Lasse J. Laine: Suomen linnut. Harrastajan opas. Otava 2017.
Kevät on lintuharrastajan unelma-aikaa, koska silloin muuttolinnut palaavat ja on mahdollista seurata lajien runsautta metsissä, järvien rannoilla, soilla ja pelloilla. Moni harmittelee, ettei tunnista lintuja sen enempi ulkomuodosta kuin äänistäkään muutamaa tuttua lajia lukuun ottamatta.
Lintuharrastuksen aloittelijoille ilmestyy hyviä apuneuvoja vuosittain. Yksi tällainen on kirjailijan, suomentajan ja valokuvaajan Lasse J. Laineen tuore teos Suomen linnut.
Laine on pitkän linjan ansioitunut lintuharrastaja, joka on julkaissut lukuisia palkittuja teoksia linnuista. Lintujen tunnistaminen on hyvin haasteellinen mutta kiehtova harrastus. Mitä enemmän oppii tuntemaan lintujen elämää ja käyttäytymistä, sitä antoisampaa niiden seuraaminen on. Lintuja on sitä paitsi kaikkien lähellä ainakin jossain määrin eri vuodenaikoina. Talvinen lintulautakin houkuttelee useita lajeja, ja joskus saattaa ruokailemaan eksyä joku harvinaisuuskin.
Laineen Suomen linnut ei ole varsinainen lintujen tunnistusopas, vaikka se osin toimii toki sellaisenakin. Laine lähtee liikkeelle harrastajan varusteista ja välineistä, joista tärkein on joko kiikarit tai kaukoputki. Lintujen tunnistaminen on taitolaji, jossa kokenut harrastaja on aloittelijalle erinomainen retkiseuralainen. Vain lintuja aktiivisesti seuraamalla harjaantuu tunnistamaan eri lajeja pienistä yksityiskohdista.
Laine selvittää lintujen rakenteen ja aistit, lentämisen monet salaisuudet, pesimisreviirit kilpailuineen, lintujen käyttäytymisen, ravinnon ja saalistuksen. Hän kertoo myös lintujen levinneisyydestä tarkkoja havaintoja, jotka ovat suureksi avuksi aloittelijalle. Suomessa pesii noin 245 lintulajia, joka on erinomainen määrä ajatellen maamme ilmasto-olosuhteita. Osa lajeista on levittäytynyt koko maahan, osa eteläpainotteisesti, osa pohjoispainotteisesti.
Lintujen runsaus ja levinneisyys muuttuvat koko ajan. Tähän vaikuttavat monet ihmisen toimet – maatalouden muutos, metsien käsittely – mutta myös poikkeuksellinen ravintotilanne. Hyvinä myyrävuosina pöllöjen ja päiväpetolintujen levinneisyysalue laajenee laajalle etelään.
Suomen linnuista enemmistö on muuttolintuja. Miljoonat linnut siirtyvät etelään ravinnon saannin turvatakseen. Muuttovietti on useimmilla linnuilla peritty ominaisuus. Satelliittiseuranta antaa täsmätietoa lintujen muuttotavoista. Kevät- ja syysmuutto on lintuharrastajien kulta-aikaa, jolloin voi tehdä todella mielenkiintoisia ja harvinaisia havaintoja.
Teoksen lopussa Laine antaa monia käytännön ohjeita lintujen hyvinvoinnin turvaamiseksi pönttöjen tekemisestä lintujen ruokintaan. Luontoon jätetyt lahopökkelöt turvaavat muiden muassa pikkutikan ja eri tiaislajien pesinnän onnistumisen.
Laineen teos on mukaansatempaava, juohevasti kirjoitettu ja vankan asiantuntemuksen läpäisemä. Vähän lintujen elämää tuntevalle se on suoranainen elämysmatkaopas.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Andrei Alén ohjasi uuden version Spede-klassikko Hirttämättömistä. Aapo Kukko ei syttynyt 24.5.2023 teattereihin saapuvasta hiekkakuoppawesternist
”Anna joen virrata -elokuvan katsomiskokemus on kipeä, sillä katharsista ei tule. Saamelaisten maaoikeuksia rikotaan häikäilemättä edelleen.” Jenny Kangasvuo arvioi 5.5. elokuvateattereihin saapuvan Ole Giæverin ohjauksen.
Huhtikuun Kaltion kansitaiteilija on iiläinen kuvanveistäjä Sanna Koivisto, jonka retrospektiivinen näyttely Kohtaamisia on esillä Kemin taidemuseossa. Teos ”Myytävänä” (2009) on […]
Rauhasta ja konfliktien rauhanomaisista ratkaisuista puhuminen tuntuu vain vaikeutuvan, vaikka Suomi on vihdoin virallistettu Pohjois-Atlantin liiton jäseneksi. Jo yli neljäsataa […]
Kaltion uutena kolumnistina aloittaa Pohjoisen oopperakomppanian taiteellinen johtaja Jenni Kinnunen, joka musikaalisten projektien ohessa yrittää hoitaa perintömetsää. Haluaisin käyttää mooottorisahaa, […]
Ukrainan sota on yksi esimerkki ihmisen tuhovoimasta ja vimmasta tuhota kaikki. Sodan synnyttämässä katastrofaalisessa tilanteessa yhä useammat ihmiset, organisaatiot ja […]
Kreikan nykyrunouden antologia Aurinkokellon runot ”ovat elämänläheisiä, kriittisiä ja silti harmonisia tulkintoja ihmisistä, olosuhteista ja kaikesta elämän konkretiasta”, Risto Kormilainen ilahtuu kritiikissään.
”Jälkiviisastelua on ihmeen vähän, omia ja etenkin ministeriön virheitäkin myönnetään jälkikäteen auliisti”, Matti A. Kemi huomioi opetusminsteriön kansliapäällikkö Jaakko Nummisen kaksiosaisesta muistelmateoksesta Sivistys-Suomen synty.
”[Johanna] Hulkko piirtää pienten yksityiskohtien avulla tarkkaa ajankuvaa”, sanoo Marjo Jääskä 1970-luvulle Oulun Raksilaan sijoittuvasta romaanista Onnenpäiviä.
”Sallamaan novellien keskiössä on yksilö, yksilön elämä ja mitätöntä ihmiselämää vasten maailman politiikan suuri murros.” Matti A. Kemi arvioi novellikokoelman Elvira Madiganin viimeinen köysi.
”[Keijo] Nevarannan lyriikka on vahvaa kaikessa pienimuotoisuudessaan ja akvarellimaisuudessaan”, kirjoittaa Risto Kormilainen uudelleen julkaistusta kokoelmasta Lintujen silmissä kivien kylmyys.
