Asema-kollektiivi: Eläintila. Esitykset Oulussa Hupisaarten kesäteatterissa 28.6.–5.7.2024.
Käsikirjoitus George Orwellin teoksen pohjalta Asta Sveholm, ohjaus Emma Mattila, lavastus-, tarpeisto- ja pukusuunnittelu Maija Kirsikka Litmanen, äänisuunnittelu Antero Kemppi, koreografia ja laulut Talvikki Eerola.
Rooleissa Eliel Alasalmi, Youssef Asad Alkhatib, Talvikki Eerola, Eeva Kaihola, Kiira Karvonen, Ilona Kenttälä, Eetu Känkänen, Sami Lalou, Anna-Leena Järvi, Roosa Ohtonen, Carlos Orjuela, Asta Sveholm, Emilia Vaali, Niko Viitala.
George Orwellin pienoisromaani Eläinten vallankumous (1945) ei tyhjene yhteen tulkintaan. Satiirina se toki peilaili hyvinkin tarkasti kirjailijan pettymystä Neuvostoliiton kehitykseen ja Stalinin nousuun.
Nuorten teatteriammattilaisten ja -opiskelijoiden Asema-kollektiivi on kuvannut oman versionsa korostavan eläinten oikeuksia. Onneksi Hupisaarten kesäteatterissa koettava näytelmä ei liimaa tätä näkökulmaa väkipakolla alkuteoksen päälle. Mutta kun Asta Sveholmin käsikirjoitus on herätellyt katsojan, idea muunlajisten sorrosta tuntuu aivan luontevasti löytyvän Orwellin tekstistä. Kuinka onkin käynyt näin, että ihminen on muuttunut yhdestä eläinlajista muiden joukossa koko elonkehän kohtalosta päättäväksi, ja tasapainoisemmat vuorovaikutussuhteet ovat vaihtuneet riistoon ja tehotuotantoon?
Eläintila käynnistyy hiukan haahuillen näyttelijöiden kuljeskellessa ympäriinsä ja asettuessa hiljalleen rooleihinsa. Mutta pian Emma Mattilan energinen ja karnevalistinen ohjaus löytää uomansa.
Kun ihmiset suistetaan vallasta, muut eläimet vapautuvat tavoittelemaan yhteistyössä omaa onnelaansa. Kaunis päämäärä hukkuu ennen pitkää kaaokseen sikojen ahneuden ja keskinäisen selkäänpuukottamisen myötä.
Käsiohjelmaan on liitetty bingoruudukko kesäteatterin kliseistä. Ei se täyteen tule, mutta hetkittäin tuntuu, että mukana on itsetarkoituksellisia aineksia: maalaishuumoria epäyhtenäisine murrerepliikkeineen ja pakollinen paljas pylly.
Parodiaa kesäteatteriskenestä? Ilmankin pärjäisi.
Napoleon-sika (Eeva Kaihola) esittelee tilalle uuden vahtikoira Mustin (Eetu Känkänen). Kuva Kati Leinonen.
Hupisaarten kesäteatterissa on tilaa nelistää, ja joukkio käyttääkin laajasti paitsi avaraa näyttämöä, myös ympäröivää puistoa. Antero Kempin äänisuunnittelu korostaa vaikuttavasti niin onnen ja menestyksen kuin katastrofinkin hetkiä.
Maija Litmasen luoma visuaalinen ilme taustafondeineen, heinäpaaleineen ja muunneltavine taloineen toimii mukavasti mutta ilman erityisiä oivalluksia. Samoin eläinmaskeeraukset ovat peruskauraa. Luovempaa irrottelua on esimerkiksi Musti-koiran (isäntänäkin nähtävä Eetu Känkänen) corpse paintissa.
Tarinaa jäsentää onnistuneesti kertojana vuohi–kukko-kaksikko eli Teatteri Akseli Klonkista tuttu Anna-Leena Järvi. Lumppari-sika (Youssef Asad Alkhatib) tavoittelee yhteistä hyvää ja ajautuu juuri sen vuoksi sikojen sisäiseen oppositioon.
Tehokkaan kontrastin luo se, että sikojen diktaattoriksi kohoavasta Napoleonista ei ole tehty ulkoisesti mitään hirviötä. Eeva Kaihola on tiukkailmeinen mutta tennissukkineen pitkään aivan asiallisen oloinen – kai hänen hyviin aikeisiinsa voi luottaa?
Farmin moniulotteisimpia asukkaita on Otto-koira (Carlos Orjuela). Asema ihmisen parhaana ystävänä repii sydäntä, varsinkin kun vallasta suistetun isännän suomat rapsutukset ovat niin ihania.
Ajankohtaiset kysymykset limittyvätkin luontevimmin tarinaan koiran kautta: Miksi lemmikkejä ja tuotantoeläimiä kohdellaan niin eri tavoin? Mistä yletön rodunjalostus kertoo?
Otto-koira (Carlos Orjuela) saa tietää ikäviä totuuksia. Sanantuojana vuohi Benjamin (Anna-Leena Järvi). Kuva Lassi Karvonen.
Luottavaisimmat asukkaat, kuten Kaneli-hevonen, korostavat sikojen itsekkyyttä. Kanelin poismeno on esityksen koskettavimpia hetkiä. Uurastavaa työjuhtaa tulkitsee sielukkaasti ja fyysisesti Talvikki Eerola, joka vastaa myös koreografiasta ja lauluista.
Vallankumouslaulu kajautetaan suoraviivaisella taistelumarssimeiningillä nyrkki pystyssä — sen jälkeen lopun kaunis kuorosovitus yllättää ja herkistää.
Kun ihmiset esittävät kaikkia eläinrooleja, ei ole yksinkertaista kuvata tragedian tuttua huipennusta: alun perin viisasta sikaa ja alhaista ihmistä ei voi enää erottaa toisistaan. Eläintila rakentaa kuitenkin tämänkin käänteen onnistuneesti. Sikojen muodonmuutos muistuttaa siitä, mihin vallanhimo ja historian unohtaminen voivat johtaa.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Lyhyen urani aikana useat erilaiset valtaväestöön kuuluvat kulttuuritoimijat ovat pyytäneet minua yhteistyöhön siten, että olen voinut päätellä kiinnostuksen heränneen keskinkertaisen […]
”Koska vähemmistökielen kirjoitustaito on edelleen harvassa, olen ottanut enemmän vastuuta lehtikirjoitusten tuottamisesta ja niiden kielenhuollosta.” Marja-Liisa Olthuis on yliopistonlehtori ja kirjailija, mutta myös inarinsaamenkielisen Anarâš aavis -lehden toimittaja.
Sigga-Marja Magga pohti duodjin radikaalisuutta talvella 2024 Jouni S. Laitin näyttelyn avajaispuheessaan: ”Laiti pilaa yhteiskuntakritiikissään kauniin esineen”.
”Suomi ja Norja eivät ole kunnioittaneet Tenon tilanteessa saamelaisten itsemääräämisoikeutta, joka todetaan vuonna 2007 hyväksytyssä YK:n Alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevässä julistuksessa.” Saima Visti keskusteli Tenon lohitilanteesta Áslat Holmbergin kanssa.
”Karnevalistisen ja riehakkaan monologitulvan alle kätkeytyy havaintoja ympäröivästä sekä manifestoivaa ja voimaannuttavaa energiaa”, toteaa Matti A. Kemi Badwoman-ryhmän esityksestä Mopo – uusi kevät.
”En ole edelleenkään varma, mikä oli esityksen sanoma. Mitä opimme hullusta taistelutahdosta?” Eppu Meriö arvioi Puolangan Pessimistien kesän 2025 näytelmän Karvanoppamusikaali.
Toista kertaa syyskuussa 2025 järjestetty Pyhä Sana -festivaali esittelee sanataidetta ja musiikkia sekä keskustelee yhteiskunnallisista teemoista. Pentti Järvelin tutustui tapahtuman antiin.
”Websterin dokumentti ei luo sankaritarinoita, ei osoita syyttävää sormea. Ei saarnaa, ei tyrkytä.” Matti A. Kemi katseli Palavan maan.
”On olemassa vaihtoehtoisia tekemisen muotoja – on olemassa tila, jossa voin väittää katsojalle, että minä olen kuvassa metsästyksen haltijan turvaamana. […]
Saamelainen taide on yksi Kaltion 80-vuotisjuhlavuoden teemoista. Tässä numerossa esitellään laajasti 2020-luvun saamelaisia taiteita ja taiteilijoita, jotka toimivat pohjoiskalotin alueella […]
”Lauri-Matti Parppein esikoiselokuvassa törmäytetään klassisen musiikin jäykät säännöt ja avarat konserttisalit kokeellisen musiikin mielikuvituksellisuuteen, jota toteutetaan autotalleissa ja pienissä baareissa.” Jenny Kangasvuon arvioima Jossain on valo joka ei sammu saa juuri ensi-iltansa.
Vaikka sitä markkinoidaan Nauvoon sijoittuvana juhannusaiheisena draamana, jossa ”pilkahtelee huumori”, Elämä on juhla on pikemminkin tragediaa, josta on hankaluuksia löytää minkäänlaisia huumorin pilkahduksia. Matti A. Kemi arvioi leffan.
Katariina Lillqvist has been directing her new animation at Liminka Art School, where her script was also turned into a graphic novel in 2024. Lölä Vlasenko talked to Lillqvist and artist–teacher Tessa Astre about Roma history and creating art.
Lölä Florina Vlasenko sat down with four people of different backrounds to discuss Oulu Theatre’s play Perillä – Destination – الوصول إلى. The article is published in Finnish in print version of Kaltio.
Ján Skaličan stayed in Mustarinda artist residency in March 2025. He ruminates how the experience affected his state of mind. The Finnish translation tof the column is published in the printed Kaltio.
Kirjailija Eeva-Maria al-Khazaali vieraili Ars Kärsämäen avajaisissa. Hän löysi näyttelystä monenlaisia tulkintoja kasvusta.
Tapani Rantalan näyttely Kaikki on ollut mahdollista on esillä Kemin taidemuseossa 7.6.–9.8.2025. Kriitikko Helki Kallio yllättyi näyttelyssä positiivisesti.
”Vaikkakin teos on nimetty dekkariksi, murhat ja niiden setvintä on sivuosassa.” Matti A. Kemi luki Aurora Sainion esikoisteoksen Älä anna syntejäni anteeksi.
Sarjakuvataiteilija Aapo Kukko on kuvittanut ahkerasti muitten käsikirjoituksia. Matti A. Kemi paneutui kahteen uudehkoon Kukon kuvittamaan teokseen.
