Lasse J. Laine: Suomen linnut. Harrastajan opas. Otava 2017.
Kevät on lintuharrastajan unelma-aikaa, koska silloin muuttolinnut palaavat ja on mahdollista seurata lajien runsautta metsissä, järvien rannoilla, soilla ja pelloilla. Moni harmittelee, ettei tunnista lintuja sen enempi ulkomuodosta kuin äänistäkään muutamaa tuttua lajia lukuun ottamatta.
Lintuharrastuksen aloittelijoille ilmestyy hyviä apuneuvoja vuosittain. Yksi tällainen on kirjailijan, suomentajan ja valokuvaajan Lasse J. Laineen tuore teos Suomen linnut.
Laine on pitkän linjan ansioitunut lintuharrastaja, joka on julkaissut lukuisia palkittuja teoksia linnuista. Lintujen tunnistaminen on hyvin haasteellinen mutta kiehtova harrastus. Mitä enemmän oppii tuntemaan lintujen elämää ja käyttäytymistä, sitä antoisampaa niiden seuraaminen on. Lintuja on sitä paitsi kaikkien lähellä ainakin jossain määrin eri vuodenaikoina. Talvinen lintulautakin houkuttelee useita lajeja, ja joskus saattaa ruokailemaan eksyä joku harvinaisuuskin.
Laineen Suomen linnut ei ole varsinainen lintujen tunnistusopas, vaikka se osin toimii toki sellaisenakin. Laine lähtee liikkeelle harrastajan varusteista ja välineistä, joista tärkein on joko kiikarit tai kaukoputki. Lintujen tunnistaminen on taitolaji, jossa kokenut harrastaja on aloittelijalle erinomainen retkiseuralainen. Vain lintuja aktiivisesti seuraamalla harjaantuu tunnistamaan eri lajeja pienistä yksityiskohdista.
Laine selvittää lintujen rakenteen ja aistit, lentämisen monet salaisuudet, pesimisreviirit kilpailuineen, lintujen käyttäytymisen, ravinnon ja saalistuksen. Hän kertoo myös lintujen levinneisyydestä tarkkoja havaintoja, jotka ovat suureksi avuksi aloittelijalle. Suomessa pesii noin 245 lintulajia, joka on erinomainen määrä ajatellen maamme ilmasto-olosuhteita. Osa lajeista on levittäytynyt koko maahan, osa eteläpainotteisesti, osa pohjoispainotteisesti.
Lintujen runsaus ja levinneisyys muuttuvat koko ajan. Tähän vaikuttavat monet ihmisen toimet – maatalouden muutos, metsien käsittely – mutta myös poikkeuksellinen ravintotilanne. Hyvinä myyrävuosina pöllöjen ja päiväpetolintujen levinneisyysalue laajenee laajalle etelään.
Suomen linnuista enemmistö on muuttolintuja. Miljoonat linnut siirtyvät etelään ravinnon saannin turvatakseen. Muuttovietti on useimmilla linnuilla peritty ominaisuus. Satelliittiseuranta antaa täsmätietoa lintujen muuttotavoista. Kevät- ja syysmuutto on lintuharrastajien kulta-aikaa, jolloin voi tehdä todella mielenkiintoisia ja harvinaisia havaintoja.
Teoksen lopussa Laine antaa monia käytännön ohjeita lintujen hyvinvoinnin turvaamiseksi pönttöjen tekemisestä lintujen ruokintaan. Luontoon jätetyt lahopökkelöt turvaavat muiden muassa pikkutikan ja eri tiaislajien pesinnän onnistumisen.
Laineen teos on mukaansatempaava, juohevasti kirjoitettu ja vankan asiantuntemuksen läpäisemä. Vähän lintujen elämää tuntevalle se on suoranainen elämysmatkaopas.
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi “vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Mira Kankaanranta oli toinen Lapin kullanmuru koronaviruksen tuomissa poikkeusoloissa. Varsinais-Suomessa asuva Kankaanranta sai kotiseudun residenssijaksosta rauhaa ja intensiivisyyttä.
Juho Könkkölä (s. 1997) taitteli jo lapsena Keski-Suomen Korpilahdella paperista intohimoisesti erilaisia hahmoja. “Homma karkasi käsistä.”
Marlene Hyyppä haastatteli Out of Urgency -tanssiteoksen oululaisia tekijöitä paperilehdessä 6/2020. Mutta millainen kokemus teos oli katsojalle? Lue Hyypän kritiikki täältä.
Fellinin viimeisiksi ohjaustöiksi jäi kolme mainoselokuvaa Banca di Roma -pankille – vaikka hän oli kampanjoinut raivokkaasti elokuvien tv-esityksiä pilkkovia mainoksia vastaan.
La voce della luna jatkaa jonkinlaista synteesiä Fellinin siihenastisen uran keskeisistä aineksista. Kuin proosarunoa sitä hallitsee eräänlainen tajunnanvirtamaisuus.
Koko Fellinin ura meinaa pakkautua hänen toiseksi viimeiseksi jääneeseen elokuvaansa Haastattelu, joka leikittelee representaation ja todellisuuden suhteen sirpaleilla.
Fellinin Laivan menestys olikin vain näennäistä. Mutta niin alkoi olla koko audiovisuaalinen kenttä televisioineen ja mainoksineen 1980-luvun Italiassa. Totta kai Fellini tarttui seuraavaksi tähän trooppiin.
Vaikean Naisten kaupungin jälkeen Fellini keskittyi heinäkuuhun 1914 sijoittuvaan käsikirjoitukseen “L’assassinio di Sarajevo”, josta kehittyi uusi fellinimäinen menestys Fellinin Laiva.
Orkesteriharjoitus on kuin televisiolle tehty harjoitelma, joka syntyi Italian entisen pääministerin Aldo Moron murhaan päättyneen sieppauksen aikana keväällä 1978. Naisten kaupunki (1980) jää myös jäntevyydeltään veltoksi.
Rovaniemeläinen tietokirjailija ja kirjoittajaohjaaja Anne Lukkarila debytoi nyt myös dekkaristina. Suomutunturissa tapahtuvat hurmetyöt sekoittuvat esikoisessa ympäristöteemoihin.
Briitta Hepo-ojan Sydämiä seireeneille jatkaa Topelius-palkinnolla huomioidun Suomea lohikäärmeille -kirjan tarinaa 2000-luvun vaihtoehtoisessa Suomessa.
Viroa 1930-luvulla itsevaltaisesti hallinnut Konstantin Päts hahmotteli niin Suomen ja Viron liittovaltiota kuin laajempaa Yhdistynyttä Pohjolan tasavaltaakin. Ville Hytönen luki professori Seppo Zetterbergin uuden Päts-teoksen.
