Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Dokumentista fiktioon
Making Movies: Laupias taksikuski (The Good Driver). 100 min. K12. Ensi-ilta 17.2.2023.
Ohjaus Tonislav Hristov, käsikirjoitus Kaarle Aho, Tonislav Hristov ja Konstantin Bojanov, kuvaus Orlin Ruevski, lavasstussuunnittelu Severina Stoyanova, pukusuunnittelu Eka Bichinashvili, leikkaus Mervi Junkkonen, äänisuunnittelu Gustaf Berger, musiikki Lisa Nordström.
Rooleissa Malin Krastev, Gerasim Georgiev, Slava Doycheva, Amos Brotherus, Alma Pöysti.
Yhteistuotanto Cinecic Film, Soul Food.
Ivan (Malin Krastev) ajaa taksia Bulgarian Sunny Beachilla ja haaveilee pääsystä takaisin Suomeen perheensä luo. Leijonalauluja humalassa hoilaavat suomalaisturistit eivät noteeraa kuskinsa kaipuuta ja jättävät taksin takapenkille haisevan muiston kohtaamisesta. Perhekään ei taida kaivata Ivania takaisin. Pikkuhiljaa paljastuu, ettei ero ole tapahtunut sovussa ja lapsikin on jo täysi-ikäinen.
Laupias taksikuski on Tonislav Hristovin (s. 1978) ensimmäinen pitkä draamaelokuva. Aikaisemmin hänet on tunnettu dokumenttielokuvista, joista monissa on myöskin ollut bulgarialainen ulottuvuus. Sinkkuelämän säännöt (2011), Love & Engineering – Rakkauden insinöörit (2014), Hyvä postimies (2016) ja Veeran maaginen elämä (2019) ovat luoneet pohjan Hristovin taidoille ohjaajana. Uutuus on näistä useiden tavoin bulgarialais-suomalainen yhteistuotanto.
Haave Suomeen paluusta ohjaa Ivanin toimia. Silti hän ei halua ajautua kotikylässä tai Sunny Beachilla vallitsevan korruption tai löysän moraalin maailmaan. Ivanin rehellisyys kuitenkin osoittautuu turhaksi, ja hän joutuu Turkin rajan läheisyydessä olevaan kotikyläänsä salakuljettamaan syyrialaispakolaisia. Tätä työtä vältelläkseen hän alkujaan oli turistien kuskiksi lähtenyt.
Kotikylän maisemat muistuttavat suuresti Hyvässä postimiehessä tutuiksi tulleita näkymiä. Dokumentin ja fiktion päähenkilöillä on sama etunimi. Taisipa joku dokumentin henkilöistä olla sivuroolissa näytelmäelokuvassa. Dokumentissa keskeisessä asemassa olivat syyrialaispakolaiset, koska eräs paikallinen mies halusi herättää tyhjentyneen, kuolemassa olevan maalaiskylän eloon antamalla pakolaisille mahdollisuuden jäädä.
Elokuva sijoittuu suurimmaksi osaksi Bulgariaan. Suomessa ja Helsingissä käydään lyhyesti, mutta tarinan kannalta reissu on merkittävä. Entinen puoliso (Alma Pöysti) ja poika (Amos Brotherus) elävät molemmat jo omia elämiään. Isän ja puolison tärkeisiin rooleihin mahdollisuus on jossakin muualla.
Hristov kuljettaa tarinaa hitaasti eikä alleviivaa käännekohtia. Päähenkilön kasvutarina, varsinkin kun kyse on aikuisesta miehestä, ei olisi harppomalla ja nopeilla käänteillä uskottava. Elokuvasta jää lempeä ja elämään uskova mieli.
Haastatteluissa Hristov on kertonut, että Laupias taksikuski ei ole saanut häntä vaihtamaan lajityyppiä pysyvästi. Seuraava elokuva on dokumentti, työnimeltään Viimeinen rantaleijona, joka on myös kuvattu Sunny Beachilla.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Kaurismäeltä pastissi-Kaurismäkeä
”Kollegakriitikot ylistävät elokuvaa kilpaa, mutta minä en tajua miksi.” Matti A. Kemi katsoi Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet ja näki väsähtäneen version ohjaajan aiemmista teoksista.
Esineitten merkityksestä
”Elokuvaa vievät eteenpäin kiehtova ja unenomainen kuvallinen kerronta sekä Westin oma ääni, dialogi esi-isien kanssa”, Sofia Perhomaa toteaa Suvi Westin ja Anssi Kömin dokumentista Máhccan.
Pitkä, kuuma kesä
”Ja yhä kuumenee. Ihminen on kuitenkin sellainen olento, että se voi edelleen uskoa, että mitään ilmastonmuutosta ei oikeasti tapahdu.”
Kannessa: Juuret
Elokuun Kaltion kansiteos on still-kuva Arttu Niemisen ja Veera Nevan audiovisuaalisesta teoksesta ”Juuret”. Neva vastaa teoksen äänistä ja Nieminen visuaalisesta ilmaisusta.
Talonpoika
Sahaus on ohitse ja pihassa lepää kasa lautaa. Se pitää pinota tapuliin, jotta kevät, tuo puutavaran ihmeellinen fööni, pääsee hoitamaan kuivauksen.
Kuin lapsen kädestä
”Tekoälyllä saa ehkä helposti aikaan sattumanvaraisen ja pinnallisesti hienolta näyttävän kuvan, mutta jos yrittää saada sillä aikaan juuri sen, mitä näkee mielessään – oman kuvan – vaatii se usein ainakin kärsivällisyyttä ja työtä, jos ei varsinaisesti taitoa.”
Andy Warhol tuli pohjoiseen
”Kannattaa mennä sisään, sillä tämä saksalaisen Claus von der Ostenin hankkima ja Hampurin taidemuseolle lahjoittama 140 julisteen kokonaisuus on ainutlaatuisen kattava”, Anna-Maija Ylimaula sanoo Taidetalo Kulttuuripankin näyttelystä.
Queerin hiphopin kintereillä
”Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat aina olleet tärkeässä roolissa hiphopin kehityksessä, historiankirjoitus on heidän osaltaan todella vajavaista”. Kaarne Fredriksson kirjoittaa hiphop-kulttuurin suhteesta queer-yhteisöihin.
Hiljaiset huoneet ja vilkkaat näyttelytilat
Myös menneenä kesänä taidenäyttelyitä on järjestetty paljon ja myös sellaisilla paikkakunnilla, joissa ei ympärivuotisia näyttelytiloja ole. Viidestä näyttelystä Reijo Vallalla jäi kerrottavaa syksyllekin.
Tappavan tehokas patruuna Lapualta
”Osumatarkkuudeltaan ja rihloiltaan ensiluokkainen täyskaato”, arvioi Matti A. Kemi syyskuun alussa teattereihin saapuvan Toni Kurkimäen esikoisohjauksen Lapua 1976.