
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Se uus Paddington-elokuva, siinähän on hauskin kohta kun se työntää hammasharjat korviin ja ottaa helvetilliset vaikkupallot niillä pois. Se nauratti kovin.”
Sarjakuvataiteilija Aapo Kukolla on juuri sopivasti aikaa haastatteluun ennen omaa korvanpuhdistustaan. Kuulo on saatava takaisin dolbysurroundiksi vaikun vaimentamasta stereoplussasta. Muuten helle ei työskentelyä ole hidastanut: heinäkuussa Kukko on keskittynyt olemiseen, kukkien kasteluun, kävelyretkiin ja parvekkeella istuskeluun.
”Tietysti on ollut myös mukava lukea. Kun säät eivät anna myötä hirveään remuamiseen, on voinut lukea rästiin jääneet kirjat, runot, sarjakuvat, kaikki mitä nyt.”
Kukolla pitää olla aina useampi kirja kesken. ”Ja mieluiten erilaisia: yksi tietokirja, runoutta, proosaa, novelleja. Veijo Meren Sanojen syntyä lueskelen, ihmettelen, mistä se on nämä kaikki tiedot ennen internettiä löytänyt. Veikko Ennalan novelleja, ja Malcolm Lowryn Tulivuoren juurella löysin taas kirjaston vaihtohyllystä, seitsemän vuotta sitten mietin, miten siitä tehty elokuva ei saa siitä niin paljon irti kuin voisi saada sarjakuva, jossa voidaan liikkua paljon vapaammin ajassa ja tilassa.”
Joihinkin kirjailijoihin, kuten Pentti Haanpäähän, Kukko palaa oman työn takia. Suunnitteilla on sarjakuvaromaani siitä, miten Haanpää löytää juttujaan, sekä toisaalla lyhytelokuvan käsikirjoitus.
Suunnitelmia on myös romaanista ja näytelmistä, vaikka tähän mennessä Kukkoa on julkaistu ainoastaan sarjakuvana. Hän kertookin alkaneensa piirtää jo ennen kuin alkoi kunnolla puhua, joskus kolmivuotiaana. Kaltiossa nyt vuoden verran seikkaillut Hibbo-hahmo syntyi Kukon ollessa 16-vuotias, kun Kalevan Pressiteekki-nuortenpalstalle haettiin sarjakuvaa. Samana vuonna, 2008, työskentely muuttui muutenkin ammattimaisempaan suuntaan, ja Kukon esikoisteos, ensimmäinen osa kolmiosaisesta sotasarjakuvasta U-255 – Sukellus pohjoisessa (MKKEntertainment) ilmestyi.
Tuon jälkeen kirjoja on julkaistu tasaiseen tahtiin. U-255:n muut osat 2010 ja 2011, Aave Stream Cityssä 2012, Riekaleita 2013 ja Tapani Baggen käsikirjoittama Harmaa susi 2016. 2017 julkaistiin Kansaneläkelaitoksen Suomi100-sarjakuvakirja Suku, sisu, sotu – suomalaisen sosiaaliturvan historiaa, johon Kukko piirsi vuosista 1900–1920 kertovan osion. Pressiteekki lopetti Hibbon julkaisemisen 2012, minkä jälkeen Kukko teki viikottaista strippia Rivit syvät oululaiseen Kansan Tahtoon vuosina 2013–2015. Se päättyi, kun lehti muuttui sanomalehdestä aikakauslehdeksi.
”Siinä mielessä olen harvinainen sarjakuvantekijä, että en ole julkaissut omakustannetta. Nyt, kun työskentelen ainakin 2019 loppuun apurahan turvin, en näe mitenkään epärelevanttina sitä, että jossain vaiheessa kustantais myös itse.”
Viisi vuotta työn alla ollut 150-sivuinen Sosialisti ja nihilisti, jonka alkupuolelta edeltävien sivujen näyte on, on tullut juuri valmiiksi. Nyt teos pitää skannata ja jälkikäsitellä, sitten on markkinoinnin suunnittelua ja muuta, syksyllä 2019 kirja sitten julkaistaan.
Teos pohjautuu Arvo Turtiaiseen ja Henrik Tikkaseen sekä näiden Euroopan-matkaan mutta ei ole historiallinen dokumentti. Kirjan hahmoilla ei ole nimiä, vaan yhteiselle matkalle lähtevät vasemmistolainen kirjailija ja oikeistolainen kuvittaja.
”Tarina kysyy, onko tärkeämpi oppia ymmärtämään aatetta vai ihmistä. Vihan ja riitasoinnun kautta pyritään löytämään sovintoa, ymmärrystä – ja armoa.”
Kukolla ei ole useampi rauta tulessa ainoastaan lukiessa. ”Koko ajan pitää olla jonkinlaisessa liikkeessä tekemisen suhteen; jos yks tai kaks projektia loppuu, niin pitää olla muita, jotka voi kaivaa esiin.”
Eikä Aapo Kukko pitäydy pelkästään piirtämisessä. Kukon voi tavata esimerkiksi 16.8. Oulun Muusajuhlien #kirjastoklubilla noin kello 18.30 vetämässä runonapakymppiä sekä Oulun Taiteiden Yön Piirtäjät patioilla -kierrokselta. Sunnuntaina 19.8. Aapo Kukko ja Veli-Matti Ural lausuvat Salamaa ja Saarikoskea Tähtitornin kahvilassa. Ja Uudella kirjallisuusfestivaalillakin Kukko on, kun Sosialisti ja nihilisti -näyttely (15.9.–18.11.) avataan Oulun kaupunginkirjaston Sarjastossa 14.9. klo 17.
”Tärkeintä on pysyä liikkeessä.”
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Kollegakriitikot ylistävät elokuvaa kilpaa, mutta minä en tajua miksi.” Matti A. Kemi katsoi Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet ja näki väsähtäneen version ohjaajan aiemmista teoksista.
”Elokuvaa vievät eteenpäin kiehtova ja unenomainen kuvallinen kerronta sekä Westin oma ääni, dialogi esi-isien kanssa”, Sofia Perhomaa toteaa Suvi Westin ja Anssi Kömin dokumentista Máhccan.
”Ja yhä kuumenee. Ihminen on kuitenkin sellainen olento, että se voi edelleen uskoa, että mitään ilmastonmuutosta ei oikeasti tapahdu.”
Elokuun Kaltion kansiteos on still-kuva Arttu Niemisen ja Veera Nevan audiovisuaalisesta teoksesta ”Juuret”. Neva vastaa teoksen äänistä ja Nieminen visuaalisesta ilmaisusta.
Sahaus on ohitse ja pihassa lepää kasa lautaa. Se pitää pinota tapuliin, jotta kevät, tuo puutavaran ihmeellinen fööni, pääsee hoitamaan kuivauksen.
”Tekoälyllä saa ehkä helposti aikaan sattumanvaraisen ja pinnallisesti hienolta näyttävän kuvan, mutta jos yrittää saada sillä aikaan juuri sen, mitä näkee mielessään – oman kuvan – vaatii se usein ainakin kärsivällisyyttä ja työtä, jos ei varsinaisesti taitoa.”
”Kannattaa mennä sisään, sillä tämä saksalaisen Claus von der Ostenin hankkima ja Hampurin taidemuseolle lahjoittama 140 julisteen kokonaisuus on ainutlaatuisen kattava”, Anna-Maija Ylimaula sanoo Taidetalo Kulttuuripankin näyttelystä.
”Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat aina olleet tärkeässä roolissa hiphopin kehityksessä, historiankirjoitus on heidän osaltaan todella vajavaista”. Kaarne Fredriksson kirjoittaa hiphop-kulttuurin suhteesta queer-yhteisöihin.
Myös menneenä kesänä taidenäyttelyitä on järjestetty paljon ja myös sellaisilla paikkakunnilla, joissa ei ympärivuotisia näyttelytiloja ole. Viidestä näyttelystä Reijo Vallalla jäi kerrottavaa syksyllekin.
”Osumatarkkuudeltaan ja rihloiltaan ensiluokkainen täyskaato”, arvioi Matti A. Kemi syyskuun alussa teattereihin saapuvan Toni Kurkimäen esikoisohjauksen Lapua 1976.