Korjaamontien treenikset purku-uhan alla
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Saamelaislasten elämää
Kirste Paltto: Takaisin taivaalle. Kuvitus Esther Berelowitsch. Suom. Kaija Anttonen. 80 s. Kieletär Inari 2021.
Kirsi Máret Paltto: Missä olet, Elle? Kuvitus Liisa Tellervo Helander. Suom. Kaija Anttonen. 127 s. Kieletär Inari & ABC Company E-skuvla AS 2021.
Inarin Kaamasessa toimiva pienkustantamo Kieletär Inari on julkaissut lähes vuosittain suomennoksia saamenkielisistä tai saamelaista kulttuuria käsittelevistä lasten- ja nuortenkirjoista. Mainio on esimerkiksi ruotsinsaamelaisen Ann-Helén Laestadiuksen Soppero-sarja, joka kuvaa nykysaamelaisten nuorten elämää monesta eri näkökulmasta. Uusimpiin julkaisuihin kuuluvat jo viidellä vuosikymmenellä kirjoittaneen Kirste Palton lastenromaani Takaisin taivaalle sekä Kirsi Máret Palton esikoisteos, varhaisnuorille suunnattu Missä olet, Elle?
Takaisin taivaalle kertoo alakouluikäisestä Jouskasta, joka eräänä pakkaskirkkaana iltana huomaa, kuinka tähti putoaa alas lumihankeen. Tähti löytyy ja selviää, että sen on päästävä kolmen päivän kuluessa takaisin taivaalle, muuten se kuolee. Jouska yrittää auttaa tähtiparan omalle radalleen, mutta epäonnistuu. Lopulta on turvauduttava itse Ukko Revontuleen ja tämän kultasarviseen poroon.
Matka Ukon luokse Honkapahtavaaraan on haastava, sillä se kulkee staalojen maan läpi. Jännitystä ja kiperiä vaiheita riittää, mutta tarina kaartuu odotuksen mukaiseen onnelliseen loppuun.
Takaisin taivaalle on ennen kaikkea sulavasti etenevä seikkailu, mutta huimien juonen käänteiden lomassa sivutaan myös painavampia asioita. Kantaa otetaan esimerkiksi ympäristökriisiin, eikä ihmisistä ole hyvää sanottavaa: ”He touhuavat kuin heillä olisi monta maailmaa ja avaruutta pilattavanaan.”
Lukukokemusta rikastaa Esther Berelowitschin kuvitus, jota on mukavan runsaasti. Pelkistetyissä kuvissa on vinkeää huumoria. Esimerkiksi staalojen harvahampaiset hahmot huvittavat kovasti. Takaisin taivaalle sopii ääneen luettavaksi jo pienemmällekin lapselle, sillä tarina on selkeä ja suoraviivainen.
Missä olet, Elle? on sen sijaan omiaan alakouluikäiselle. Päähenkilö Jovnnaa harmittaa, sillä hän ei pääse rumpukurssille kavereittensa kanssa. Paha mieli kuitenkin unohtuu, kun isoukin autiossa talossa seikkaillessaan poika löytää jotain kummallista: pahkasta tehdyn vanhan rummun.
Soittimen rummuttelu kutsuu paikalle joikaavan tytön, joka Jovnnan salapoliisityön tuloksena osoittautuu isomummon pienenä kuolleeksi sisareksi Elleksi. Kuten haamuille tavallisesti käy, tyttö on jäänyt kahden maailman väliin eikä pääse sen paremmin kuolleiden kuin elävienkään joukkoon. Jovnna päättää auttaa Elleä ja päätyy henkimatkallaan kaukaiseen kaupunkiin saakka.
Jännittävä tarina yhdistelee hienosti toisiinsa tämän päivän elämää ja saamelaisperinteitä. Tietokonepelit, joiut, YouTube-videot ja noitarummut asettuvat luontevasti samaan tarinaan. Saamelaisiin kohdistunut sortokin tulee esiin Jovnnan mummon ja isomummon vaiheiden kautta.
Teos jakautuu lyhyisiin lukuihin ja haparoivamman lukijan urakkaa helpottavat vielä harva, kirjainten alaosasta painotettu fontti sekä iso riviväli. Sivujen reunoihin jää paljon tyhjää, ja aukeamat näyttävät houkuttelevan ilmavilta. Tarinan kyydissä pysymistä auttaa myös Liisa Tellervo Helanderin kuvitus.
Molemmat kirjat on suomentanut Kieletär Inarin perustaja Kaija Anttonen. Suomennosten kieli on pääosin notkeaa ja kerronnan imu pysyy hyvin yllä.
Maisemia saamelaisen nykytaiteen rinteiltä
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
European Capital of Culture: Next Stop – Elections
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferian yhteisöllinen syli on avara, innostava ja lämmin
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.
Yhteinen hyvä
”Äiti soittaa. Pelkään pahinta. Vastaan.”
Jenni Kinnusen kolumni.
Mitä kulttuuripääkaupungistani halutaan kertoa ulkomaalaisille
Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi avattiin tammikuun puolivälissä. Kaltion Matti A. Kemi vietti viikonlopun kansainvälisen median edustajille räätälöidyssä ohjelmassa.
Keikalta keikalle, riimistä joikuun, livđestä leu’ddiin
Jenny Kangasvuo seurasi alkuvuonna Oulu2026:n Risku-ohjelmakokonaisuutta: ”Rájehis, ealli sámekultuvra” eli rajaton, elävä saamelaiskulttuuri.
Kulttuurivuoden 40 ensimmäistä päivää
Miltä näytti Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden alku kuvataidekriitikon silmiin? Leena Kangas kirjoitti Kaltiolle tunnoistaan ja kokemuksistaan.
Kyllä luonto puuhun ajaa
Jossain lähitulevaisuudessa ihmiset elävät skandinaavisen sisustustyylin mukaisissa sisätiloissa ja ainoa kosketus ulkoilmaan on roskalaatikoiden luona. Reijo Valta arvioi 2.4.2026 ensi-iltansa saaneen Oravan.
Tampereen elokuvajuhlilla nähtiin palkitun Rúnar Rúnarssonin vaikuttavaa taidetta
Eros Gomorralainen katseli 56. Tampereen elokuvajuhlilla sarjan Rúnar Rúnarssonin elokuvia, niin lyhyitä kuin pitkiä. Islantilaisen Rúnarssonin teoksissa tutkitaan usein suuria elämänmuutoksia.
Unelmat ja painajaiset kohtaavat tulevaisuuden Oulussa
”Xulu202x-projekti haluaa valaa tulevaisuudenuskoa paikallisiin nuoriin mutta törmää samaan aikaan kylmiin realiteetteihin ja ongelmiin, jotka vaikeuttavat unelmointia.” Marlene Hyyppä arvioi projektin pääteoksen S.I.E.L.L.Ä.
Eurooppatie 75 Välimereltä Jäämerelle
Kaltio ry osallistuu myös kulttuuripääkaupunkivuoden tekemiseen. Taiteilijajärjestö MUU ry:n kanssa toteutettava hanke ”E75 Taidebussi” (tai englanniksi E75 Art Bus) halkoo Euroopan Välimereltä Jäämerelle.
Kannessa: Ducica
Valokuvaaja Jaakko Heikkilän retrospektiivinen näyttely Ja minusta tuli ihminen esittelee Heikkilän laajaa tuotantoa. Näyttely on avoinna Aineen taidemuseossa Torniossa elokuun loppuun saakka.
Tasapainottelua
”Samanlaista tasapainotteluahan elämä lienee myös muilla taidetta ja kulttuuria tekevillä.” Päätoimittaja ajattelee taas taiteen sijasta rahaa.
Isäsarjan loppu
”Silti voi vain kehua, kuinka taitavasti kirjailija kuljettaa Weijon maallisen vaelluksen päätökseen.” Hannu Niklanderin Loivaa alamäkeä -sarjan viimeinen osa Kodit ja asunnot miellytti Timo Tossavaista.
Romaanidebyytti luo identiteetin asetukset ja alustat uudesti
”Stailattu nykykieli elävöittää huolellista kokonaisuutta”, mutta ”tarinan draamallinen jännite uhkaa hetkittäin puutua”. Maija Jelkänen arvioi Iida Aikion esikoisromaanin Muoviaurinko – Muitalus čálgama birra.
Metsäntutkimuksen usva ja hähmä
”Metsäteollisuuden edessä rähmällään oleva tiedeyhteisö rinnastuu toimintatavoiltaan niin kulttiin kuin mafiaan.” Tuomo Pirttimaa luki Teemu Kaskisen romaanin Yö ja usva.
Syntipukkitalous: Omelasista nykyajan politiikkaan
”Jokaisena yhteiskunnallisen epävarmuuden, taantuman ja kriisin aikana syntipukin ajatus nousee uudelleen esiin.” Suomeen ja Kokkolaan muuttanut Mousa pohtii maailman tilannetta.
Salmenperä tutkiskelee jälleen ihmisyyttä
”Vaikka elokuvassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään, se pitää mainiosti otteessaan”, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi toteaa Aleksi Salmenperän Isänpäivästä.