjan hahmoilla ei ole nimiä, vaan yhteiselle matkalle lähtevät vasemmistolainen kirjailija ja oikeistolainen kuvittaja.
”Tarina kysyy, onko tärkeämpi oppia ymmärtämään aatetta vai ihmistä. Vihan ja riitasoinnun kautta pyritään löytämään sovintoa, ymmärrystä – ja armoa.”
Kukolla ei ole useampi rauta tulessa ainoastaan lukiessa. ”Koko ajan pitää olla jonkinlaisessa liikkeessä tekemisen suhteen; jos yks tai kaks projektia loppuu, niin pitää olla muita, jotka voi kaivaa esiin.”
Eikä Aapo Kukko pitäydy pelkästään piirtämisessä. Kukon voi tavata esimerkiksi 16.8. Oulun Muusajuhlien #kirjastoklubilla noin kello 18.30 vetämässä runonapakymppiä sekä Oulun Taiteiden Yön Piirtäjät patioilla -kierrokselta. Sunnuntaina 19.8. Aapo Kukko ja Veli-Matti Ural lausuvat Salamaa ja Saarikoskea Tähtitornin kahvilassa. Ja Uudella kirjallisuusfestivaalillakin Kukko on, kun Sosialisti ja nihilisti -näyttely (15.9.–18.11.) avataan Oulun kaupunginkirjaston Sarjastossa 14.9. klo 17.
”Tärkeintä on pysyä liikkeessä.”
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi “vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Mira Kankaanranta oli toinen Lapin kullanmuru koronaviruksen tuomissa poikkeusoloissa. Varsinais-Suomessa asuva Kankaanranta sai kotiseudun residenssijaksosta rauhaa ja intensiivisyyttä.
Juho Könkkölä (s. 1997) taitteli jo lapsena Keski-Suomen Korpilahdella paperista intohimoisesti erilaisia hahmoja. “Homma karkasi käsistä.”
Marlene Hyyppä haastatteli Out of Urgency -tanssiteoksen oululaisia tekijöitä paperilehdessä 6/2020. Mutta millainen kokemus teos oli katsojalle? Lue Hyypän kritiikki täältä.
Fellinin viimeisiksi ohjaustöiksi jäi kolme mainoselokuvaa Banca di Roma -pankille – vaikka hän oli kampanjoinut raivokkaasti elokuvien tv-esityksiä pilkkovia mainoksia vastaan.
La voce della luna jatkaa jonkinlaista synteesiä Fellinin siihenastisen uran keskeisistä aineksista. Kuin proosarunoa sitä hallitsee eräänlainen tajunnanvirtamaisuus.
Koko Fellinin ura meinaa pakkautua hänen toiseksi viimeiseksi jääneeseen elokuvaansa Haastattelu, joka leikittelee representaation ja todellisuuden suhteen sirpaleilla.
Fellinin Laivan menestys olikin vain näennäistä. Mutta niin alkoi olla koko audiovisuaalinen kenttä televisioineen ja mainoksineen 1980-luvun Italiassa. Totta kai Fellini tarttui seuraavaksi tähän trooppiin.
Vaikean Naisten kaupungin jälkeen Fellini keskittyi heinäkuuhun 1914 sijoittuvaan käsikirjoitukseen “L’assassinio di Sarajevo”, josta kehittyi uusi fellinimäinen menestys Fellinin Laiva.
Orkesteriharjoitus on kuin televisiolle tehty harjoitelma, joka syntyi Italian entisen pääministerin Aldo Moron murhaan päättyneen sieppauksen aikana keväällä 1978. Naisten kaupunki (1980) jää myös jäntevyydeltään veltoksi.
Rovaniemeläinen tietokirjailija ja kirjoittajaohjaaja Anne Lukkarila debytoi nyt myös dekkaristina. Suomutunturissa tapahtuvat hurmetyöt sekoittuvat esikoisessa ympäristöteemoihin.
Briitta Hepo-ojan Sydämiä seireeneille jatkaa Topelius-palkinnolla huomioidun Suomea lohikäärmeille -kirjan tarinaa 2000-luvun vaihtoehtoisessa Suomessa.
Viroa 1930-luvulla itsevaltaisesti hallinnut Konstantin Päts hahmotteli niin Suomen ja Viron liittovaltiota kuin laajempaa Yhdistynyttä Pohjolan tasavaltaakin. Ville Hytönen luki professori Seppo Zetterbergin uuden Päts-teoksen.
