Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Kaltio 1/1964: Moskova
Teksti: Pentti Tuovinen
Kaija Siikala ja Pentti Tuovinen olivat vuonna 1963 mukana Oulun ylioppilasteatterin historian ensimmäisessä näytelmässä, Fernando Arrabalin klassikossa Aamiainen sotakentällä. 2023 OYT aloittaa 60-vuotisen taipaleensa juhlistamisen tuomalla Arrabalin näytelmän uudelleen nykyiselle kotilavalleen Valvenäyttämölle osana uusien teatterilaisten Tuoretiski-produktiota. Kaltio on mukana juhlassa julkaisemalla Siikalan ja Tuovisen kirjoitukset lehden numeroista 7/1963 ja 1/1964. 2023 Tuoretiskin esitykset 24.2.–4.3. Lisätietoja Oulun ylioppilasteatterin verkkosivulta >>
Moskova on kommunismin Jerusalem. Sen keskellä on hauta, jossa lepää maailman vapahtaja Vladimir Iljitš Lenin. Hänen palvontansa keskustemppeliksi on rakennettu Lenin-museo. Se kertoo kuvin, bolševistisin ikonein, pyhäinjäännöksin, pyhin kirjoin ja kirjoituksen kuinka Lenin ei katsonut asiakseen ottaa jumalanmuotoa vaan kulki ja toimi kuin kuka tahansa meistä. Hän kantoi samaa pukua kuin me. Hän istui meidän laillamme aivan tavallisella tuolilla. Hän oli yksi meistä.
Lenin ennusti Stalinin hirmuvaltiuden. Hän varoitti siitä. Hän oli oikeassa. Me uskomme Leniniin.
Stalinin ies painaa vielä. Moskovalaisen kasvoista näkyy alistunut kärsimys. Me hymähdämme hänelle vahingoniloisesti. Meillä on siihen otsaa! Mutta uusi polvi nousee. Se nousee iloisesti nauraen ja uskoen elämään. Kahden aikakauden siirtyvän vastakohdan tapaa kadulla, metrossa, ravintolassa, teatterissa. Stalinin ihmiset eivät iloittele julkisesti, mutta he ovat ystävällisesti hymyileviä ja kohteliaita. Uuden, vapaan kommunismin nuoret ovat täynnä slaavista nuoruuden rajuutta, vapaudenrakkautta, itsensä toteuttamisen tarvetta.
Mahtipontisuuden henki on saneerannut vanhan sokkeloisen Moskovan. Talojätit huutavat tilattomien aukioiden ympärillä, katutasangot rävähtävät läpi kaupungin, autot ajavat kymmenittäin rinnan. Ihmiset kiirehtivät asfalttiarojen yli tai ali. Talot ovat kivettyneitä dinosauruksia. Elefanttitautia potevat klassiset arkkitehtuuriaiheet on kohotettu irrallisiksi iskusanoiksi korkeuteen. Uusin arkkitehtuuri on hyljännyt vanhojen tyylien kertaamisen. Se on osittain omaperäistä, osittain länsimaita jäljittelevää. Joka tapauksessa se on suurimmaksi osaksi mautonta – eikä pelkästään tyylitöntä. Rakentamista leimaa slaavinen suurpiirteisyys: porrassyöksystä ei voi löytää kahta yhtä suurta nousua. Moskova ei ole löytänyt arkkitehtuuriaan.
Kaupungin pohjoisosassa on pysyvä Taloudellisten saavutusten näyttely. Se on valtavan suuri alue uljastelevine rakennuksineen; marmorinhohtoinen Camusin suolakaupunki. Kerrotaan sen kesäisin olevan viehättävän, kukkien ja suihkulähteiden aikaan. Alkavassa talvessa se henki vain kylmää kuolemaa. Antiikkia – tai klassisuutta edistyksen propagandana! Kovaääniset soivat täällä jatkuvasti kuten kaikissa puistoissa. Ne soivat kello kuudesta kello kahteenkymmeneenneljään. Teidän ei tarvitse olla yksin. Viluttava tuuli ujeltaa saavutusten välistä. Miksi tämä voittoisa edistys on haudattu arkkuun?
Näyttelyn edusta-aukiolla Työläinen ja Kolhoosinainen kohottavat sirpin ja vasaran kohti tulevaa taivasta. Patsaan raju, ylitehostettu liike lyö kiihkon katsojaan. Se on demonista propagandaa kivessä.
Liikenne on periaatteessa järjestetty hyvin. Käytetään yleisiä kulkuneuvoja: metroa, busseja, raitiotievaunuja, takseja. Maksut ovat alhaisia. Yksityisautojen omistusta rajoitetaan korkeilla hinnoilla. Jos joku haluaa lähteä lomamatkalle omalla kulkuneuvollaan hän voi vuokrata auton edullisesti. Autojen määrän rajoittaminen avaa mahdollisuuden inhimilliseen yhdyskuntasuunnitteluun. Tätä mahdollisuutta Moskovassa ei ole käytetty hyväksi. Moskova ei ole suhteutettu ihmiseen vaan vallan käsitteeseen.
Historia on laskeva Moskovan metron egyptiläisten pyramidien kategoriaan. Se on mahtava luomus. Maan alle kaivetut siistit ihmisviemärit imaisevat kulkijat sisäänsä, lajittelevat heidät ja sylkäisevät ulos. Rullaportaiden yhdistämät marmorihallit kiiltävät puhtautta. Syystä metro on moskovalaisten ylpeys.
Moskovan yliopisto on tiedon katedraali. Sen valtavaa rakennusmassaa saa kiertää päivän ympäri. Sen sisään eksyy varmasti ellei ole opasta. Julkinen rakennus on järjestelmän kuva. Täytyy tietää viitoitettu reittinsä ja luottaa johtajaan. Yliopiston juhlasalissa on Leninin alttari. Valtavan suuri Vladimir Iljitšiä esittävä alttaritaulu riippuu samettisen suuntaissärmiörakennelman yläpuolella. Tältä alttarilta julistetaan valtakunnan virallinen riemu – kuten esimerkiksi avaruussankarien kunnia.
Moskovassa voi käydä messussa. Vanhat kirkot ovat venäläisen sielun mystisiä symboleja. Korkea keskushuone, ikonostaasi, ikonit, alttarit ja värikkäät lamput luovat kuvan pyhästä olemassaolosta. Messun epäjuhlallinen, lapsenomainen palvonta on hurskasta ja sakraalia. Mutta älyllinen kommunisti ei voi katsoa sitä kumartelua tienä elämään. Hän uskoo kommunismiin, palvoo sen pyhimyksiä, kumartaa sen kuvia. Hän on lainannut muodot ortodokseilta. Kommunisti etsii ihmistä ortodoksina. Mutta hän ei kysy kirkolta. Eikä kirkkokaan ole valmistautunut vastaamaan. Mutta sen on vastattava. Sillä Jumalan valtakunta on tullut lähelle.
Idällä ja Lännellä on vain muodollinen ero. Samat diktatuuritoimet, samat valheelliset kulttuurimuodot. Moskova voisi olla Washington – tai päinvastoin. Moskovassa on kuitenkin raikkaampi ilma. Moskovassa diktatuuri estää kulttuurin nousun – Washingtonissa diktatuuri peittää kulttuurin puutteen. Venäläinen kulttuuri odottaa vapauttamistaan. Moskova etsii itseään.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Juhlaruno 150 vuotta täyttävälle Oulun Lyseolle
Esitetty Lyseon 150-vuotispääjuhlassa
uudistetussa ruokalassa torstaina 17.10.2024
Vau, täällä on tällaisiakin tyyppejä
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
Mielenosoitusoikeuden taantuminen tainnuttaa demokratiaa
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Suomi puhuu kauniita, mutta toimintaa suitsivat varovaisuus, vienti ja aseet
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan […]
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]