Eero Matero: Laturin paperit. 232 s. Väyläkirjat 2024.
Eero Matero (s. 1946 Suomussalmi) on vuonna 2009 Kansan Tahdon päätoimittajan tehtävästä eläköitynyt pitkän linjan journalisti. Ennen Kansan Tahtoa Salon Seudun Sanomissa ja Kalevassa työskennelleen toimittajan työ oli kirjoittaminen, mikä ei loppunut työuran jälkeenkään. Päivittäin kirjoittavalta eläkeläiseltä on ilmestynyt kaksi muistelmallista teosta ja viisi pakinakokoelmaa. Laturin paperit on Materon ensimmäinen kaunokirjalliseksi luokiteltava julkaisu.
Omista muistoista Laturin paperitkin runsaasti ammentaa. Ammattikirjoittajan teksti on sujuvaa, kielioppivirheitä tai wannabe-kirjailjoille ominaisia latteuksia ei silmille pomppaa. Tapahtumapaikoista Vastarannan kunta muistuttaa monilta osin Materon synnyinseutua Suomussalmea, joka syksyllä kahdeksankymmentä vuotta sitten oli tavallaan ei-kenenkään-maata kolmen valtion – Suomen, Saksan ja Neuvostoliiton – armeijoiden puristuksessa. Sen ajan historian ja tapahtumat kirjoittaja tuntee hyvin.
Romaani jakautuu kahteen osaan, muttei kronologisesti. Alkuosa koostuu toisen päähenkilön Jannen touhuista joskus 1950-luvulla, kun erilaisia räjähteitä löytyi sodan jäljiltä Pohjois-Suomen maastoista ja vesistöistä. Niitä pikkupojat etsivät ja löysivätkin. Niitä piti sitten vaikka henkensä kaupalla paukutella. Laturin paperit olisivat totisesti olleet tarpeen.
Romaanin jälkimmäinen puolisko kertoo Jannen Henteri-isän Vastarannan nimismieheltä saamasta tehtävästä, jonka vuoksi Henteri joutuu matkustamaan Ouluun ja takaisin aikana, jolloin julkinen liikenne oli jopa nykyistä kehnommassa jamassa, tiet olivat mitä olivat ja sillat saattoivat olla entisen aseveljen räjäyttämiä. Henterin Oulun reissu on monivaiheinen ja jännittävä eikä humoristisia kommelluksiakaan puutu.
Kolmas osa tai ”taso”, kuten takannen esittelytekstissä kirjoitetaan, on Jannen ja Kohtaloksi nimetyn keskustelukumppanin dialogi. Nämä keskustelut vuorottelevat varsinaisen kerronnan keskellä kirjan alusta loppuun. Ajallisesti ne ulottuvat nykyaikaan.
Näiden keskusteluiden tarkoitusta en suoraan sanoen ymmärrä. Romaani olisi ollut mielestäni parempi, jos siinä olisi keskitytty vain Jannen paukuttelun ja Henterin Oulun reissun kuvailuun. Voihan olla, että fiksumpi lukija saa noista keskusteluista enemmän irti kuin tällainen maalaisjuntti, jolle Kalle Päätalon tuotanto on laatukirjallisuutta.
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Lyhyen urani aikana useat erilaiset valtaväestöön kuuluvat kulttuuritoimijat ovat pyytäneet minua yhteistyöhön siten, että olen voinut päätellä kiinnostuksen heränneen keskinkertaisen […]
”Koska vähemmistökielen kirjoitustaito on edelleen harvassa, olen ottanut enemmän vastuuta lehtikirjoitusten tuottamisesta ja niiden kielenhuollosta.” Marja-Liisa Olthuis on yliopistonlehtori ja kirjailija, mutta myös inarinsaamenkielisen Anarâš aavis -lehden toimittaja.
Sigga-Marja Magga pohti duodjin radikaalisuutta talvella 2024 Jouni S. Laitin näyttelyn avajaispuheessaan: ”Laiti pilaa yhteiskuntakritiikissään kauniin esineen”.
”Suomi ja Norja eivät ole kunnioittaneet Tenon tilanteessa saamelaisten itsemääräämisoikeutta, joka todetaan vuonna 2007 hyväksytyssä YK:n Alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevässä julistuksessa.” Saima Visti keskusteli Tenon lohitilanteesta Áslat Holmbergin kanssa.
”Karnevalistisen ja riehakkaan monologitulvan alle kätkeytyy havaintoja ympäröivästä sekä manifestoivaa ja voimaannuttavaa energiaa”, toteaa Matti A. Kemi Badwoman-ryhmän esityksestä Mopo – uusi kevät.
”En ole edelleenkään varma, mikä oli esityksen sanoma. Mitä opimme hullusta taistelutahdosta?” Eppu Meriö arvioi Puolangan Pessimistien kesän 2025 näytelmän Karvanoppamusikaali.
Toista kertaa syyskuussa 2025 järjestetty Pyhä Sana -festivaali esittelee sanataidetta ja musiikkia sekä keskustelee yhteiskunnallisista teemoista. Pentti Järvelin tutustui tapahtuman antiin.
”Websterin dokumentti ei luo sankaritarinoita, ei osoita syyttävää sormea. Ei saarnaa, ei tyrkytä.” Matti A. Kemi katseli Palavan maan.
”On olemassa vaihtoehtoisia tekemisen muotoja – on olemassa tila, jossa voin väittää katsojalle, että minä olen kuvassa metsästyksen haltijan turvaamana. […]
Saamelainen taide on yksi Kaltion 80-vuotisjuhlavuoden teemoista. Tässä numerossa esitellään laajasti 2020-luvun saamelaisia taiteita ja taiteilijoita, jotka toimivat pohjoiskalotin alueella […]
”Lauri-Matti Parppein esikoiselokuvassa törmäytetään klassisen musiikin jäykät säännöt ja avarat konserttisalit kokeellisen musiikin mielikuvituksellisuuteen, jota toteutetaan autotalleissa ja pienissä baareissa.” Jenny Kangasvuon arvioima Jossain on valo joka ei sammu saa juuri ensi-iltansa.
Vaikka sitä markkinoidaan Nauvoon sijoittuvana juhannusaiheisena draamana, jossa ”pilkahtelee huumori”, Elämä on juhla on pikemminkin tragediaa, josta on hankaluuksia löytää minkäänlaisia huumorin pilkahduksia. Matti A. Kemi arvioi leffan.
Katariina Lillqvist has been directing her new animation at Liminka Art School, where her script was also turned into a graphic novel in 2024. Lölä Vlasenko talked to Lillqvist and artist–teacher Tessa Astre about Roma history and creating art.
Lölä Florina Vlasenko sat down with four people of different backrounds to discuss Oulu Theatre’s play Perillä – Destination – الوصول إلى. The article is published in Finnish in print version of Kaltio.
Ján Skaličan stayed in Mustarinda artist residency in March 2025. He ruminates how the experience affected his state of mind. The Finnish translation tof the column is published in the printed Kaltio.
Kirjailija Eeva-Maria al-Khazaali vieraili Ars Kärsämäen avajaisissa. Hän löysi näyttelystä monenlaisia tulkintoja kasvusta.
Tapani Rantalan näyttely Kaikki on ollut mahdollista on esillä Kemin taidemuseossa 7.6.–9.8.2025. Kriitikko Helki Kallio yllättyi näyttelyssä positiivisesti.
”Vaikkakin teos on nimetty dekkariksi, murhat ja niiden setvintä on sivuosassa.” Matti A. Kemi luki Aurora Sainion esikoisteoksen Älä anna syntejäni anteeksi.
