Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Puolinaista estetiikkaa
Oulun kaupungin kulttuuristrategia 2030. Oulu – Capital of Northern Scandinavia 2020.
Aloitetaan positiivisilla uutisilla. Kulttuuristrategian esittelykuvaston visuaalisuus hätkähdyttää hetkittäin. Satunnaisen mainostoimiston työksi tämä olisi onnistunut, vaikka osa elementeistä tuntuu halvoilta. Työn toteuttaneen tahon voisi olettaa kykenevän loihtimaan myös laajamittaisempia kuvallisia eepoksia, jos hänelle annettaisiin vapaammat kädet.
Konservatiivisuuden ja radikalismin ristisiitoksen kategoriassa tämä voisi jopa menestyä, jos sellaista jollakin festivaalilla juhlistettaisiin. Kuvat tanssivat hetkittäin mutta pysyvät rajojen sisällä. Murretuissa väreissä yhdistyy vakavuus ja vanha aika, jota uudet ideat läikittävät. Teksti on yhdentekevä, mutta se ei ole tässä yhteydessä olennaisinta.
Mikään ei liiku, draaman kaari ei huipennu. Elementit pysyvät etäällä, vaikka ne on näennäisesti koottu yhteen. Miksei lopun metsäläinen kohtaa kaupungin bilettäjänuoria? Ehkä kyse on diversiteetistä, jonka ei ole tarkoitus sulautua, mutta esteettisesti kyse on pintaraapaisusta, vihjailusta vailla syvempiä aikeita. Olen radikaali, mutta en oikeasti, eikä millään ole väliä, sillä olen kuvassa kertomassa todellisuudesta, joka ei koskaan realisoidu.
Olemme tämän kokonaisuuden sivuilla vailla syvempää syytä. Kyse on kuin muutamia kiinnostavia kohtauksia sisältävästä elokuvasta, josta lopputekstien jälkeen jää pohtimaan, oliko irrallisuus tarkoituksellista. Siinäkö koko sanoma? Kiusoittelen taidoilla, joita minulla ei ole mahdollisuutta ilmentää. Jätän matkan rohkeasti kesken ja jään rannalle ihailemaan aaltoja.
Kielellistä kykyä ilmaista tyhjyyttä mahdollisimman moninaisesti ja silti ennustettavasti voinee pitää ominaisuutena, jolla on arvokas paikkansa tässä yhteyskunnassa, enkä näin ilmaistessani suinkaan pilkkaa tuota osaamista. Mutta teoksen visuaalinen ilme on juuri siinä määrin uskalias, että tekstin geneerisyys alkaa vaivata. Onko se toteutettu ennen kuvallisuutta? Onko elementtien kärjistymisessä toisiaan vasten kyse postmodernista pop-taiteesta tai ironiasta?
Älkäämme kuitenkaan sortuko liialliseen ankaruuteen. Omassa lajityypissään tämä on riittävän pätevää työtä. Surullista on lähinnä se, miten paljon laajempiin maailmoihin nämä onnistumisen sadasosavälähdykset voisivat viitata.
Oulun kulttuuristrategia 2030 luettavissa pdf-dokumenttina täällä >>
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Kaurismäeltä pastissi-Kaurismäkeä
”Kollegakriitikot ylistävät elokuvaa kilpaa, mutta minä en tajua miksi.” Matti A. Kemi katsoi Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet ja näki väsähtäneen version ohjaajan aiemmista teoksista.
Esineitten merkityksestä
”Elokuvaa vievät eteenpäin kiehtova ja unenomainen kuvallinen kerronta sekä Westin oma ääni, dialogi esi-isien kanssa”, Sofia Perhomaa toteaa Suvi Westin ja Anssi Kömin dokumentista Máhccan.
Pitkä, kuuma kesä
”Ja yhä kuumenee. Ihminen on kuitenkin sellainen olento, että se voi edelleen uskoa, että mitään ilmastonmuutosta ei oikeasti tapahdu.”
Kannessa: Juuret
Elokuun Kaltion kansiteos on still-kuva Arttu Niemisen ja Veera Nevan audiovisuaalisesta teoksesta ”Juuret”. Neva vastaa teoksen äänistä ja Nieminen visuaalisesta ilmaisusta.
Talonpoika
Sahaus on ohitse ja pihassa lepää kasa lautaa. Se pitää pinota tapuliin, jotta kevät, tuo puutavaran ihmeellinen fööni, pääsee hoitamaan kuivauksen.
Kuin lapsen kädestä
”Tekoälyllä saa ehkä helposti aikaan sattumanvaraisen ja pinnallisesti hienolta näyttävän kuvan, mutta jos yrittää saada sillä aikaan juuri sen, mitä näkee mielessään – oman kuvan – vaatii se usein ainakin kärsivällisyyttä ja työtä, jos ei varsinaisesti taitoa.”
Andy Warhol tuli pohjoiseen
”Kannattaa mennä sisään, sillä tämä saksalaisen Claus von der Ostenin hankkima ja Hampurin taidemuseolle lahjoittama 140 julisteen kokonaisuus on ainutlaatuisen kattava”, Anna-Maija Ylimaula sanoo Taidetalo Kulttuuripankin näyttelystä.
Queerin hiphopin kintereillä
”Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat aina olleet tärkeässä roolissa hiphopin kehityksessä, historiankirjoitus on heidän osaltaan todella vajavaista”. Kaarne Fredriksson kirjoittaa hiphop-kulttuurin suhteesta queer-yhteisöihin.
Hiljaiset huoneet ja vilkkaat näyttelytilat
Myös menneenä kesänä taidenäyttelyitä on järjestetty paljon ja myös sellaisilla paikkakunnilla, joissa ei ympärivuotisia näyttelytiloja ole. Viidestä näyttelystä Reijo Vallalla jäi kerrottavaa syksyllekin.
Tappavan tehokas patruuna Lapualta
”Osumatarkkuudeltaan ja rihloiltaan ensiluokkainen täyskaato”, arvioi Matti A. Kemi syyskuun alussa teattereihin saapuvan Toni Kurkimäen esikoisohjauksen Lapua 1976.