Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Tiedon valoa historian katveeseen
Pekka Isaksson ja Jouko Jokisalo: Orjuuden arvet. 350 s. Into 2024.
Atlantin yli Amerikkaan kuljetettiin yli kaksitoista miljoonaa afrikkalaista ihmistä orjuuteen. Noin 1,4 miljoonaa heistä kuoli laivamatkalla. Puhutaan transatlanttisesta orjuudesta. Se alkoi 1500-luvun alussa ja sitä kesti lähes neljäsataa vuotta.
Transatlanttisen orjuuden aika osui yksiin kapitalismin ja teollisen vallankumouksen nousun kanssa. Orjuuden arvet -kirjan tekijät, Oulussakin vaikuttaneet historioitsijat Pekka Isaksson ja Jouko Jokisalo tähdentävät, ettei atlanttista orjuutta voi pitää esimodernina jäänteenä nopeaan modernisoituneessa maailmassa. Oikeammin se toimi uudenaikaistumisen pontimena.
Kirjoittajakaksikko avaa näkökulman, jonka valossa läntinen historian tulkinta on arvottanut esimerkiksi juuri transatlanttisen orjuuden pelkäksi maailmanhistorian alaviitteeksi. Kuitenkin ilmiö toimi perustana Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen tulevalle taloudelliselle kukoistukselle.
Atlanttiselta orjuudelta ei puutu juuria historiasta. Erilaisia orjuuden muotoja arvellaan esiintyneen jo noin 20 000 vuoden ajan. Laajamittaisempi orjuus vaati kuitenkin valtiollista organisaatiota. Ensimmäinen varsinainen orjavaltio syntyi antiikin Kreikassa. Sen kohdalla voitiin käyttää ilmaisua, jossa orjuus muodosti yhteiskunnallisen tuotantotavan. Orjat olivat ”eläviä tuotantovälineitä”, kuten filosofisuuruus Aristoteles murjaisi.
Orjuuden olemassaolo on yritetty häivyttää taka-alalle länsimaiden historian kirjoituksessa. Antiikista nykyisiin demokratioihin on esitetty idealisoiva kuvaus. Siinä antiikin Kreikka tuotti Rooman, josta kehkeytyi kristillinen Eurooppa. Tämä puolestaan koki renessanssin ja valistuksen. Lopulta ilmaantui nykyinen poliittinen demokratia. Tällä narratiivilla länsimaiden menneisyydestä tehtiin hyveellinen edistyksen tarina.
Kirjailija Tadeusz Borowski näkee Auschwitzin kokeneena päinvastoin synkän historiallisen jatkumon Kreikan orjayhteiskunnasta moderniin Eurooppaan. Hän nimesi muinaisen Kreikan valtaisaksi keskitysleiriksi väittäen Ateenasta Auschwitziin kulkevan vuosituhantisen barbarian linjan.
Orjuuden arpien kirjoittajat kysyvät, oliko kyseinen linja outo poikkeus. He lainaavat historioitsija Rosa Plumelle–Uribea, jonka mielestä siirtomaavallan ja orjuuden väkivaltaisuus on muodostanut läntisen maailman kulttuuriin toimintakaavan, joka kiteytyi natsien SS-järjestössä.
Isaksson ja Jokisalo kirjoittavatkin Euroopan mahtivaltioiden toimeenpanneen kolonialismin ja orjuuden nimissä massiivisia kansanmurhia. Niissä ideologisena oikeuttajana toimi rasismi. 1700-luvun syntynyt niin sanottu tieteellinen rasismi pyrki entistä lujemmin legitimoimaan ”alempirotuisten” orjuuttamisen.
Kirja tuo esiin tutkija Eric Williamsin otaksuman taloudellisista voimista, kapitalismin noususta, orjuuden pääsyynä 1500-luvulta alkaen. Edelleen Williams esittää, ettei orjuus kehkeytynyt rasismista vaan paremminkin rasismi sai pontta orjuudesta.
Historiallinen todellisuus paljastaa, kuinka valistuksen yleviin ajatuksiin vapaudesta ja demokratiasta pyyhittiin jalat antamalla orjuuden jatkua. On yllättävää kuinka monet valistuksen suuret henget esittivät rasistisia ajatuksia. Näin esimerkiksi Immanuel Kant, David Hume ja Jean-Jacques Rousseau. Yksi valistuksen kirkkaimmista tähdistä, Voltaire jopa sijoitti rahojaan atlanttiseen orjakauppaan ja antoi luvan ristiä orjalaivan nimellä ”La Voltaire”. Myös vapaan markkinatalouden isä Adam Smith katsoi orjuuden tekevän hyvää maailmantaloudelle.
Myöhäiskeskiajalla Firenzessä ja Venetsiassa perustettiin pankkeja ja siirryttiin rahatalouteen. Kauppakapitalismi nousi kukoistukseen. Se kokosi pääomia, joilla transatlanttiseen orjuuttamiseen saatiin uutta tehoa.
Edellinen rinnastuu Olof Lagercrantzin huomioon, kuinka osakeyhtiö talousyksikkönä teki mahdolliseksi toimia likaamatta käsiä, murhata uhria näkemättä, riistää näkemättä kenenkään kurjuutta. Orjabisneksessä kävi kutan Lagercrantz osakeyhtiölakeja arvostellessaan ounasteli. Osakeyhtiö nosti vastuun yksityisen ihmisen harteilta, vastuu siirtyi ”ei kenellekään”. Rahan persoonattomuudella luotiin edellytykset inhimillisyyden häivyttämiseen maailmasta, Lagercrantz kirjoitti.
Tässä aateilmastossa Euroopan väkivaltainen laajentuminen synnytti vaarallisen illuusion ”länsimaisen kulttuurin ja erityisesti anglo-amerikkalaisten kansojen ylivoimaisuudesta”, kirjoittajat huomauttavat. He lainaavat sosiologi Edgar Morinia, jonka mukaan vallinut ”lännen herruus on ihmiskunnan historian pahin” ylivalta koskaan. Tämä näkemys orjuuden ajasta on saanut tilaa alati enemmän osana globaalin etelän historiallista muistia.
Orjuuden arvet asettaa oivaltavasti orjuuden laajempaan historialliseen kontekstiin. Kirja osoittaa synkän paradoksin: orjuuden barbaria ei ollut uudenaikaisen sivilisaation antiteesi vaan sen kätköissä piillyt olemus.
YK:n rasisminvastaisessa kokouksessa vuonna 2003 vaadittiin orjuuden ja kolonialismin tunnustamista ”kaksinkertaiseksi holokaustiksi”. Samoin todettiin esimerkiksi Afrikan nykyisen köyhyyden olevan ”tämän rikoksen ja ryöstön historian hedelmän”.
Laajojen orjuuden historiallisten yhteyksien ohella kirja valaisee myös orjien kokemuksia laivamatkoilla Atlantin yli ja raatamista plantaaseilla. Samoin mustien kapinointi isäntiään vastaan tuodaan esiin osoittamaan, että orjuutetut olivat myös subjekteja. Eli he eivät alistuneet Aristoteleen määrittelemään ”puhuvan työkalun” asemaan.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-palstalla juhlanumerossa 1–2/2025 Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.
Mullistusta odotellessa
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
Varjoja koulukodissa
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.