Taiteilija-lehti kysyi vuonna 2016 ammattitaiteilijoilta, miten he suhtautuvat kesänäyttelyihin. Valtaosa vastaajista (70 %) piti suomalaista kesänäyttelyperinnettä tärkeänä. Monen vastaajan mielestä ilmiö voisi hyvin vielä laajentua ja näyttelyitä voisi olla enemmän muiden kesätapahtumien kuten musiikkijuhlien ja festivaalien yhteydessä.
Tänäkin kesänä taidenäyttelyitä on järjestetty paljon ja myös sellaisilla paikkakunnilla, joissa ei ympärivuotisia näyttelytiloja ole. Kaltio vieraili menneen kesän aikana useissa näyttelyissä, joista viidestä jäi kerrottavaa syksyllekin.
Takavuosina vähättelevänä ja aliarvioivana pidetty kesänäyttely-termi nykyisin ymmärretään vain vuodenaikaan viittavana. Ainoastaan viidennes Taiteilija-lehden kyselyyn vastanneista kuvataiteilijoista piti sitä halventavana. Ammattimainen tekeminen on levinnyt niin sanottuihin navettagallerioihinkin, ja taidemuseot panostavat kesäaikaisiin näyttelyihinsä yhtä lailla kuin muina vuodenaikoina.
Katjan ja Matin Etsivätoimisto
Vääksyn kanavan kupeessa Asikkalassa on historiantutkija ja valtiopäivämies J. R. Danielsson-Kalmarin kesähuvila. Kunnan nykyisin omistamassa huvilassa on kaksi entisestä omistajasta muistuttavaa museohuonetta ja muut tilat ovat talviaikoina huvila Asikkalan seudun musiikkiopiston käytössä. Kesäisin muut tilat ovat omistettuja kuvataiteelle ja kesätapahtumille.
Tänä kesänä kesähuvilassa oli esillä taiteilijapariskunta Katja Tukiaisen ja Matti Hagelbergin ensimmäinen yhteisnäyttely. Kuvataiteilija Tukiaisella ja sarjakuvataiteilija Hagelbergilla on ollut pitkään Helsingin Kaapelitehtaalla yhteinen työskentelytila, jonka he ovat nimenneet Katjan ja Matin Etsivätoimistoksi. Työtilan nimi sopi hyvin myös näyttelylle, molemmissa etsitään/etsittiin totuutta taiteen keinoin.
Tukiaisen värikylläiset ja suurikokoiset maalaukset saivat rinnalleen Hagelbergin pienikokoisia sarjakuvaoriginaaleja ja serigrafioita. Huvilan erikokoisista huoneista oli löytynyt molemmille sopivat tilat. Ahtaammissa tiloissa oli läheltä katseltavia sarjakuvaoriginaaleja, isommissa huoneissa maalauksia. Museohuoneissa oli näyttelyvieraiden etsittävänä kolme virhettä.
Grigor Auerin maalauksia
Taidepitäjä Lapinlahden Taidemuseo Eemilissä kesänäyttelyssä oli Laatokan Karjalan Pitkärannassa syntyneen Grigor Auerin (1882–1967) maalauksia, asetelmia ja maisemia. Näyttely oli osa visuaalisen karjalaisen taiteen teemavuotta. 1900-luvun alussa Pietarissa taideopissa olleen Auerin tyyli on pysynyt hämmästyttävän samankaltaisena koko pitkän uran ajan.
Esillä olleiden taulujen perusteella Auer oli erityisen innostunut kuvamaan kevättalvista maisemaa. Auringon kilo hangista sai kesälläkin tuntemaan tulevan kesän odotuksen. Kesäistä maisemaa Auer ei Suomessa juurikaan ikuistanut, näyttelyn kesäiset kuvat olivat pääasiassa Italiasta. Karjalaisia maisemia Auer ikuisti etenkin Valamossa.
Hiljaiset huoneet
Ristijärven Katvelassa oli esillä Urho Kähkösen maalaussarja ”Hiljaiset huoneet”. Katvelassa on vuodesta 2003 lähtien ollut pysyvä suojeluskunta- ja lottanäyttely. Vanha, suuri kansakoululuokka toimii vaihtuvien näyttelyiden tilana, ja juuri siinä maalaussarja oli esillä muistotaulujen ja museoesineiden väleissä.
Tyhjentyneiden tilojen ja autiotalojen Kainuussa jo Kähkösen maalausten teema tuntui haikealta, ja taiteilija oli onnistunut ikuistamaan saman haikeuden teoksiinsa. Kesäisen voimakkaan auringonvalon hämyisiksi tekevät huoneet jäivät mieleen pitkäksi aikaa. Näyttelytilan hirsiseinät ja notkollaan oleva sisäkatto korostivat maalausten sisältöä.
Juuret
Kesäkuussa Vilho Lampi -museossa oli Jouko Alapartasen näyttely Juuret. Näyttely oli kuvataiteilijan ”kunnianosoitus maalarille, joka on vaikuttanut minun ja monen muun taiteilijan tekemisiin usean sukupolven ajan”. Näyttelyn suurin työ ”Pitäjän keisari 2” viittaa jo nimellään museon pysyvässä näyttelyssä esillä olevaan Vilho Lammen (1898–1936) teokseen ”Pitäjän keisari”.
Näyttely esitteli Alapartasen tuotantoa pääasiassa 2020-luvulta. Töiden teemat vaihtelivat diktaattoreista roskaruokaan, useissa töissä taiteilijan omakuva ilmensi ihmisen ja yhteiskunnan kipukohtia. Realistisesti toteutettujen töiden symboliikka oli selkeää, muttei itseään tyrkyttävää.
Temppelimaalauksia
Heinäveden kulttuurikirkossa oli kesän ajan pitkän linjan taidemaalari Soili Taljan Temppelimaalauksia. Kulttuurikirkko tässä yhteydessä tarkoittaa korkealla mäellä olevaa Josef Stenbäckin suunnittelemaa, vuonna 1891 valmistunutta Heinäveden luterilaista kirkkoa. Sen suurille, maalatuille hirsiseinille oli ripustettu sopiviin kohtiin Taljan abstrakteja teoksia.
Taljan teoksissa tuntui olevan joitakin tuttuja hahmoja tai symboleja, mutta kokonaisuus ei antaudu selkeälle tulkinnalle. Taidemaalari itse kertoo teostensa olevan ”mystisiä, kosmologisia tutkielmia”. Jumalanpalveluksessa (tai musiikkikonsertissa) istujalle teokset tarjoavat pohdittavaa. Pohjois-Karjalassa abstraktisuutta ei ole koettu ”vaikeasti lähestyttäväksi”, kuten kesän kulttuuriskandaalin aiheuttaneessa Uudenkaupungin seurakunnassa.
Kesäinen näyttelyperinne tuntuu edelleen elävän ja voivan hyvin. Kokonaan uusia kesäisiä taidenäyttelypaikkoja ei sattunut matkan varrelle, mutta niitäkin varmaan oli. Kesänäyttelyt tuovat taidetta lähemmäksi, osaksi kesän arkisia tekemisiä.
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Marja Helander lea okta beakkáneamos Sámi dáiddáriin sihke Suomas ja riikkaidgaskasaččat. Dán čavčča su filmmat leat mielde Muu ry galleriija joavkočájáhusas Čázevuložat […]
Sämikirjálâšvuođâst lii lamaš mielâkiddiivâš ihe, ko illá lii kiergânâm luuhâđ oovdeb kirje, ko čuávuvâš lii jo almostum. Tot lii uáli […]
Lyhyen urani aikana useat erilaiset valtaväestöön kuuluvat kulttuuritoimijat ovat pyytäneet minua yhteistyöhön siten, että olen voinut päätellä kiinnostuksen heränneen keskinkertaisen […]
”Koska vähemmistökielen kirjoitustaito on edelleen harvassa, olen ottanut enemmän vastuuta lehtikirjoitusten tuottamisesta ja niiden kielenhuollosta.” Marja-Liisa Olthuis on yliopistonlehtori ja kirjailija, mutta myös inarinsaamenkielisen Anarâš aavis -lehden toimittaja.
Sigga-Marja Magga pohti duodjin radikaalisuutta talvella 2024 Jouni S. Laitin näyttelyn avajaispuheessaan: ”Laiti pilaa yhteiskuntakritiikissään kauniin esineen”.
”Suomi ja Norja eivät ole kunnioittaneet Tenon tilanteessa saamelaisten itsemääräämisoikeutta, joka todetaan vuonna 2007 hyväksytyssä YK:n Alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevässä julistuksessa.” Saima Visti keskusteli Tenon lohitilanteesta Áslat Holmbergin kanssa.
”Karnevalistisen ja riehakkaan monologitulvan alle kätkeytyy havaintoja ympäröivästä sekä manifestoivaa ja voimaannuttavaa energiaa”, toteaa Matti A. Kemi Badwoman-ryhmän esityksestä Mopo – uusi kevät.
”En ole edelleenkään varma, mikä oli esityksen sanoma. Mitä opimme hullusta taistelutahdosta?” Eppu Meriö arvioi Puolangan Pessimistien kesän 2025 näytelmän Karvanoppamusikaali.
Toista kertaa syyskuussa 2025 järjestetty Pyhä Sana -festivaali esittelee sanataidetta ja musiikkia sekä keskustelee yhteiskunnallisista teemoista. Pentti Järvelin tutustui tapahtuman antiin.
”Websterin dokumentti ei luo sankaritarinoita, ei osoita syyttävää sormea. Ei saarnaa, ei tyrkytä.” Matti A. Kemi katseli Palavan maan.
”On olemassa vaihtoehtoisia tekemisen muotoja – on olemassa tila, jossa voin väittää katsojalle, että minä olen kuvassa metsästyksen haltijan turvaamana. […]
Saamelainen taide on yksi Kaltion 80-vuotisjuhlavuoden teemoista. Tässä numerossa esitellään laajasti 2020-luvun saamelaisia taiteita ja taiteilijoita, jotka toimivat pohjoiskalotin alueella […]
”Lauri-Matti Parppein esikoiselokuvassa törmäytetään klassisen musiikin jäykät säännöt ja avarat konserttisalit kokeellisen musiikin mielikuvituksellisuuteen, jota toteutetaan autotalleissa ja pienissä baareissa.” Jenny Kangasvuon arvioima Jossain on valo joka ei sammu saa juuri ensi-iltansa.
Vaikka sitä markkinoidaan Nauvoon sijoittuvana juhannusaiheisena draamana, jossa ”pilkahtelee huumori”, Elämä on juhla on pikemminkin tragediaa, josta on hankaluuksia löytää minkäänlaisia huumorin pilkahduksia. Matti A. Kemi arvioi leffan.
Katariina Lillqvist has been directing her new animation at Liminka Art School, where her script was also turned into a graphic novel in 2024. Lölä Vlasenko talked to Lillqvist and artist–teacher Tessa Astre about Roma history and creating art.
Lölä Florina Vlasenko sat down with four people of different backrounds to discuss Oulu Theatre’s play Perillä – Destination – الوصول إلى. The article is published in Finnish in print version of Kaltio.
Ján Skaličan stayed in Mustarinda artist residency in March 2025. He ruminates how the experience affected his state of mind. The Finnish translation tof the column is published in the printed Kaltio.
Kirjailija Eeva-Maria al-Khazaali vieraili Ars Kärsämäen avajaisissa. Hän löysi näyttelystä monenlaisia tulkintoja kasvusta.
