Siina Tiuraniemi: Jäämeri. Minerva 2020.
Kajaanilaissyntyinen Siina Tiuraniemi kalasteli ensimmäisellä romaanillaan samoilla vesillä vanhuskirjallisuuden gurun, Minna Lindgrenin kanssa. Tiuraniemen Kukkia Birgitalle töni Lindgrenin Ehtoolehto-trilogian tapaan liikkeelle kiusallisia kysymyksiä siitä, miten vanhuksia ja muita hoivakodeissa asuvia pitäisi kohdella. Kumpi esimerkiksi on tärkeämpää: hauskuus ja herkuttelu vai mahdollisimman pitkä, terveystietoinen elämä?
Tiuraniemen toinen romaani Jäämeri on suorasukaisella huumorilla pelaavaan esikoiseen verrattuna tunnelmaltaan erilainen. Komiikkaakin löytyy, mutta perusvire on alakuloinen ja haikea.
Romaanin keskushenkilöt Jouni ja Laura, seitsemänvuotiaan Martinin vanhemmat, ovat molemmat omalla tavallaan avuttomia. Laura on lähtenyt kotoaan Kajaanista ovet paukkuen ja hädin tuskin täysi-ikäisenä tullut äidiksi. Loputtoman kiltti ja kärsivällinen Jouni yrittää auttaa ja ymmärtää, mutta Lauran holtittomuus on liikaa ja avioero lopulta ainoa vaihtoehto.
Jo erillään asuvan parin ajaa vielä kerran tekemisiin toistensa kanssa Jounin äidin kuolema. Puolivahingossa Laura nimittäin lupautuu kuskiksi, kun Jounin on tehtävä viimeinen matka äidin luo kauas Ivaloon. Road trip Helsingistä pohjoiseen ei suinkaan suju notkeasti ja suorinta mahdollista reittiä. Seurue hortoilee ristiin rastiin ja siinä samalla lukija perehdytetään takaumien avulla Lauran ja Jounin aiempiin vaiheisiin.
Heti alussa käy selväksi, että mukana on myös välillä hurmaavasti, välillä rasittavasti lörpöttelevä ja tapahtumia taustoittava kaikkitietävä kertoja. Hirvaskankaan ABC:llä kertoja änkeytyy perheen mukaan autoon saakka ja tarina saa maagisrealistisen vivahteen. Mystisyyttä tuovat lisää Lauran suuren idolin David Bowien ilmestyminen Jounin uniin sekä eräänlaisina sielueläiminä esiintyvät kettu, jänis ja huuhkaja.
Kertojan, josta saamme tietää vain muutamia yksityiskohtia, hahmo on kirjoitettu mielikuvitusta kutittelevasti. EI-Kaiksi itsensä esittelevä hahmo on lempeä ja ymmärtävä, mutta selvästi arkitodellisuuden tuolla puolen. Hahmo ilmestyy ihmeellisesti aina oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, tyynnyttää tunteita ja auttaa käytännön asioissa. Uskonnollisessa terminologiassa puhuttaisiin ehkä suojelusenkelistä.
Myös perheen lapsen Martinin hahmo on onnistunut. Seitsemänvuotiaan mielenkiintoista ikävaihetta elävä lapsi uppoutuu vielä voimakkaasti mielikuvitusleikkeihin, mutta mukana on ajoittain jo järkevää päättelyä ja omatoimisuutta. Perheen epävakaa tunneilmasto näkyy kuitenkin Martinin tekemisissä.
Romaanissa parasta ovat rikkaat hahmot, joihin matkan edetessä kiintyy syvästi. On helpottavaa, kun äärimmäisellä rannalla, Jäämeren äärellä, Laura ja Jouni tuntuvat löytävän jonkinlaisen yhteisymmärryksen ja ehkä jopa uuden suunnan, jota kohti edetä.
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Marjatta Kaikkonen teki työvuosinaan oppimisen kehittäjänä opintomatkoja muun muassa Roomaan. Hän kirjoittaa nyt matkastaan ja antiikin kulttuurihistorian merkityksestä Kaltiolle.
Makasiini Contemporaryn Lost in the Woods -näyttely Turussa esittelee Rovaniemellä asuvan ja työskentelevän Eemil Karilan (s. 1978) taidetta. Karilan uraan sisältyy yli 30 soolonäyttelyä ja lukuisia ryhmänäyttelyitä myös ulkomailla.
Heavy Metal Perse ja sen musiikki ovat kajahtaneet Kajaanista jo neljännesvuosisadan verran. Niko Peltonen ruotii esseessään yhtyeen taivalta ja yrittää tavoittaa jotain HMP:n olemuksesta.
Pari vuosisataa sitten Oulu joi kaksin käsin tervaa. Tai eihän Oulu sitä oikeastaan juonut. Se purskutteli sitä suussaan ja sylki […]
2020-logu sámi rap-artisttat Yungmiqu ja Jezebro Álbmotlaš populáramusihkkakultuvrrat dávistit dávjá riikkaidgaskasaš stiilarávnnjádagaid. Dát albmoneapmi gullo maid sámiid modeardna musihkas. Ovdamearkka […]
Vistig sáttá leđe tárbu muštâliđ, kii mun lam. Pargoeellimstân mun lam anarâškielâ ollâopâttâhlehtor. Muu spesialsyergi lii kielâiäláskittem, adai keevâtlávt mun […]
Suomella ei ole ollut varsinaisia siirtomaita, mutta paikoin Suomikin on tehnyt siirtomaapolitiikkaa. Antti Vikström käy läpi tilanteita, joissa mekin olemme olleet alistajan osassa.
During her Mustarinda residency, Riah Knight created strategies of survival. She writes about how we could learn from traditional Romani practices.
Artikkeli on julkaistu suomeksi printti-Kaltiossa.
”Taitavien ammattilaisten rakentama improvisaatioteatteri on vilpitöntä ja aitoa.” Pete Huttunen arvioi Oulun kaupunginteatterin suuren näyttämön improvisaatioesityksen Päin näköä.
”Sadunomaisuus välittyy, tunnelma on rauhaisa ja peloton läpi näytelmän.” Kaltion kriitikko Matti A. Kemi katseli Oulun kaupunginteatterin Taikatalven.
Ali Jonassonin ja Mats KejosenFinnkampen on ”monitieteinen, yhteiskuntapoliittinen ja siitä huolimatta suhteellisen helppolukuinen”, kirjoittaa meän-kolumnistimme Linnea Huhta.
Lauri Rikalan runouden pariin pääseminen tuntuu Matti A. Kemistä ”kotoiselta huomalta: pyhyyden kartoittaminen ja arkiset asiat ovat edelleen läsnä.”
Maria Matinmikon SIIS NIIN on ”ytimekäs, tutkaileva ja itsetietoinen”, Matti A. Kemi kirjoittaa. ”Sen sivut huokuvat estetiikkaa, huolellisuutta ja tarkoin punnittuja ajatuksia ajastamme, asenteistamme ja arjestamme.”
Marjut Aikion kolmiosaisen Nils-Aslak Valkeapää -elämäkerran ensimmäinen nide julkaistiin lokakuussa. Siihen tuoreeltaan tutustui Kari Sallamaa.
Emeritusprofessori Kari Sallamaa luki Saamelaisten totuus- ja sovintokomission työn osana tilatun Veli-Pekka Lehtolan teoksen Kenen maa, kenen ääni?, joka selvittää saamelaisten asemaa Suomen historian eri vaiheissa.
Taiteilijapari Pekka ja Teija Isorättyän (ks. Kaltio 1/2022, kaltio.fi/ihmisen-rajaton-myotatunto) kädenjälki on tuttua julkisista taideteoksista kuten Tornion möljän ”Kojamo” ja ”Särkynyt […]
Oulun kaupungintalon huipun laskuri lähestyy nollaa: Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi 2026 on pian alkamassa. Oma laskurini on tätä kirjoittaessa numerossa 397. Toivoisin, […]
Mietin tätä muistoa, kun valvon yöllä ja kuuntelen koneen ääntä koivikossa. Se on ollut siellä kaksi päivää. Olemme seuranneet moton […]
Ensiksi sie alat harrastamhaan jääkiekkoa, ja sitte sinusta tullee NHL-legenda. Tietenki tie siihen saattaa olla rohki pitkä, samhaan laihin pitkä […]
