
Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Jussi Jalonen: Ayn Rand – Kapitalismin valtiatar. Gaudeamus 2019.
Arkkitehtimies nousee hissillä valtavan suunnittelemansa rakennuksen huipulle, muiden ihmisten yläpuolelle. Nainen katsoo ihailevasti miestä, joka on kieltäytynyt suurista tarjouksista suunnitella hänen ideaaliaan kohtaamattomia rakennuksia ja päätynyt duunariksi – kunnes saa tahtonsa läpi. The Fountainhead (1949) filmatisoi Ayn Randin samannimisen romaanin, eikä päähenkilö voisi olla muu kuin Gary Cooper, ylpeän miehekkyyden ja periksiantamattoman sankarin prototyyppi.
Cooperin näyttelemä arkkitehti erottuu muista ihmisistä siinä, että hän on valmis luopumaan varmasta menestyksestä, koska sen toteuttaminen edellyttäisi toisten ihmisten hyväksyntää ja ohjeita ja toiveita. Miehellä on visio, jonka tinkimätöntä noudattamista Rand ylistää kirjassaan.
Rand kirjoitti omanlaistansa filosofiaa ”objektivismia” liuskatolkulla, mutta hänet tunnetaan silti osittain lukukelvottoman pitkistä romaaneistaan, erityisesti Atlas Shrugged -järkäleestä (1957, suom. Jyrki Iivonen 2017 Kun maailma järkkyi), jossa on pitkiä filosofisiksi tarkoitettuja monologeja. Venäläisamerikkalaisen Ayn Randin filosofia ja kaunokirjallisuus asettuvat erityisesti aikakautensa poliittiseen kenttään Jussi Jalosen uudessa elämäkertateoksessa Ayn Rand – Kapitalismin valtiatar (Gaudeamus 2019).
Jalosen kattavan teoksen kiinnostavin osa valottaa Randin herooista miesihannetta. Itsenäisyyttä ja omavaltaisuutta ihannoinut Rand kelpuuttaa sankarikseen itsepäisen Gary Cooperin hahmon ja yli-ihmisajatusta kehitelleen saksalaisfilosofi Friedrich Nietzschen. Rand halusi kehittää edelleen kokemaansa amerikkalaista unelmaa, ja hän projisoi sen myös miessankareihinsa. Rand poikkesi muista ensimmäisistä moderneista feministeistä siinä, että hän halusi miehen ihailunsa kohteeksi.
Kapitalistinen mies
Rand oli kuitenkin hyvin tarkka siitä, mikä olisi miehen mitta. Kriteerit olivat korkealla kuin Gary Cooperin hahmo nousevassa hississä. Mutta miehen ihailu on naisen hänelle myöntämä tunnustus. Nainen määrittää, mitä miehisyyden tulisi olla. Mies on velvollisuudentuntoinen ja uhrautuva heikompia puolustaessaan, mutta varsinainen maskuliinisuus näkyy miehen autonomiassa valita itse oma kohtalonsa. Randin mukaan vain sellainen mies ansaitsee naisen kunnioituksen.
Nietzschen aforismin mukaan miehen pitää naisen kohdatessaan ottaa ruoska mukaan. Randin tulkinnassa miehen ruoskalla on käyttöä vain naisen salaisten intohimojen tyydyttämiseksi. Randia on kritisoitu muun muassa rakasteluna kuvatun raiskauskohtauksen takia. Logiikka on sinänsä kirkas: nainen valitsee ja päättää – mies tekee työtä käskettyä. Mutta ensin miehen on osoitettava maskuliinisuutensa teoilla tai vastarintaisen ajattelutavan iskulla keskinkertaisuuden muuriin.
Randin mieskuvaan liittyy olennaisesti hänen kapitalistinen ajattelunsa, jopa sosiaalidarwinismiin saakka. Vain sääntelemättömässä markkinataloudessa miehet (ja naiset) voivat toteuttaa itseään vapaasti ja kilpailla samassa ringissä vastustajiensa kanssa – eikä alempia sarjatasoja huomioida. Mikä olisikaan fallisempaa kuin Cooperin näyttelemän Howard Roarkin nousu torninsa huipulle. Sitä ennen Roark on yrittänyt räjäyttää yksilövapauden sallimana keskinkertaisen rakennuksen, jonka arkkitehtuurissa Roarkin ajatukset on varastettu ja vääristelty.
Randin ihannemies ei kuitenkaan ole vain tosikko, niin kuin ei ollut Nietzschen Dionysoskaan: ”Nauru miehisen sankarin tunnusmerkkinä, olipa kyseessä sitten toteutuneita saavutuksia saatteleva haltioitunut ja elämäniloinen nauru tai uhmakas, ylenkatseellinen ja ivallinen nauru haasteiden ja vastoinkäymisten edessä, oli elementti, jonka Rand oli lainannut suoraan Friedrich Nietzschen teoksesta Näin puhui Zarathustra (1883–1885)”, Jalonen kirjoittaa.
Myös alemman sosiaaliluokan edustajat voivat toimia randilaisen miesihanteen ilmentyminä. Dominique alistuu arkkitehti Roarkille jo silloin, kun tämä toimii duunarina rakennustyömaalla. The Fountainheadissa nainen ei silti varsinaisesti lankea, koska hän saa juuri sitä mitä itse haluaa.
Atlas Shrugged -jättiromaanissa väkivaltainen seksi on jo tasapuolisempaa, yhteiseen sopimukseen perustuvaa kanssakäymistä, Jalonen sanoo. Dagny Taggart -niminen naishahmo ei jää pelkäksi ihailijaksi ja vapaaehtoiseksi uhriksi, vaan aktiivisesti nauttii miehen maskuliinisuudesta. ”Dominique Franconin seksuaalinen täyttymys raiskauksen seurauksena ja Dagny Taggartin mieltymys väkivaltaiseen ja rajuun seksiin muuttuvat ymmärrettäviksi, jos pitää mielessä, että heistä kumpikin on tavallaan kirjailijan alter ego.”
Sadomasokistinen maa
Jalonen korostaa Randin voimakastahtoisuutta seksuaalisena toimijana, jota hän oli alistettuna omasta käskystään. ”Randin romaanien ’sankarilliset’ mieshahmot olivat siis kaikkivoivan luomiskykynsä, lahjakkuutensa ja rationaalisuutensa ohella myös vahvasti seksuaalisia miehiä”, Jalonen kirjoittaa. Rand siis viime kädessä nosti naisen voiman esiin näyttämällä omat halunsa, oli niistä sitten mitä mieltä tahansa. Toisaalta hän ei silti suvainnut esimerkiksi homoseksuaalisuutta.
Kaikki merkittävät henkilöt Randin tuotannossa elävät tavallista vaikutusvaltaisempaa elämää, ja samaa elitismiä Rand soveltaa poliittisessa filosofiassaan. On sanottu, että kaikki amerikkalaiset valtaapitävät viimeistään Ronald Reaganista lähetin olivat lukeneet Randinsa, samoin 1980-luvulla nousseet uusliberalistiset pörssimeklarit ja sijoittajat.
Vain vahvin voi voittaa, eikä häviäjille pidä ojentaa edes oljenkortta. Randin vaikutus ulottuu aina nykypäivään asti. Talous on kuin seksiä – vahvin voittakoon ja ruoska viuhukoon. Eikä heikompi osapuoli todellakaan ole aina nainen. Mieheltä riisuutuu miehisyys, kun hän häviää tai jää ilman.
Jalonen itse asiassa korostaakin, ettei hänen teoksensa ole niinkään Randin elämäkerta kuin katsaus tämän vaikutukseen yhdysvaltalaiseen ajatteluun kirjailijan poliittisen elämän kautta. Jalonen selostaakin historioitsijan tarkkuudella Randin poliittisia kuvioita, mutta tässä tekstissä keskitytään Randin mieskäsitykseen, joka tietenkin on sekin politiikkaa.
Suurissa kansanliikkeissä harva on lukenut teosta, josta vallankumous on saanut alkunsa. Iso osa kristityistä ei ole lukenut Raamattua, tuskin moni kommunisti Marxin Pääomaa. He ovat vain omaksuneet ideologian toisilta. Tällaista ajattelematonta toimintaa Rand halveksuu. Nykyisessä kapitalistisessa maailmassa Randin opit otetaan annettuina, vaikka hän ei taloustieteilijä olekaan. Jalosen kirjassa Rand nousee vaikuttajaksi, joka tulee tuntea, jos haluaa tuntea Yhdysvallat.
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Mustarinda-palstalla juhlanumerossa 1–2/2025 Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.