
Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Takaisin Karjalaan – Caj Bremer Neuvosto-Karjalan runokylissä Kajaanin Taidemuseossa 9.2.–26.3.2017
Valokuvaaja Caj Bremer ottaa kuulijansa, kädet liikkuvat vilkkaasti ja puhe käy taukoamatta. Hän esittelee Kajaanin Taidemuseolla Takaisin Karjalaan -valokuvanäyttelyä kiivaalla tahdilla: Ensimmäinen matka Petroskoihin, ”ei ollut paljon kuvattavaa”. Toinen matka Kalevalaan, luvattiin venematka, ”sehän jo tuntui joltakin”. Ja aina kun astuttiin sisään tupaan, joka paikassa tarjottiin lasillinen vodkaa, ”ja se oli maitolasillinen!”
Bremer kuvailee värikkäästi matkojaan Neuvosto-Karjalaan vuosina 1979‒1982. Kiinnostus Karjalan alueeseen oli Suomessa tuolloin valtaisaa, sillä suomalaiset eivät olleet päässeet alueelle sodan jälkeen lainkaan. Helsingin Sanomat oli kuitenkin onnistunut neuvottelemaan luvat valokuvaaja Bremerille ja toimittaja Sakari Määttäselle. He matkustivat Karjalan kannakselle, Vienaan sekä Aunuksen ja Laatokan Karjalaan ensimmäisenä suomalaisena lehtikuvaajana ja toimittajana sodan päättymisen jälkeen. Heidän matkareportaasinsa julkaistiin Helsingin Sanomien sunnuntainumeroissa ja ne saivat runsaasti huomiota osakseen. Kuvilla oli sen ajan yhteiskunnassa suoranaista sensaatioarvoa.
Kajaanin Taidemuseolla avautunut Takaisin Karjalaan -valokuvanäyttely on Gallen-Kallelan Museon valitsema kokonaisuus Bremerin Neuvosto-Karjalassa ottamista kuvista. Bremer kertoo, että museo otti yhteyttä ja kävi katsomassa vuosia unohduksissa olleen kuva-aineiston. Henkilökunta valitsi näyttelyyn mieleisensä kuvat. Lopulta Gallen-Kallelan Museon seinille nousi paljon sellaisia kuvia, joita Bremer ei ollut itsekään nähnyt valmiina vedoksina. Museo teki negatiiveista uudet vedokset ja valitsi niille kehykset. Pilke silmäkulmassa Bremer väittääkin, että nähtävillä olevat teokset ovat siis tavallaan museon tekemiä – ”mähän vaan räpsin kuvat!”
Kajaanissa Bremer ryhmitteli kuvat itse. Samalta paikkakunnalta otetut kuvat muodostavat kaikki oman kokonaisuutensa. ”Se elää mun mielestä paremmin”. Vitriineissä on esillä Hesarin sunnuntainumeroita ja Bremerin alkuperäisiä vedoksia matkalta. Kajaanin Taidemuseoon näyttely tuli suoraan Gallen-Kallelan Museolta, joka tarjosi Bremerin kuvia Kajaaniin. Kajaanin Taidemuseon intendentti Sanna Ojanne kertoo, että museossa arveltiin Karjala-kuvien kiinnostavan suuresti paikallista yleisöä.
Kun Bremeriltä kysyttiin lupa tehdä näyttely matkan kuvista, suhtautui hän ajatukseen ensin ristiriitaisesti. Hän korostaa, että kyseessä oli puhtaasti journalistinen työ, eikä hän ollut koskaan ajatellut, että kuvista tehtäisiin valokuvanäyttely.
Bremer kertoo, että suuri osa matkalla otetuista kuvista syntyi valvotuissa oloissa. Tulkki oli aina mukana ja ohjelma oli valmiiksi Moskovassa suunniteltu. Suomalaisia ei päästetty kuljeskelemaan itsekseen, eikä heille annettu aikaa perehtyä kuvauskohteisiin. Osa kuva-aiheista osoitettiin suoraan: kauppoja, kouluja, tehtaita. Työn suunnittelu oli vaikeaa, sillä luvatut aikataulut eivät pitäneet koskaan. Bremer kertoo, että esimerkiksi Vuokkiniemen vierailulle luvattiin ensin koko päivä, kunnes aikataulu supistui kuudeksi ja lopulta kolmeksi tunniksi. Hän kertoo juosseensa kuumeisesti ympäri kylää ja etsineensä kiinnostavia kuvauskohteita: ”Se nyt oli pakko kuvata sitä mitä eteen tuli.”
Täysin perinteisin valokuvaustekniikoin tehdyt vedokset ovat Caj Bremerin viimeisintä tuotantoa.
Myöhemmin Bremerin ja Määttäsen on kuvattu kulkeneen Neuvosto-Karjalassa legendaarisen valokuvaaja I. K. Inhan jalanjälkiä. Bremer itse suhtautuu ajatukseen hieman huvittuneena ja myöntää, että olisi toki mielellään kävellyt samoja reittejä kuin Inha. Erona tosin oli se, että Inha sai päättää itse matkareittinsä ja käyttää valokuvaamiseen niin paljon aikaa kun halusi. Neuvostoaikaan vapaa kuljeskelu kylissä jäi vain haaveeksi. ”Se olis ollu unelma mulle tehdä sen sillä tavalla. Mutta kun samalla piti ymmärtää se, että ylipäätään päästä sinne, oli voitto. Vaikka säännöt oli aika ankarat, se oli vaan huolittava, ei voinut mitään.”
Vaikka Bremer korostaa matkan kontrolloituja olosuhteita ja tiukkaa aikataulua, ei kuvissa näy jälkeäkään pakotetuista olosuhteista. Päinvastoin, Bremer on löytänyt paljon oivaltavia yksityiskohtia karjalaisten arjesta. Kuvista välittyy Bremerille tyypillinen humoristinen ja lempeä katse kuvattavaansa.
Museon yläkertaan Bremer halusi Karjala-kuviensa vastapainoksi esille jotain aivan muuta. Siellä avautuu hänen viimeisintä tuotantoaan olevia maalauksellisia valokuvia, joita Bremer kuvailee unimaailmakseen. Teoksia voi hänen mukaansa katsoa valografiikkana tai unikuvina ”koska mulla on aika mielenkiintoiset unet!”
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Voihan olla, että fiksumpi lukija saa noista keskusteluista enemmän irti kuin tällainen maalaisjuntti”, Eero Ylitalo äimistelee Eero Materon romaanin Laturin paperit kerronnan tasoja.
”Mäkelällä on pitkä Proust-perinne. Jo kesällä 1962 kahdenksantoistavuotiaana hän kävi Pariisissa Pére Lachaisen hautausmaalla tämän haudalla.”
Risto Kormilainen luki myös Hannu Niklanderin viimeisimmän romaanin ja koki, että ”mukaan on lastattu tarpeettoman paljon korttiotteita ja tiedon runsautta”.
”Holmström onnistuu kuvauksessaan uskottavasti ja on hienoa, että tapahtumapaikkana on pieni maalaiskaupunki Helsingin, Tampereen tai Turun sijaan.” Risto Kormilainen luki Suden lapset.
Markku Envall ”antaa lukijalle tilaa omaan ajatteluun ja kantojen muodostukseen tekstien mietteliäisyydellä sekä arvoituksellisuudella”, kirjoittaa Risto Kormilainen esseekokoelmasta Rajan kahta puolta.
Sodan pauloissa tarkastelee Suomen militarisoitumista parinkymmenen artikkelin verran. Juhani Rantala luki Susanna Hastin ja Noora Kotilaisen toimittaman teoksen.
”Kokeelliseksi elokuvaksi 66 minuuttia lumoaa.” Matti A. Kemillä riittää ylisanoja Mika Taanilan viimeisimmälle Epäonnistunut tyhjyys-teokselle.
Joulukuun numeron kannessa on Tuija Karénin teos ”Kokkotuli” sarjasta Heijastuksia.
Päätoimittaja vaelsi marraskuun lopulla Pikisaareen ja päätti kertoa siitä myös pääkirjoituksessa. Juonipaljastuksena kerrottakoon, että 12.12. reissutoive jäi vain toiveeksi.
Sula tuoksui keväällä lähdön aikana. Lehdet ja havunneulat varisevat kenkieni alla. Paljastunut, kostea maa hengitti jännittyneesti, ja sadevesi valui kanssani […]