Marie von Ebner-Eschenbach: Aforismeja. Toim. ja suom. Tuija Tuomaala. 96 s. Punos-kustannus 2023.
Marie von Ebner-Eschenbachin aforismeissa havainnoidaan, millaisena näemme itsemme, millaisena toiset. Aforismit nostavat esille ihmisyyden perusasioita, joista nykyajan someihmistä voisikin muistuttaa – se, miten kohtelemme toisiamme, vaikuttaa meihin. Onko epäajanmukaista puhua käytöstavoista? Aforismit osoittelevat sormella eri suuntiin, mutta kääntävät katseen itseemme.
Ebner-Eschenbachin aforismit ovat myös vastinparien aforistiikkaa, joka tarkastelee ihmisenä olemisen ristiriitaisuuksia ja asioiden eri puolia. Sydän ja järki. Totuus ja valhe. Vaatimattomuus ja ylpeys. Anteliaisuus ja saituus. ”Vähään tyytyminen on vaikeaa, paljoon tyytyminen mahdotonta.”
Ihmisluonteen kuvaaminen lyhyesti ei ole mutkatonta. Aforismit ihmisen heikkouksista ja huonoista ominaisuuksista iskevät milloin terävämmin, milloin tylsemmin. Huumori pilkahtelee aforismien tulokulmissa. ”Kunnioita latteuksia! Niissä on vuosisatojen aikana kertynyttä viisautta.” Yksi kokoelman herkullisia lukuja on ”Taide sai alkunsa kaipuusta”, jossa kirjoitetaan luovasta työstä, taiteilijuudesta – ja kriitikoista.
”Taiteilijan tehtävä ei ole huolehtia siitä, että hänen työnsä saa tunnustusta, vaan että se ansaitsee sitä.”
Itävaltalaisen Marie von Ebner-Eschenbachin (1830–1916) tuotantoon kuuluu näytelmiä, romaaneja, kertomuksia ja runoja, mutta erityisesti hänet tunnetaan aforismeistaan. Ebner-Eschenbach oli aikanaan saksankielisessä Euroopassa suosittu ja arvostettu kirjailija, joka alkoi saada tunnustusta työstään 50-vuotiaana. Vuonna 1900 Ebner-Eschenbachin täyttäessä 70 vuotta hänet nimitettiin ensimmäisenä naisena Wienin yliopiston kunniatohtoriksi. Kirjailija sai myös muita tunnustuksia ja oli ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuosina 1910 ja 1911.
Ebner-Eschenbachin saamat tunnustukset olivat merkittäviä, sillä hänen elinaikaan kirjailijana tai taiteen alalla työskentely nähtiin enemmän miesten tehtävänä. Naisten tekemä työ ei aina saanut arvostusta tai naisen asema yhteiskunnassa toi työhön omat haasteensa. Kuten Ebner-Eschenbachin aforismissa todetaan: ”Taideammatissa toimiminen on naiselle aina katastrofi. Hän pystyy tekemään työtään vain silloin, kun hänellä ei ole mitään muuta tehtävää.”
Suomennoksen aforismeissa näkemykset sukupuolesta eivät ole laajasti esillä. Luku, jossa käsitellään naisia, miehiä ja avioliittoa, ei ole kokoelman parhaimmistoa. Näissä aforismeissa tulee selvemmin esille tekstien suhde kirjoitusaikaansa – melko perinteiset näkemykset sukupuolesta, miehistä ja naisista tuntuvat vanhanaikaisilta, vaikka jotakin kirjoittajan ajattelusta tiivistyykin aforismissa ”Älykkäällä naisella on luonnostaan lukemattomia vihollisia: kaikki tyhmät miehet.”
”Kokonainen kirja – kokonainen elämä.” Aforismilla voisi kuvailla myös Aforismeja-kokoelmaa, vaikka suomennos onkin valikoitu otos kirjailijan tuotannosta. Suomennoksen aforismit on poimittu kokoelmista Fünfhundert Aphorismen (2015, 4 p.) ja Sämtliche Werke, Band 4 (1920).
Kokoelma on jaettu kahdeksaantoista lukuun, mikä on onnistunut, lukukokemusta keventävä ratkaisu. Kokoelmaan on sisällytetty myös lyhyt taustoittava teksti kirjailijasta, mikä on varmasti tarpeen, sillä vähän suomennettu Ebner-Eschenbach on todennäköisesti jäänyt monille lukijoille tuntemattomaksi.
Takakansitekstissä Ebner-Eschenbachin aforismeja kuvataan ”ajattomiksi huomioiksi”, mikä pitää osittain paikkansa. Paikoin lauseiden muotoilut tuntuvat hiukan kuluneilta ja aforismien syntyaika näkyy niiden tyylissä ja sanavalinnoissa. Aihepiirit ja tiiviisti muotoillut ajatukset tarjoavat kuitenkin nykylukijalle meheviä paloja pureskeltaviksi hienovaraisen huumorin kera.
”Pysähtynytkin kello on näyttänyt kaksi kertaa päivässä oikeaa aikaa ja voi muistella vuosien saatossa kokemiaan lukuisia onnistumisia.”
Kokoelman julkaisu ja näiden ajatusten tuominen suomenkielisille lukijoille maisteltavaksi on Punos-kustannukselta ja suomentaja Tuija Tuomaalalta hienoa työtä.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Alama tästä: Hyvin tunnettu, kansainvälisestikki tunnettu, taiteilija Anders Sunna (1985) hoksasi tehhä taitenäyttelyn nimelthään Meän Meän Sápmelaš. S’oli näytilä Luulajan […]
Ajattelen: Ukrainaan sotaan lähteneet suomalaiset vapaaehtoiset, Mona Mannevuon Ihmiskone töissä (Gaudeamus 2020), sotien jälkeinen aika, jälleenrakennus ja (taas, edelleen) betonivalumuotit […]
Aika, muistot ja erilaiset nostalgian lajit ovat valtailleet mieleni sopukoita viime aikoina, vaikka yhä enemmän pitäisi yrittää keskittyä kaikenlaiseen tulevaan […]
Suomalais-ranskalainen Sofia Karinen asuu Oulussa. Hänen teoksissaan voin nähdä kuitenkin myös ranskalaista valoa. Jo nuorena piirtämisestä ja maalaamisesta innostunut Karinen […]
Reijo Valta osallistui maaliskuussa 2025 Uumajan LittFestille päätoimittajan kanssa. Ruotsin vanhimmalla ja merkittävimmällä kirjallisuusfestivaalilla oli tänäkin vuonna paljon mielenkiintoisia vieraita.
Kaltion 80-vuotiseen historiaan mahtuu monenlaista kissanhännänvetoa. Juhani Rantala pohtii, mistä kumpusi 1960-luvulla Atte Kalajoen ja Erno Paasilinnan eli Kaltion ensimmäisen ja toisen päätoimittajan välirikko.
”Nälkävuosi on muutenkin juuri sellaista taidetta, jolla persu perustelisi, että kulttuurilta pitäisi leikata loputkin rahat ja suunnata ne ampumaradoille. Lukutaitoinen persu eli sivistysporvari ehkä syyttäisi näytelmää vastuuttomaksi ja epäisänmaalliseksi.”
”Alaviitteet on suppea summaus ajastamme lyyrisesti valotettuna. Se, mikä näyttää säihkyvältä ja sankarilliselta, osoittautuu loppujen lopuksi tomuksi ja tuhkaksi.”
”Teos voisi olla raskasta luettavaa, jos Räinä ei kirjoittaisi niin kauniisti, kirkkaasti ja harkitusti. Karujakaan havaintoja, uutisia tai tutkimustietoja ei pehmennetä, mutta pienintäkään kiivailun tai julistamisen sävyä ei lipsahda mukaan.”
”Hurme ei ole tutkija – vaikka kirja tutkimukselta pitkälti vaikuttaakin – vaan lennokkaan hauska kirjailija, joka panee lukijansa päät pyörälle.”
”[Mikael] Niemi on elänyt tiiviisti kolmen kielen ja kahden kulttuurin keskellä, mikä on muokannut hänestä loistavan sekä monipuolisen kirjailijan, joka hallitsee niin runon kuin proosan lyhyenä ja pitkänä.”
”Pyreneiden niemimaan pohjoisosassa sijaitsee Baskimaan (Euskadi) suurin kaupunki Bilb(a)o. Sinne sijoittaa Ville Hytönen kesähelteisen runoelmansa.”
Luonnonsuojelurikokset ovat Suomessa melko tavallisia eikä niistä jää helposti korvessa kiinni, ellei kohdalle satu osumaan onnekas tutkimussukeltaja. Vesistöbiologi Myyri Sysivesi vie lukijan pinnan alle ja rikospaikalle.
Metsiensuojelu on joukkuelaji, jossa yksi avaintekijä on vapaaehtoinen metsäkartoittaja. Kartoitustyötä tekee pieni aktiivien joukko, johon helsinkiläinen Olli Manninen on kuulunut miltei kolmekymmentä vuotta.
Samalla, kun puolustusvoimat vankistaa turvallisuuden nimissä ”pohjolan linnaketta”, sen hankkeet muuttavat elinympäristöjä ja ekosysteemejä. Kritisoiminen on vaikeaa, sillä kukapa tahtoisi asettua kansallista turvallisuutta vastaan. Rovaniemeläinen Lotta Lautala etsi dilemmaan selvyyttä arktisen maailmanpolitiikan tutkijan Laura Junka-Aikion kanssa.
Onko ”vihreän energian” puhtauden ihannointi edelleen vallankäytön keino sulkea saamelaiset ulos päätöksenteosta yhteiskunnan marginaaliin? Kuka päättää, mikä on puhdasta ja likaista? Eleonora Alarieston essee, julkaistu yhteistyössä Metsäliikkeen kanssa.
Esitetty Lyseon 150-vuotispääjuhlassa
uudistetussa ruokalassa torstaina 17.10.2024
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
