Ensimmäinen Saamelaiskaltio ilmestyi huhtikuussa 1966. Vierailevana päätoimittajana oli tuolloin 23-vuotias juuri opettajaksi valmistunut tuleva saamelaistaiteilija ja -poliitikko Nils-Aslak Valkeapää, Ailu. Nuoren Ailun pääkirjoitus oli radikaali, mutta täynnä optimismia. Hän kirjoitti muun muassa siitä, kuinka Yhdysvalloissa tummaihoiset “ovat saavuttamaisillaan yleisen mielipiteen turvakseen; oikeudelleen olla ihmisiä.” Elettiin aikaa kylmän sodan keskellä, Yhdysvaltojen rotuerottelu oli päättynyt Korkeimman oikeuden päätöksellä vasta 12 vuotta aiemmin.
Tämän, vuoden 2017 Saamelaiskaltion kirjoittajista aikamme nuori radikaali saamelaispoliitikko Aslak Holmberg viittaa kirjoituksessaan keskeisiin ihmisoikeussopimuksiin, jotka saatettiin voimaan samana vuonna, kun ensimmäinen Saamelaiskaltio ilmestyi.
Kun minua pyydettiin Saamelaiskaltion vierailevaksi päätoimittajaksi, yritin miettiä, miltä saamelaiskulttuuri näyttää vuonna 2017. Kun ajatellaan saamelaiskulttuuria alkuperäiskansakulttuurina, on ajateltava kulttuuria käsitteen laajemmassa merkityksessä. Siis sitä, miten saamelaisten oikeudet toteuttaa kulttuuriaan esimerkiksi perinteisen kalastuksen tai poronhoidon osalta toteutuvat. Tällaiset kysymykset näyttävät olevan se kohta, mikä lopulta näyttää, onko saamelaisilla alkuperäiskansana oikeus oman kulttuurinsa harjoittamiseen.
Näyttää usein siltä, että saamelaiskulttuuri kelpaa aina, kun se käsitetään musiikkina, teatterina, kirjallisuutena tai vaikkapa kuvataiteena. Kun saamelaiset yrittävät puolustaa keskeisten kulttuuristen elementtiensä olemassaolon edellytyksiä esimerkiksi vastustamalla metsähakkuita poronhoitoalueen vanhoissa metsissä, he kohtaavat valtiovallan taholta niin suurta vastarintaa, että sen murtamiseen tarvitaan kansainvälistä oikeutta – kuten kävi esimerkiksi 2000-luvun niin sanotun Ylä-Lapin metsäkiistan yhteydessä. Lopulta vain YK:n väliintulo pelasti saamelaisalueen hakkuu-uhan alla olevat metsät Metsähallituksen hakkuilta sillä kertaa.
Kirjoittajat ja taiteilijat, joita olen kutsunut mukaan tekemään tätä numeroa, heijastavat kukin työssään saamelaiskulttuurin kannalta ajankohtaisia teemoja. Kulttuurinen appropriaatio on ollut tänä vuonna erityisen paljon esillä Suomessa. Olen kuitenkin kaivannut siihen kantaa ottavaa analyyttistä puheenvuoroa, joka antaisi suomalaiselle yhteiskunnalle eväitä ymmärtää ilmiön ongelmakohtia. Siksi pyysin kriitikko Otso Kantokorpea kirjoittamaan aiheesta. Saamelaiset tekijät Aslak Holmberg, Petra Laiti, Sunna Valkeapää ja Niillas Holmberg edustavat kukin nuoren polven saamelaisten ajattelijoiden, aktivistien ja taiteilijoiden kärkeä. Yksi Ailun päätoimittaman Kaltion tekijöistä, Iisko Sara luotaa haastattelussaan saamelaiskulttuurin ja -politiikan tilaa 1960-luvulta nykypäivään. Suuri kiitos teille osallistumisestanne tämän lehden tekemiseen.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
6.5.2022 ensi-iltansa saanut John Websterin dokumentti The Happy Worker esittää, miten työelämä on kehittynyt niin kurjaksi, että sitä toivoisi lähinnä viholliselleen – jos vain heräisi näkemään, millaiseksi työarki on muuttunut.
Oulun teatterin Jäniksen vuodessa toiset osat toimivat, toiset taas eivät, mutta eheää kokonaisuutta se ei Kaltiolle näytelmän arvioineen Antti Viitalan kokemuksessa saavuttanut.
”Ymmärrän ironisen etäisyyden tarpeen erotiikan kuvauksessa, mutta koomisuus tuntuu liian usein näissä teksteissä tahattomalta.” Esko Karppanen luki homoeroottisten tarinoiden kokoelman Hopeapisaroita.
”Pieni mutta älykäs kustantamo Aviador on vihdoin julkaissut Kamel Daoudin teoksen Meursault, contre-enquête laadukkaana käännöksenä suomeksi. Kovin rohkeita emme Suomessa kuitenkaan olleet, sillä meitä ennen Daoudin romaani oli uskallettu kääntää ja kustantaa jo 35 muulla kielellä.”
”Kiinnostavilla ja traagisilla yksittäisillä tarinoilla ei ole mitään merkitystä, mutta sillä on, että vainajat puhuvat tai tässä tapauksessa tanssivat juuri meille elossa oleville kaupungin asukkaille.” Routa Companyn Spoon River antologia Kajaanin Generaattorissa toukokuun loppuun.
”Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia nuorisoelokuvien kömpelöiltä juonikliseiltä vältytään”, kirjoittaa näkemästään pitänyt kriitikko Matti A. Kemi Aili Haapasalon ohjaamasta elokuvasta Tytöt tytöt tytöt.
1980-luvun Pohjois-Englannin kaivoslakkojen aikaan tapahtuva musikaali on tämän kevään Suomessa jopa kipeän ajankohtainen. Marlene Hyyppä arvioi Oulun teatterin Billy Elliot -suurmusikaalin.
Elämä ehti helmikuussa jo melkein muuttua iloiseksi. Vladimir Putinin kuusi viikkoa sitten aloittaman sodan järjettömän väkivallan ja sen uutisoinnin jatkuessa […]
Kansitaiteilijamme on pääsiäisenä 60-vuotissyntymäpäiväänsä juhlistanut Anssi Hanhela. Öljymaalaus ”Haamut” vuodelta 2021 katsoo lukijaa silmiin jostain elämän ja kuoleman rajamailta. Hyppäsin […]
”Vienanmeressä on valtavasti tavaraa, ehkäpä liikaakin. Ainakin ensi-illassa kokonaisuutta oli välillä hieman vaikeata hahmottaa”, kirjoittaa Kaltion kritiikissä Seppo Turunen.
Kuvataiteilija Heidi Kestin ja valokuvaaja Tiina Wallinin yhteisnäyttely Viimeiset keisarilliset tutkii kulutuskriittisesti muun muassa tavaran paljoutta, nykyajan lapsuutta ja lempileluja.
