Andy Warhol Goes Arctic, Taidetalo Kulttuuripankki, Oulu, 2.6.–17.9.2023
Andy Warholin omaleimainen taide on kiertänyt ympäri maailmaa ja osunut lopulta arktisella retkellään myös Ouluun, kiitos Taidetalo Kulttuuripankin. Campbellin keittojen säilykepurkkirivistö ohjaa sisälle entiseen Suomen Pankin rakennukseen Franzenin puiston laidalla. Kannattaa mennä sisään, sillä tämä saksalaisen Claus von der Ostenin hankkima ja Hampurin taidemuseolle lahjoittama 140 julisteen kokonaisuus on ainutlaatuisen kattava, sillä siitä puuttuu vain kymmenisen Warholin tekemää julistetta.
Tampere-talossa oli Andy Warhol -näyttely neljä vuotta sitten ja Sara Hildénin taidemuseossa vuonna 2014. Oulussa nyt nähtävä kokoelma on viimeistä kertaa esillä pitkään aikaan, sillä se palautuu noin viideksitoista vuodeksi takaisin omistajamuseon arkistoon.
1960-luvun konventiot hylännyt, radikaali, tulevaisuuteen pelottomasti suuntautunut kaupallisuuden ja taiteellisuuden ristiriitaa hyväksi käyttävä POP-taiteen menestys olisi tuskin tapahtunut ilman Andy Warholia (1928–1987) ja hänen New Yorkissa sijainnutta Factoryaan. Uran alku ei ollut helppo, mutta jo 1950-luvulla mainospiirtäjänä työskennellyt Warhol teki julisteita myös newyorkilaiselle esittävän taiteen keskukselle Lincoln Centerille sekä Paris Review -kulttuurilehdelle.
Warhol oli myös kuvataiteilija, joka halusi kokeilla eri tekniikoita. Silkkipainetut sarjat Marilyn Monroen kasvoista ovat ikonisia. POP-taide osoitti, että myös monistetut julisteet ovat taidetta siinä missä grafiikan vedoksetkin.
Kuningattaret, poliitikot, filmitähdet ja monenlaiset julkisuuden henkilöt ovat päätyneet joko tahtomattaan tai pyynnöstä Warholin ikuistamiksi. Oulun näyttelyssä heitä on edustava kokoelma Maosta kuningatar Elisabeth toiseen, Jackie Kennedyyn, Elvis Presley’in, Elisabeth Tayloriin ja niin edelleen.
Yksi Andy Warholin tunnuslauseista oli ”Tarkoitus ei ole elää ikuisesti, vaan luoda jotain, mikä elää”. Paljon siteerattu lausahdus ennustaa, että tulevaisuudessa jokainen on maailmankuulu viidentoista minuutin ajan – joskaan nykytutkimuksen mukaan tuo lausahdus ei ollut peräisin Warholilta. Joka tapauksessa Warhol oli originelli ajattelija, joka inspiroi useamman vuosikymmenen nuorisoa POP-taiteen pariin. Hänen teoksissaan on jotain pysyvää modernismia, raikkautta ja ennakkoluulottomuutta. Siksi nämä julistenäyttelyt menestyvät vielä pitkään.
Oulun kohdalla Taidetalo Kulttuuripankki onnistui saamaan Andy Warhol Goes Arctic -näyttelyn. Niin tervetullut kuin näyttely onkin, se samalla näyttää, miten vaikeasti vuonna 1973 valmistunut arkkitehti Aarne Ehojoen suunnittelema Suomen Pankin massiivinen rakennus taipuu taidenäyttelyn paikaksi. Tuleva peruskorjaus kenties muuttaa tilannetta. Potentiaalia ja kehittämismahdollisuuksia kuitenkin on esimerkiksi yläkerran atrium-pihan hyödyntämisellä.
Pankkirakennuksen valmistuminen Franzenin puiston laidalle synnytti polemiikkia jo 1970-luvulla siitä, miten se sopii tai ei sovi arkkitehtuurin historian mallikohteiden rinnalle. Samalla rakennus on ollut suurelle yleisölle salaperäinen paikka, johon vain Suomen Pankin asiakkailla ja toimihenkilöillä on ollut pääsy. Puolustaisin alkuperäistä arkkitehdin suunnittelemaa pankkirakennusta oman aikakautensa arkkitehtuurin selkeänä edustajana ja rehellisempänä kuin jotkin uusvanhat postmodernit suunnitelmat ovat.
Taidetalo voi pitää sisällään paljon muutakin kuin taidenäyttelyitä. Opastus rakennuksen uumeniin Andy Warholin värikkäiden julisteiden äärelle toimi kuitenkin hyvin.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Aika, muistot ja erilaiset nostalgian lajit ovat valtailleet mieleni sopukoita viime aikoina, vaikka yhä enemmän pitäisi yrittää keskittyä kaikenlaiseen tulevaan […]
Suomalais-ranskalainen Sofia Karinen asuu Oulussa. Hänen teoksissaan voin nähdä kuitenkin myös ranskalaista valoa. Jo nuorena piirtämisestä ja maalaamisesta innostunut Karinen […]
Reijo Valta osallistui maaliskuussa 2025 Uumajan LittFestille päätoimittajan kanssa. Ruotsin vanhimmalla ja merkittävimmällä kirjallisuusfestivaalilla oli tänäkin vuonna paljon mielenkiintoisia vieraita.
Kaltion 80-vuotiseen historiaan mahtuu monenlaista kissanhännänvetoa. Juhani Rantala pohtii, mistä kumpusi 1960-luvulla Atte Kalajoen ja Erno Paasilinnan eli Kaltion ensimmäisen ja toisen päätoimittajan välirikko.
”Nälkävuosi on muutenkin juuri sellaista taidetta, jolla persu perustelisi, että kulttuurilta pitäisi leikata loputkin rahat ja suunnata ne ampumaradoille. Lukutaitoinen persu eli sivistysporvari ehkä syyttäisi näytelmää vastuuttomaksi ja epäisänmaalliseksi.”
”Alaviitteet on suppea summaus ajastamme lyyrisesti valotettuna. Se, mikä näyttää säihkyvältä ja sankarilliselta, osoittautuu loppujen lopuksi tomuksi ja tuhkaksi.”
”Teos voisi olla raskasta luettavaa, jos Räinä ei kirjoittaisi niin kauniisti, kirkkaasti ja harkitusti. Karujakaan havaintoja, uutisia tai tutkimustietoja ei pehmennetä, mutta pienintäkään kiivailun tai julistamisen sävyä ei lipsahda mukaan.”
”Hurme ei ole tutkija – vaikka kirja tutkimukselta pitkälti vaikuttaakin – vaan lennokkaan hauska kirjailija, joka panee lukijansa päät pyörälle.”
”[Mikael] Niemi on elänyt tiiviisti kolmen kielen ja kahden kulttuurin keskellä, mikä on muokannut hänestä loistavan sekä monipuolisen kirjailijan, joka hallitsee niin runon kuin proosan lyhyenä ja pitkänä.”
”Pyreneiden niemimaan pohjoisosassa sijaitsee Baskimaan (Euskadi) suurin kaupunki Bilb(a)o. Sinne sijoittaa Ville Hytönen kesähelteisen runoelmansa.”
Luonnonsuojelurikokset ovat Suomessa melko tavallisia eikä niistä jää helposti korvessa kiinni, ellei kohdalle satu osumaan onnekas tutkimussukeltaja. Vesistöbiologi Myyri Sysivesi vie lukijan pinnan alle ja rikospaikalle.
Metsiensuojelu on joukkuelaji, jossa yksi avaintekijä on vapaaehtoinen metsäkartoittaja. Kartoitustyötä tekee pieni aktiivien joukko, johon helsinkiläinen Olli Manninen on kuulunut miltei kolmekymmentä vuotta.
Samalla, kun puolustusvoimat vankistaa turvallisuuden nimissä ”pohjolan linnaketta”, sen hankkeet muuttavat elinympäristöjä ja ekosysteemejä. Kritisoiminen on vaikeaa, sillä kukapa tahtoisi asettua kansallista turvallisuutta vastaan. Rovaniemeläinen Lotta Lautala etsi dilemmaan selvyyttä arktisen maailmanpolitiikan tutkijan Laura Junka-Aikion kanssa.
Onko ”vihreän energian” puhtauden ihannointi edelleen vallankäytön keino sulkea saamelaiset ulos päätöksenteosta yhteiskunnan marginaaliin? Kuka päättää, mikä on puhdasta ja likaista? Eleonora Alarieston essee, julkaistu yhteistyössä Metsäliikkeen kanssa.
Esitetty Lyseon 150-vuotispääjuhlassa
uudistetussa ruokalassa torstaina 17.10.2024
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
