Camilla Nissinen: Meitä vastaan rikkoneet. 375 s. Tammi 2022.
Silja haluaa olla kunnon Jehovan todistaja. Se tietää jatkuvaa ovelta ovelle kiertämistä ja Vartiotorni-lehden tyrkyttämistä ihmisille, joita ei vähempää voisi kiinnostaa jehovalainen propaganda. Maailma kiertyy tämän uskon ympärille kuristavana ja pakkomielteisenä. Camilla Nissisen (s. 1988) esikoisromaani Meitä vastaan rikkoneet on herkkä ja tunnelatautunut selviytymistarina lapsuudesta Jehovan todistajaperheessä sekä siitä kuntoutumisesta psykiatrisessa hoidossa. Uskonnon uhreja ovat viime vuosien aikana tutkimusten lisäksi myös kaunokirjallisuudessa käsitelleet muiden muassa Pauliina Rauhala ja Terhi Törmälehto.
Kenttäpäivä ei Siljalle merkitse urheilemista kuten muilla nuorilla, vaan kenttäpäivässä ahkeroidaan Jehovan työssä pisteitä kartuttaen. Koulussa tulee vahva häpeäntunne, kun Siljan kotona ei vietetä joulua eikä muitakaan juhlapäiviä. On valtakunta vastaan muu maailma. On hyvä ja paha, joiden raja on selkeä: jehovalaiset vastaan muut. Ei Silja ole koskaan käynyt kirkossa eikä festareilla eikä pukeutunut minihameeseen tai albaan. Konventeissa hän on käynyt ja kokenut ihastumisen maailmalliseen poikaan tuntien vain vähän katumusta.
Nissisen teksti on soljuvaa, runollista ja kielellisesti täyteläistä. Tekstin lievä aukkoisuus antaa väljyyttä tulkinnoille sekä avaa Siljan niin ajatus- kuin tunnemaiseman värikylläiseksi panoraamaksi. Jehova-viitekehyksestä Siljalle tulee vähitellen häkki, jossa hän pyristelee ulospääsyä etsien. Toisaalta hän haluaa kuulua liikkeeseen, toisaalta hän janoaa vapautta niin uskolta kuin identiteetiltäänkin. Nissinen limittää tarinan Siljan lapsuudesta opiskelujen alkuun ja sairaalajakson kiinteäksi kokonaisuudeksi.
Usko voi sairastuttaa ja vangita, mutta se voi auttaa jäsentämään elämää terveellä tavalla. Eksklusiiviset uskonnolliset liikkeet ja seurakunnat eivät anna tilaa itsenäiselle ajattelulle vaan kaventavat ihmisen ja uskon yhteen tiukkaan muottiin. Nissinen on kuvannut kaunokirjallisin keinoin tämän prosessin – mutta myös muutoksen, jossa on rohkeutta ja voimaa. Hän ei opeta, vaan näyttää.
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Sápmelaš DJ:ide čuhcet ovdagáttut, mat buktet ovdan klubbakultuvrra čuolmmaid Sevdnjes latnja, seinniin, gáhtus ja muođuin šealgájit arvedávggi ivnnit. Lossa basso […]
Marja Helander lea okta beakkáneamos Sámi dáiddáriin sihke Suomas ja riikkaidgaskasaččat. Dán čavčča su filmmat leat mielde Muu ry galleriija joavkočájáhusas Čázevuložat […]
Sämikirjálâšvuođâst lii lamaš mielâkiddiivâš ihe, ko illá lii kiergânâm luuhâđ oovdeb kirje, ko čuávuvâš lii jo almostum. Tot lii uáli […]
Lyhyen urani aikana useat erilaiset valtaväestöön kuuluvat kulttuuritoimijat ovat pyytäneet minua yhteistyöhön siten, että olen voinut päätellä kiinnostuksen heränneen keskinkertaisen […]
”Koska vähemmistökielen kirjoitustaito on edelleen harvassa, olen ottanut enemmän vastuuta lehtikirjoitusten tuottamisesta ja niiden kielenhuollosta.” Marja-Liisa Olthuis on yliopistonlehtori ja kirjailija, mutta myös inarinsaamenkielisen Anarâš aavis -lehden toimittaja.
Sigga-Marja Magga pohti duodjin radikaalisuutta talvella 2024 Jouni S. Laitin näyttelyn avajaispuheessaan: ”Laiti pilaa yhteiskuntakritiikissään kauniin esineen”.
”Suomi ja Norja eivät ole kunnioittaneet Tenon tilanteessa saamelaisten itsemääräämisoikeutta, joka todetaan vuonna 2007 hyväksytyssä YK:n Alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevässä julistuksessa.” Saima Visti keskusteli Tenon lohitilanteesta Áslat Holmbergin kanssa.
”Karnevalistisen ja riehakkaan monologitulvan alle kätkeytyy havaintoja ympäröivästä sekä manifestoivaa ja voimaannuttavaa energiaa”, toteaa Matti A. Kemi Badwoman-ryhmän esityksestä Mopo – uusi kevät.
”En ole edelleenkään varma, mikä oli esityksen sanoma. Mitä opimme hullusta taistelutahdosta?” Eppu Meriö arvioi Puolangan Pessimistien kesän 2025 näytelmän Karvanoppamusikaali.
Toista kertaa syyskuussa 2025 järjestetty Pyhä Sana -festivaali esittelee sanataidetta ja musiikkia sekä keskustelee yhteiskunnallisista teemoista. Pentti Järvelin tutustui tapahtuman antiin.
”Websterin dokumentti ei luo sankaritarinoita, ei osoita syyttävää sormea. Ei saarnaa, ei tyrkytä.” Matti A. Kemi katseli Palavan maan.
”On olemassa vaihtoehtoisia tekemisen muotoja – on olemassa tila, jossa voin väittää katsojalle, että minä olen kuvassa metsästyksen haltijan turvaamana. […]
Saamelainen taide on yksi Kaltion 80-vuotisjuhlavuoden teemoista. Tässä numerossa esitellään laajasti 2020-luvun saamelaisia taiteita ja taiteilijoita, jotka toimivat pohjoiskalotin alueella […]
”Lauri-Matti Parppein esikoiselokuvassa törmäytetään klassisen musiikin jäykät säännöt ja avarat konserttisalit kokeellisen musiikin mielikuvituksellisuuteen, jota toteutetaan autotalleissa ja pienissä baareissa.” Jenny Kangasvuon arvioima Jossain on valo joka ei sammu saa juuri ensi-iltansa.
Vaikka sitä markkinoidaan Nauvoon sijoittuvana juhannusaiheisena draamana, jossa ”pilkahtelee huumori”, Elämä on juhla on pikemminkin tragediaa, josta on hankaluuksia löytää minkäänlaisia huumorin pilkahduksia. Matti A. Kemi arvioi leffan.
Katariina Lillqvist has been directing her new animation at Liminka Art School, where her script was also turned into a graphic novel in 2024. Lölä Vlasenko talked to Lillqvist and artist–teacher Tessa Astre about Roma history and creating art.
Lölä Florina Vlasenko sat down with four people of different backrounds to discuss Oulu Theatre’s play Perillä – Destination – الوصول إلى. The article is published in Finnish in print version of Kaltio.
Ján Skaličan stayed in Mustarinda artist residency in March 2025. He ruminates how the experience affected his state of mind. The Finnish translation tof the column is published in the printed Kaltio.
