Korjaamontien treenikset purku-uhan alla
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Puolinaista estetiikkaa
Oulun kaupungin kulttuuristrategia 2030. Oulu – Capital of Northern Scandinavia 2020.
Aloitetaan positiivisilla uutisilla. Kulttuuristrategian esittelykuvaston visuaalisuus hätkähdyttää hetkittäin. Satunnaisen mainostoimiston työksi tämä olisi onnistunut, vaikka osa elementeistä tuntuu halvoilta. Työn toteuttaneen tahon voisi olettaa kykenevän loihtimaan myös laajamittaisempia kuvallisia eepoksia, jos hänelle annettaisiin vapaammat kädet.
Konservatiivisuuden ja radikalismin ristisiitoksen kategoriassa tämä voisi jopa menestyä, jos sellaista jollakin festivaalilla juhlistettaisiin. Kuvat tanssivat hetkittäin mutta pysyvät rajojen sisällä. Murretuissa väreissä yhdistyy vakavuus ja vanha aika, jota uudet ideat läikittävät. Teksti on yhdentekevä, mutta se ei ole tässä yhteydessä olennaisinta.
Mikään ei liiku, draaman kaari ei huipennu. Elementit pysyvät etäällä, vaikka ne on näennäisesti koottu yhteen. Miksei lopun metsäläinen kohtaa kaupungin bilettäjänuoria? Ehkä kyse on diversiteetistä, jonka ei ole tarkoitus sulautua, mutta esteettisesti kyse on pintaraapaisusta, vihjailusta vailla syvempiä aikeita. Olen radikaali, mutta en oikeasti, eikä millään ole väliä, sillä olen kuvassa kertomassa todellisuudesta, joka ei koskaan realisoidu.
Olemme tämän kokonaisuuden sivuilla vailla syvempää syytä. Kyse on kuin muutamia kiinnostavia kohtauksia sisältävästä elokuvasta, josta lopputekstien jälkeen jää pohtimaan, oliko irrallisuus tarkoituksellista. Siinäkö koko sanoma? Kiusoittelen taidoilla, joita minulla ei ole mahdollisuutta ilmentää. Jätän matkan rohkeasti kesken ja jään rannalle ihailemaan aaltoja.
Kielellistä kykyä ilmaista tyhjyyttä mahdollisimman moninaisesti ja silti ennustettavasti voinee pitää ominaisuutena, jolla on arvokas paikkansa tässä yhteyskunnassa, enkä näin ilmaistessani suinkaan pilkkaa tuota osaamista. Mutta teoksen visuaalinen ilme on juuri siinä määrin uskalias, että tekstin geneerisyys alkaa vaivata. Onko se toteutettu ennen kuvallisuutta? Onko elementtien kärjistymisessä toisiaan vasten kyse postmodernista pop-taiteesta tai ironiasta?
Älkäämme kuitenkaan sortuko liialliseen ankaruuteen. Omassa lajityypissään tämä on riittävän pätevää työtä. Surullista on lähinnä se, miten paljon laajempiin maailmoihin nämä onnistumisen sadasosavälähdykset voisivat viitata.
Oulun kulttuuristrategia 2030 luettavissa pdf-dokumenttina täällä >>
Maisemia saamelaisen nykytaiteen rinteiltä
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
European Capital of Culture: Next Stop – Elections
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferian yhteisöllinen syli on avara, innostava ja lämmin
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.
Yhteinen hyvä
”Äiti soittaa. Pelkään pahinta. Vastaan.”
Jenni Kinnusen kolumni.
Mitä kulttuuripääkaupungistani halutaan kertoa ulkomaalaisille
Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi avattiin tammikuun puolivälissä. Kaltion Matti A. Kemi vietti viikonlopun kansainvälisen median edustajille räätälöidyssä ohjelmassa.
Keikalta keikalle, riimistä joikuun, livđestä leu’ddiin
Jenny Kangasvuo seurasi alkuvuonna Oulu2026:n Risku-ohjelmakokonaisuutta: ”Rájehis, ealli sámekultuvra” eli rajaton, elävä saamelaiskulttuuri.
Kulttuurivuoden 40 ensimmäistä päivää
Miltä näytti Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden alku kuvataidekriitikon silmiin? Leena Kangas kirjoitti Kaltiolle tunnoistaan ja kokemuksistaan.
Kyllä luonto puuhun ajaa
Jossain lähitulevaisuudessa ihmiset elävät skandinaavisen sisustustyylin mukaisissa sisätiloissa ja ainoa kosketus ulkoilmaan on roskalaatikoiden luona. Reijo Valta arvioi 2.4.2026 ensi-iltansa saaneen Oravan.
Tampereen elokuvajuhlilla nähtiin palkitun Rúnar Rúnarssonin vaikuttavaa taidetta
Eros Gomorralainen katseli 56. Tampereen elokuvajuhlilla sarjan Rúnar Rúnarssonin elokuvia, niin lyhyitä kuin pitkiä. Islantilaisen Rúnarssonin teoksissa tutkitaan usein suuria elämänmuutoksia.
Unelmat ja painajaiset kohtaavat tulevaisuuden Oulussa
”Xulu202x-projekti haluaa valaa tulevaisuudenuskoa paikallisiin nuoriin mutta törmää samaan aikaan kylmiin realiteetteihin ja ongelmiin, jotka vaikeuttavat unelmointia.” Marlene Hyyppä arvioi projektin pääteoksen S.I.E.L.L.Ä.
Eurooppatie 75 Välimereltä Jäämerelle
Kaltio ry osallistuu myös kulttuuripääkaupunkivuoden tekemiseen. Taiteilijajärjestö MUU ry:n kanssa toteutettava hanke ”E75 Taidebussi” (tai englanniksi E75 Art Bus) halkoo Euroopan Välimereltä Jäämerelle.
Kannessa: Ducica
Valokuvaaja Jaakko Heikkilän retrospektiivinen näyttely Ja minusta tuli ihminen esittelee Heikkilän laajaa tuotantoa. Näyttely on avoinna Aineen taidemuseossa Torniossa elokuun loppuun saakka.
Tasapainottelua
”Samanlaista tasapainotteluahan elämä lienee myös muilla taidetta ja kulttuuria tekevillä.” Päätoimittaja ajattelee taas taiteen sijasta rahaa.
Isäsarjan loppu
”Silti voi vain kehua, kuinka taitavasti kirjailija kuljettaa Weijon maallisen vaelluksen päätökseen.” Hannu Niklanderin Loivaa alamäkeä -sarjan viimeinen osa Kodit ja asunnot miellytti Timo Tossavaista.
Romaanidebyytti luo identiteetin asetukset ja alustat uudesti
”Stailattu nykykieli elävöittää huolellista kokonaisuutta”, mutta ”tarinan draamallinen jännite uhkaa hetkittäin puutua”. Maija Jelkänen arvioi Iida Aikion esikoisromaanin Muoviaurinko – Muitalus čálgama birra.
Metsäntutkimuksen usva ja hähmä
”Metsäteollisuuden edessä rähmällään oleva tiedeyhteisö rinnastuu toimintatavoiltaan niin kulttiin kuin mafiaan.” Tuomo Pirttimaa luki Teemu Kaskisen romaanin Yö ja usva.
Syntipukkitalous: Omelasista nykyajan politiikkaan
”Jokaisena yhteiskunnallisen epävarmuuden, taantuman ja kriisin aikana syntipukin ajatus nousee uudelleen esiin.” Suomeen ja Kokkolaan muuttanut Mousa pohtii maailman tilannetta.
Salmenperä tutkiskelee jälleen ihmisyyttä
”Vaikka elokuvassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään, se pitää mainiosti otteessaan”, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi toteaa Aleksi Salmenperän Isänpäivästä.