Inland Film Company: Hyväveli. 110 min. Ensi-ilta 9.12.2022. K12.
Ohjaus Sami Laitinen, käsikirjoitus Sami Laitinen ja Jaana Salminen, kuvaus Kimmo Koskela, lavastaja Maria Jännes, pukusuunnittelu Anu Gould, maskisuunnittelu Mari Vaalasranta, leikkaus Anne Lakanen, äänisuunnittelu Juuso Oksala, musiikki Bommitommi.
Rooleissa Abdirahman Bile, Kamaludin Ahmed Abdulla, Heli Sutela, Riku Kemppinen, Sampo Sarkola, Kari-Pekka Toivonen, Kari Sorvali, Tommi Korpela, Deogracias Masomi.
Sami Laitisen ohjaaman ja käsikirjoittaman Hyväveli-elokuvan traileristakin jäi halju maku. Elokuvastakaan ei jää käteen oikein mitään. On perin raakaa pitkästyä pressinäytöksessä muutoin mukavissa Starin kakkossalin penkeissä viiden kanssakatsojan vaivantuneisiin kiemurteluihin. Tässä muutama poiminta mielestäni tämän vuoden heikoimmasta kotimaisesta elokuvasta.
Elokuvan pääkaksikkona nähdään ystäväpari, joista toinen on poliisi ja toinen roisto. Kamaludin Ahmed Abdulla ja Abdirahman Bile näyttelevät somalialaisia ystävyksiä paikoin jopa tyydyttävästi. Näyttelijäkokemuksen puute on poimittavissa kuvauksien alkukohtauksista, joissa puhe on epäselvää, näyttelijätyöskentely hätäistä ja väsähtänyttä ilmeisen moniin ottoihin. Muutamissa kohtauksissa ote on sentään rentoa, selkeää ja luontevaa.
Heli Sutelan ja Tommi Korpelan kaltaiset näyttelijägurut seilaavat roolinsa läpi mitättömällä teholla ja karismalla. Heli Sutelalla on elokuvassa kaksi ilmettä: hätääntynyt ja aseella uhaten enemmän hätääntynyt. Tommi Korpelan maskeeraus on onnistunut niin hyvin, että hänestä luotiin Buster Keatonin kaltainen kasvohalvauspotilas.
Teemoiltaan elokuva hotkaisee vähän kaikkea buffetpöydästään saadakseen takuuvarman rahoituksen. Heli Sutelan hahmoa parisuhde- ja työpaikkakiusataan, päähenkilöt kamppailevat moraalisen lähimmäisen auttamisen dilemman kanssa ja rasismia kauhistellaan yhteiskunnan rakenteisiin pesiintyneenä ilmiönä. Ilmeisesti on haluttu tehdä kantaaottavaa ja yhteiskunnallista, mutta mitään muuta sanottavaa ei ole löytynyt kuin että soo-soo huumeet, soo-soo rasismi ja soo-soo tytöttely.
Hyvävelissä puhutaan paikoin kirjakieltä, paikoin mukamas slangia ja teennäisen kuuloista yleiskieltä. Sinällään somalikieli alkumetreillä on ilahduttavaa ja tuoretta, mutta miksei sitä veljesten kesken kuultu enempää? Myös somalikieli pelkistyy muutamiksi toistuviksi fraaseiksi ja tuntuu paikoin käsikirjoitukseenkin ympätyltä.
Elokuvassa lienee noin seitsemisenkymmentä erilaista juoniaihiota, joista vaivoin noin kolme saadaan elokuvan loppuessa päätökseensä. Vaikuttaa, että elokuva on kyhätty neljästä erillisestä käsikirjoituksesta henkistä väkivaltaa käyttäen yhden elokuvan mittaiseksi. Kaikkien neljän elokuvan kliseet on kuitenkin kahmaistu mukaan ihan varmuuden vuoksi.
Elokuvaa piinaavat epäjohdonmukaisuudet juonen kehittelyssä. Henkilöhahmoja tulee ja menee, mutta heidän tehtävänsä juonelle ovat mitättömiä. Juonenkäänteet voi arvatakin jo trailerin perusteella, joten siinä mielessä edes jotenkin elokuvan laji on onnistuttu vangitsemaan.
Epäjohdonmukainen poliisityöskentely yhdistettynä kaikkia mahdollisia bonginpolttokliseitä vasten tekee elokuvasta jo komediallisen. Sairaalahenkilökuntakin ihan noin vain antaa potilastietoja sitä auliisti pyytävälle henkilölle, ja vaivaantuneesti näyttelevät sivuroolit kruunaavat kärsimysnäytelmää. Taustatyötä ei ole tehty ja poliisillekin riittää työnkuvaan päätön ryntäily.
110 minuutin elokuvalle olen kirjannut muistikirjaani kolmesti kellonaikoja pitkästymisen puuskassa. Tunnin ja vartin kohdalla eräs katsojista lähtee rivakasti pois salista.
Elokuvan keskeneräisyydestä kertoo myös keskeneräiseltä vaikuttava IMDB:n sivusto, jossa näyttelijöiden roolihahmojen nimiä ei ole viitsitty edes kertoa kuin toisen päähenkilön ja erään sivuhenkilön kohdalta. Myös elokuvan runsaisiin lopputeksteihin nähden IMDB:n sivusto jättää vaillinaisen kuvan esittelemällä vain kahdeksan tekijää tekniikastaan.
Elokuvassa oli nimittäin hienoja still-kuvia Helsingin lähiöistä. Elokuvassa oli nähty vaivaa myös lokaatioille. Värinmäärityskin kirkaissa interiööreissä oli onnistunutta – samoin kuin Tommi Tikkasen eli BommiTommin biitit.
Elokuvan muuta antoisuutta lienee, että se saa kahden tunnin elokuvakokemuksen tuntumaan iäsyydeltä.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Alama tästä: Hyvin tunnettu, kansainvälisestikki tunnettu, taiteilija Anders Sunna (1985) hoksasi tehhä taitenäyttelyn nimelthään Meän Meän Sápmelaš. S’oli näytilä Luulajan […]
Ajattelen: Ukrainaan sotaan lähteneet suomalaiset vapaaehtoiset, Mona Mannevuon Ihmiskone töissä (Gaudeamus 2020), sotien jälkeinen aika, jälleenrakennus ja (taas, edelleen) betonivalumuotit […]
Aika, muistot ja erilaiset nostalgian lajit ovat valtailleet mieleni sopukoita viime aikoina, vaikka yhä enemmän pitäisi yrittää keskittyä kaikenlaiseen tulevaan […]
Suomalais-ranskalainen Sofia Karinen asuu Oulussa. Hänen teoksissaan voin nähdä kuitenkin myös ranskalaista valoa. Jo nuorena piirtämisestä ja maalaamisesta innostunut Karinen […]
Reijo Valta osallistui maaliskuussa 2025 Uumajan LittFestille päätoimittajan kanssa. Ruotsin vanhimmalla ja merkittävimmällä kirjallisuusfestivaalilla oli tänäkin vuonna paljon mielenkiintoisia vieraita.
Kaltion 80-vuotiseen historiaan mahtuu monenlaista kissanhännänvetoa. Juhani Rantala pohtii, mistä kumpusi 1960-luvulla Atte Kalajoen ja Erno Paasilinnan eli Kaltion ensimmäisen ja toisen päätoimittajan välirikko.
”Nälkävuosi on muutenkin juuri sellaista taidetta, jolla persu perustelisi, että kulttuurilta pitäisi leikata loputkin rahat ja suunnata ne ampumaradoille. Lukutaitoinen persu eli sivistysporvari ehkä syyttäisi näytelmää vastuuttomaksi ja epäisänmaalliseksi.”
”Alaviitteet on suppea summaus ajastamme lyyrisesti valotettuna. Se, mikä näyttää säihkyvältä ja sankarilliselta, osoittautuu loppujen lopuksi tomuksi ja tuhkaksi.”
”Teos voisi olla raskasta luettavaa, jos Räinä ei kirjoittaisi niin kauniisti, kirkkaasti ja harkitusti. Karujakaan havaintoja, uutisia tai tutkimustietoja ei pehmennetä, mutta pienintäkään kiivailun tai julistamisen sävyä ei lipsahda mukaan.”
”Hurme ei ole tutkija – vaikka kirja tutkimukselta pitkälti vaikuttaakin – vaan lennokkaan hauska kirjailija, joka panee lukijansa päät pyörälle.”
”[Mikael] Niemi on elänyt tiiviisti kolmen kielen ja kahden kulttuurin keskellä, mikä on muokannut hänestä loistavan sekä monipuolisen kirjailijan, joka hallitsee niin runon kuin proosan lyhyenä ja pitkänä.”
”Pyreneiden niemimaan pohjoisosassa sijaitsee Baskimaan (Euskadi) suurin kaupunki Bilb(a)o. Sinne sijoittaa Ville Hytönen kesähelteisen runoelmansa.”
Luonnonsuojelurikokset ovat Suomessa melko tavallisia eikä niistä jää helposti korvessa kiinni, ellei kohdalle satu osumaan onnekas tutkimussukeltaja. Vesistöbiologi Myyri Sysivesi vie lukijan pinnan alle ja rikospaikalle.
Metsiensuojelu on joukkuelaji, jossa yksi avaintekijä on vapaaehtoinen metsäkartoittaja. Kartoitustyötä tekee pieni aktiivien joukko, johon helsinkiläinen Olli Manninen on kuulunut miltei kolmekymmentä vuotta.
Samalla, kun puolustusvoimat vankistaa turvallisuuden nimissä ”pohjolan linnaketta”, sen hankkeet muuttavat elinympäristöjä ja ekosysteemejä. Kritisoiminen on vaikeaa, sillä kukapa tahtoisi asettua kansallista turvallisuutta vastaan. Rovaniemeläinen Lotta Lautala etsi dilemmaan selvyyttä arktisen maailmanpolitiikan tutkijan Laura Junka-Aikion kanssa.
Onko ”vihreän energian” puhtauden ihannointi edelleen vallankäytön keino sulkea saamelaiset ulos päätöksenteosta yhteiskunnan marginaaliin? Kuka päättää, mikä on puhdasta ja likaista? Eleonora Alarieston essee, julkaistu yhteistyössä Metsäliikkeen kanssa.
Esitetty Lyseon 150-vuotispääjuhlassa
uudistetussa ruokalassa torstaina 17.10.2024
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
