Kirste Paltto: Takaisin taivaalle. Kuvitus Esther Berelowitsch. Suom. Kaija Anttonen. 80 s. Kieletär Inari 2021.
Kirsi Máret Paltto: Missä olet, Elle? Kuvitus Liisa Tellervo Helander. Suom. Kaija Anttonen. 127 s. Kieletär Inari & ABC Company E-skuvla AS 2021.
Inarin Kaamasessa toimiva pienkustantamo Kieletär Inari on julkaissut lähes vuosittain suomennoksia saamenkielisistä tai saamelaista kulttuuria käsittelevistä lasten- ja nuortenkirjoista. Mainio on esimerkiksi ruotsinsaamelaisen Ann-Helén Laestadiuksen Soppero-sarja, joka kuvaa nykysaamelaisten nuorten elämää monesta eri näkökulmasta. Uusimpiin julkaisuihin kuuluvat jo viidellä vuosikymmenellä kirjoittaneen Kirste Palton lastenromaani Takaisin taivaalle sekä Kirsi Máret Palton esikoisteos, varhaisnuorille suunnattu Missä olet, Elle?
Takaisin taivaalle kertoo alakouluikäisestä Jouskasta, joka eräänä pakkaskirkkaana iltana huomaa, kuinka tähti putoaa alas lumihankeen. Tähti löytyy ja selviää, että sen on päästävä kolmen päivän kuluessa takaisin taivaalle, muuten se kuolee. Jouska yrittää auttaa tähtiparan omalle radalleen, mutta epäonnistuu. Lopulta on turvauduttava itse Ukko Revontuleen ja tämän kultasarviseen poroon.
Matka Ukon luokse Honkapahtavaaraan on haastava, sillä se kulkee staalojen maan läpi. Jännitystä ja kiperiä vaiheita riittää, mutta tarina kaartuu odotuksen mukaiseen onnelliseen loppuun.
Takaisin taivaalle on ennen kaikkea sulavasti etenevä seikkailu, mutta huimien juonen käänteiden lomassa sivutaan myös painavampia asioita. Kantaa otetaan esimerkiksi ympäristökriisiin, eikä ihmisistä ole hyvää sanottavaa: ”He touhuavat kuin heillä olisi monta maailmaa ja avaruutta pilattavanaan.”
Lukukokemusta rikastaa Esther Berelowitschin kuvitus, jota on mukavan runsaasti. Pelkistetyissä kuvissa on vinkeää huumoria. Esimerkiksi staalojen harvahampaiset hahmot huvittavat kovasti. Takaisin taivaalle sopii ääneen luettavaksi jo pienemmällekin lapselle, sillä tarina on selkeä ja suoraviivainen.
Missä olet, Elle? on sen sijaan omiaan alakouluikäiselle. Päähenkilö Jovnnaa harmittaa, sillä hän ei pääse rumpukurssille kavereittensa kanssa. Paha mieli kuitenkin unohtuu, kun isoukin autiossa talossa seikkaillessaan poika löytää jotain kummallista: pahkasta tehdyn vanhan rummun.
Soittimen rummuttelu kutsuu paikalle joikaavan tytön, joka Jovnnan salapoliisityön tuloksena osoittautuu isomummon pienenä kuolleeksi sisareksi Elleksi. Kuten haamuille tavallisesti käy, tyttö on jäänyt kahden maailman väliin eikä pääse sen paremmin kuolleiden kuin elävienkään joukkoon. Jovnna päättää auttaa Elleä ja päätyy henkimatkallaan kaukaiseen kaupunkiin saakka.
Jännittävä tarina yhdistelee hienosti toisiinsa tämän päivän elämää ja saamelaisperinteitä. Tietokonepelit, joiut, YouTube-videot ja noitarummut asettuvat luontevasti samaan tarinaan. Saamelaisiin kohdistunut sortokin tulee esiin Jovnnan mummon ja isomummon vaiheiden kautta.
Teos jakautuu lyhyisiin lukuihin ja haparoivamman lukijan urakkaa helpottavat vielä harva, kirjainten alaosasta painotettu fontti sekä iso riviväli. Sivujen reunoihin jää paljon tyhjää, ja aukeamat näyttävät houkuttelevan ilmavilta. Tarinan kyydissä pysymistä auttaa myös Liisa Tellervo Helanderin kuvitus.
Molemmat kirjat on suomentanut Kieletär Inarin perustaja Kaija Anttonen. Suomennosten kieli on pääosin notkeaa ja kerronnan imu pysyy hyvin yllä.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Andrei Alén ohjasi uuden version Spede-klassikko Hirttämättömistä. Aapo Kukko ei syttynyt 24.5.2023 teattereihin saapuvasta hiekkakuoppawesternist
”Anna joen virrata -elokuvan katsomiskokemus on kipeä, sillä katharsista ei tule. Saamelaisten maaoikeuksia rikotaan häikäilemättä edelleen.” Jenny Kangasvuo arvioi 5.5. elokuvateattereihin saapuvan Ole Giæverin ohjauksen.
Huhtikuun Kaltion kansitaiteilija on iiläinen kuvanveistäjä Sanna Koivisto, jonka retrospektiivinen näyttely Kohtaamisia on esillä Kemin taidemuseossa. Teos ”Myytävänä” (2009) on […]
Rauhasta ja konfliktien rauhanomaisista ratkaisuista puhuminen tuntuu vain vaikeutuvan, vaikka Suomi on vihdoin virallistettu Pohjois-Atlantin liiton jäseneksi. Jo yli neljäsataa […]
Kaltion uutena kolumnistina aloittaa Pohjoisen oopperakomppanian taiteellinen johtaja Jenni Kinnunen, joka musikaalisten projektien ohessa yrittää hoitaa perintömetsää. Haluaisin käyttää mooottorisahaa, […]
Ukrainan sota on yksi esimerkki ihmisen tuhovoimasta ja vimmasta tuhota kaikki. Sodan synnyttämässä katastrofaalisessa tilanteessa yhä useammat ihmiset, organisaatiot ja […]
Kreikan nykyrunouden antologia Aurinkokellon runot ”ovat elämänläheisiä, kriittisiä ja silti harmonisia tulkintoja ihmisistä, olosuhteista ja kaikesta elämän konkretiasta”, Risto Kormilainen ilahtuu kritiikissään.
”Jälkiviisastelua on ihmeen vähän, omia ja etenkin ministeriön virheitäkin myönnetään jälkikäteen auliisti”, Matti A. Kemi huomioi opetusminsteriön kansliapäällikkö Jaakko Nummisen kaksiosaisesta muistelmateoksesta Sivistys-Suomen synty.
”[Johanna] Hulkko piirtää pienten yksityiskohtien avulla tarkkaa ajankuvaa”, sanoo Marjo Jääskä 1970-luvulle Oulun Raksilaan sijoittuvasta romaanista Onnenpäiviä.
”Sallamaan novellien keskiössä on yksilö, yksilön elämä ja mitätöntä ihmiselämää vasten maailman politiikan suuri murros.” Matti A. Kemi arvioi novellikokoelman Elvira Madiganin viimeinen köysi.
”[Keijo] Nevarannan lyriikka on vahvaa kaikessa pienimuotoisuudessaan ja akvarellimaisuudessaan”, kirjoittaa Risto Kormilainen uudelleen julkaistusta kokoelmasta Lintujen silmissä kivien kylmyys.
