
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Kaisa Raittila: Yhteyden rakentajat. Kohti kaikille avointa kirkkoa. 320 s. Kirjapaja 2020.
Oululaissyntyinen toimittaja Mirja Pyykkö sai tappouhkauksen käsiteltyään homoseksuaalisuutta tuottamassaan tv-ohjelmassa A-raportti. Samalla 1980-luvulla oululaissyntyinen poliitikko Jorma Hentilä sai kolmen vuoden sisällä yhdeksän tappouhkausta toimiessaan SETAn puheenjohtajana.
Nyt toimittaja Kaisa Raittila seuraa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suhtautumista homoihin. Hän on haastatellut homojen vapautushistoriaa tehneitä vielä teoksensa ilmestymisvuonna. Merkittävä kirkon edustaja homokysymyksessä oli Porvoon hiippakunnan piispa Karl-Erik Forssell, joka jo 1960-luvulla irtautui piispakollegoidensa homotuomiotakin julistavasta seksuaalikannanotosta Ajankohtainen asia (1966). Siinä varoiteltiin homoseksuaalisen taipumuksen levittävän ”turmiollisen vaikutuksensa suojattomiin yksilöihin”. Piispat arvelivat optimistisesti, että ”kristillisen uskon ja sopivan lääkehoidon avulla” homous saadaan hillityksi vaikkakaan ei hävitetyksi. Kirkkojen maailmanneuvostossa homokysymys otettiin esille vasta 1968, merkittävänä ja uudistuksellisena vuonna.
Professori Martti Lindqvististä tuli homouteen laajasti perehtyvä ja vaikutusvaltainen eetikko. Hän oli AIDS-asiassa pysyvä yhteys SETAn ja kirkon välillä. Muita edistyksellisiä teologeja ovat (olleet) kirkkoherra Erkki Niinivaara, professori Martti Nissinen, rovasti Liisa Tuovinen ja päätoimittaja Jaakko Elenius. Viimemainittu oli jo 1971 ollut mielenosoituksessa homorikoslain muuttamisen puolesta. Muutosta oli lykätty vielä vuonna 1968, koska homoseksuaalisuus on ”hankittu ominaisuus, joka nopeasti voi levitä”.
Vanhin suomenkielinen, yhäkin ilmestyvä aikakauslehti Vartija on ollut se foorumi, jossa teologit ovat voineet tuoda esiin homomyönteisiä kantojaan. Sittemmin myönteisyyttä on löytynyt myös sellaisista lehdistä kuin Kotimaa sekä Kirkko ja kaupunki. Mutta jälkimmäinen media oli vielä 1981 tyly: se ei suostunut julkaisemaan edes maksullista ilmoitusta SETAn kristillisen piirin Malkuksen toiminnasta.
Seikkaperäisen esittelyn saavat myös Yhteys- ja Tulkaa kaikki -liikkeet sekä sateenkaarimessutoiminta. Ortodoksisesta kirkostammekin on oma lukunsa, eikä katolisiakaan unohdeta. Teos ei käperry kirkon sisälle; Raittila taustoittaa hyvin aiheensa. Julkinen keskustelu siirtyi psykologis-moralistisista pohdinnoista lainsäädäntöön. Homous alettiin nähdä ihmisoikeus- ja yhdenvertaisuuskysymyksenä. Valtiosta, joka oli aikanaan antanut naisille äänioikeuden Euroopassa ennen muita maita, ei homoasiassa ollut edelläkävijäksi. Rikos- ja sairausluokituksesta homous poistui meillä muita länsimaita myöhemmin.
Kansanedustaja Outi Ojalan tehtyä lakialoitteen samaa sukupuolta olevien parien rekisteröinnistä Suomen Kristillinen Liitto tervehti sitä sanoin: ”brutaali, luonnoton, sairas, läpikotaisin turmeltunut”. Arkkipiispa John Vikströmin lausuttua mediassa muutaman homoutta ymmärtävän ajatuksen häntä ruvettiin syyttämään harhaoppisuudesta. Sellaisen syytteen arkkipiispa oli Suomessa saanut edellisen kerran 1600-luvulla, noitavainojen vuosisadalla. Mustaansurmaankin homoutta verrattiin eräässä piispainkokoukselle luovutetussa adressissa.
Piispain vallankäytössä on surullista pappiskutsumuksen epääminen parisuhteessa eläviltä homoilta. Ja yhä on pappeja, jotka kieltäytyvät palvelemasta homoja ja lesboja, antamasta ehtoollista ja siunaamasta hautaan heidän omaisiaan. Oululaissyntyinen toimittaja ja kirkolliskokousedustaja Johanna Korhonen toteaa haastateltuna, että ”piispoja vaivaa ykseystauti. Ei oteta kantaa.” Kantaa homojen puolesta piispa-aikoinaan ottanut emerituspiispa ja Ranneliike-nettilehteä ylläpitävän yhdistyksen Hyvän tahdon lähettiläs Wille Riekkinen huomauttaa: ”Ei kannata ylpeillä sillä, että väistelee asiaa eikä ole mitään mieltä.”
Ensimmäisenä naisena Suomen luterilaisessa kirkossa piispaksi ylennyt emerita Irja Askola puolestaan kiteyttää: ”Miten hienoa olisi ollut, jos olisimme voineet kulkea kärjessä siellä, missä tehdään kaikkien hyvälle elämälle tietä”, mutta ”kirkon johto tulee resiinalla perässä”. Se näkyy siinäkin, että vielä 1984 piispat (teoksessaan Kasvamaan yhdessä) tukeutuivat vanhentuneeseen tietoon neuvoessaan ehkäisemään homoutta kasvatuksella.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Vaikuttaa, että elokuva on kyhätty neljästä erillisestä käsikirjoituksesta henkistä väkivaltaa käyttäen yhden elokuvan mittaiseksi.” Kaltion Matti A. Kemi arvioi, että Hyväveli on vuoden 2022 heikoin kotimainen pitkä elokuva.
”Aina ei oikein tiedä, pitäisikö nauraa vai hämmästellä suu auki”, kirjoittaa Pete Huttunen Pamela Tolan viimeisimmästä ohjauksesta Järjettömän paska idea. Oulussakin kuvatun elokuvan ensi-ilta oli 13.1.2023.
Kaltion kriitikko Matti A. Kemi ei vaikuttunut viimeisimmästä Napapiirin sankarit -sarjan elokuvasta. ”Puoleentoista tuntiin edes ilmeikkäät näyttelijät eivät ole uskoneet käsikirjoituksen ponnettomuuteen.”
”Hamstereissa Veikko Huovisen veijaritarina syvenee yhden sukupolven korjaavaksi kokemukseksi”. Reijo Valta arvioi 4.1.2023 teattereihin saapuvan romaanin viimeisimmän, Markku Pölösen ohjaaman elokuvaversion.
Unenomainen seikkailu vanhalla Varikolla ”Seuraan esitystä hämmästyneenä ja yritän varoa, jotten vahingossakaan sotke riskialtista performanssia omilla äkillisillä liikkeillä tai teoillani.” […]
Perusarvojemme tuntematon historia Jopa 8 000 vuotta vanha Tonavan laakson sivilisaatio tarjoaa meille paljon enemmän kuin pelkkää museotavaraa. Sen yhteiskunnassa saivat […]
Antti Heikkisen Latu-romaanin maalaisproosa vertautuu Risto Kormilaisen silmissä karjalaiseen Heikki Turuseen ja ylä-savolaiseen Eino Säisään.
”Eksklusiiviset uskonnolliset liikkeet ja seurakunnat eivät anna tilaa itsenäiselle ajattelulle vaan kaventavat ihmisen ja uskon yhteen tiukkaan muottiin.” Risto Kormilainen luki Camilla Nissisen romaanin Meitä vastaan rikkoneet.
Juha Hurmeen uutuusteos Tiu tau tilhi ”hurmioituneella tavalla johdattelee kansakoulun periklassisen laulun myötä Fröbelin palikoihin ja aina Alaskaan saakka”, toteaa kriitikko Risto Kormilainen.
”Lapsuuden lähtökohdat eivät olleet kovin otolliset Kaisa Tammelle (s. 1970) tulevaisuuden uraa ajatellen. Alkoholisti-isä terrorisoi perhettä ja sai raivokohtauksia. Risto Kormilainen arvioi Naisvankilan pomon.
”Maapallon pelastukseksi tulee yhteiskuntien julkinen sektori rakentaa uusiksi, peruuttaa infrastruktuurin yksityistäminen, verotettava suuryhtiöitä ankarammin, ehkä jopa kansallistettava niitä.” Naomi Klein vaatii muutosta Tuli on irti -teoksessaan, arvioi Juhani Rantala.
”Pikemmin kuin romaani teos on anti-romaani tai tutkielman parodia”, pohdiskelee Esko Karppanen Runeberg-palkintoehdokkaaksikin valitusta Tiina Lehikoisen Punelmia-teoksesta.