Korjaamontien treenikset purku-uhan alla
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Nordting eli Pohjoisen yleiskokous tai Pohjoisen käräjät (vakiintunutta suomennosta ei vielä ole) on kampanjoinut vuodesta 2014 lähtien. Sen järjestämissä tilaisuuksissa on lähes poikkeuksetta äänestetty Pohjois-Norjan itsenäistymisen puolesta. Pohjoisen vaakunaeläin on kansikuvan poroleijona.
Nordting järjesti 45. yleiskokouksensa tiistaina 4.6.2019 Rovaniemen Arctic Arts Summitissa eli toisessa arktisen taiteen huippukokouksessa, johon osallistui yli neljäsataa taiteen, kulttuurin ja kulttuuripolitiikan asiantuntijaa kaikista arktisen alueen valtioista ja muutamasta muustakin. Tällä kertaa tilaisuus ei ollutkaan vain ”Pohjoinen” vaan myös ”Pan-arktinen yleiskokous”.
Rovaniemen kokous oli ensimmäinen Nordtingin virallinen tilaisuus Suomessa. Lofoottien Harstadissa päämajaansa pitävä liike on aiemmin heiluttanut punaista porolippua myös Venäjän puolella Nikkelissä. Ensi syksynä Nordting kokoontuu Alaskan Anchoragessa.
”Pohjoiset alueet ovat olleet etelän kolonisoimia jo tuhannen vuoden ajan”, Nordtingin puheenjohtaja Amund Sjølie Sveen totesi. Tarve siirtää enemmän päätösvaltaa arktisen alueen asioista tällä alueella asuville ihmisille etelän pääkaupungeista oli esiintynyt muidenkin delegaattien puheenvuoroissa.
Kukaan muu ei kuitenkaan esittänyt huippukokoukselle yhtä radikaaleja toimenpiteitä kuin Sjølie Sveen. Nordtingin ratkaisu vallan siirtämisestä takaisin pohjoiseen on itsehallinto: Pan-Arctica-nimisen valtion itsenäisyysjulistus.
Sjølie Sveen toi Lappia-talon Tieva-saliin kokoontuneelle huippukokoukselle esityksen, jonka mukaan
a) kahdeksan Artisen Neuvoston maan pohjoiset alueet julistavat itsensä itsenäiseksi kansallisvaltioistaan
b) Nordting – pan-arktinen yleiskokous – on demokraattinen hallintoelin näistä alueista muodostuvalle arktiselle federaatiolle, jonka nimeksi tulee Pan-Arctica.
Kokous äänesti suurella enemmistöllä esityksen puolesta. Seuraavaksi selvitetään päätöksen toimeenpanon mahdollisuuksia. Kokouksen lopuksi puheenjohtaja Amund Sjølie Sveen äänestytti vielä Nordtingin perinteisestä vodkatarjoilusta, joka esitys hyväksyttiin myös.
Nordtingin yleiskokokset voi halutessaan nähdä pelkästään humoristisina performansseina, mutta Norjan eduskuntavaaleissakin ehdokkaita asettanut liike pitää esillä vakavaa asiaa. Syy pohjoisen itsenäistymistarpeelle on arktisen alueen ilmastollisessa ja ekologisessa katastrofissa, jonka moottorit ovat etelän väkirikkaissa pääkaupungeissa.
Kuten Arctic Arts Summitin keynote-puhuja, Uumajan yliopiston arktisen tutkimuskeskuksen professori Dieter K. Müller sanoi, Arktiksen muutokset kiinnostavat etelässä vain siinä määrin, kuin ne vaikuttavat etelän olosuhteisiin. Ainoastaan arktisen alueen asukkaat ovat huolissaan siitä, mitä Arktikselle itselleen tapahtuu.
Lofooteille matkaavat voivat tutustua Nordtingiin paremmin juhannuksen jälkeisellä viikolla, kun sen konseptimyymälä on avoinna Harstadin arktisen taiteen festivaalilla (www.festspillnn.no) 22.–29.6. Lisää Nordtingistä myös osoitteessa www.nordting.no.
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.
”Äiti soittaa. Pelkään pahinta. Vastaan.”
Jenni Kinnusen kolumni.
Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi avattiin tammikuun puolivälissä. Kaltion Matti A. Kemi vietti viikonlopun kansainvälisen median edustajille räätälöidyssä ohjelmassa.
Jenny Kangasvuo seurasi alkuvuonna Oulu2026:n Risku-ohjelmakokonaisuutta: ”Rájehis, ealli sámekultuvra” eli rajaton, elävä saamelaiskulttuuri.
Miltä näytti Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden alku kuvataidekriitikon silmiin? Leena Kangas kirjoitti Kaltiolle tunnoistaan ja kokemuksistaan.
Jossain lähitulevaisuudessa ihmiset elävät skandinaavisen sisustustyylin mukaisissa sisätiloissa ja ainoa kosketus ulkoilmaan on roskalaatikoiden luona. Reijo Valta arvioi 2.4.2026 ensi-iltansa saaneen Oravan.
Eros Gomorralainen katseli 56. Tampereen elokuvajuhlilla sarjan Rúnar Rúnarssonin elokuvia, niin lyhyitä kuin pitkiä. Islantilaisen Rúnarssonin teoksissa tutkitaan usein suuria elämänmuutoksia.
”Xulu202x-projekti haluaa valaa tulevaisuudenuskoa paikallisiin nuoriin mutta törmää samaan aikaan kylmiin realiteetteihin ja ongelmiin, jotka vaikeuttavat unelmointia.” Marlene Hyyppä arvioi projektin pääteoksen S.I.E.L.L.Ä.
Kaltio ry osallistuu myös kulttuuripääkaupunkivuoden tekemiseen. Taiteilijajärjestö MUU ry:n kanssa toteutettava hanke ”E75 Taidebussi” (tai englanniksi E75 Art Bus) halkoo Euroopan Välimereltä Jäämerelle.
Valokuvaaja Jaakko Heikkilän retrospektiivinen näyttely Ja minusta tuli ihminen esittelee Heikkilän laajaa tuotantoa. Näyttely on avoinna Aineen taidemuseossa Torniossa elokuun loppuun saakka.
”Samanlaista tasapainotteluahan elämä lienee myös muilla taidetta ja kulttuuria tekevillä.” Päätoimittaja ajattelee taas taiteen sijasta rahaa.
”Silti voi vain kehua, kuinka taitavasti kirjailija kuljettaa Weijon maallisen vaelluksen päätökseen.” Hannu Niklanderin Loivaa alamäkeä -sarjan viimeinen osa Kodit ja asunnot miellytti Timo Tossavaista.
”Stailattu nykykieli elävöittää huolellista kokonaisuutta”, mutta ”tarinan draamallinen jännite uhkaa hetkittäin puutua”. Maija Jelkänen arvioi Iida Aikion esikoisromaanin Muoviaurinko – Muitalus čálgama birra.
”Metsäteollisuuden edessä rähmällään oleva tiedeyhteisö rinnastuu toimintatavoiltaan niin kulttiin kuin mafiaan.” Tuomo Pirttimaa luki Teemu Kaskisen romaanin Yö ja usva.
”Jokaisena yhteiskunnallisen epävarmuuden, taantuman ja kriisin aikana syntipukin ajatus nousee uudelleen esiin.” Suomeen ja Kokkolaan muuttanut Mousa pohtii maailman tilannetta.
”Vaikka elokuvassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään, se pitää mainiosti otteessaan”, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi toteaa Aleksi Salmenperän Isänpäivästä.