Korjaamontien treenikset purku-uhan alla
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Rakkaus-teemaisen numeromme kansiteos, Mikko Jylhän puuväripiirros ”Juhlavalot” on esillä tämän kesän Ars Kärsämäki -näyttelyssä, jonka on kuratoinut monitaiteilija Tessa Astre. Vuotta nuorempi taiteilija -näyttely on koottu morsiuskimpun tavoin: jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja ripaus melankoliaa.
Kuraattori Astren tavoin Limingan Taidekoulussa opettava sarjakuvataiteilija Mikko Jylhä kertoo Kärsämäen kesänäyttelyyn ripustettavien kuvitustensa ja guassimaalaustensa liikkuvan ”pöytälaatikkopiirtämisen ja ’oikean’ taiteen rajalla”. Ne ovat ”sinällään leikkia, seikkailua ja vapautta: piirrosten kerronnan jatkuvuuden ja yksittäiskuvan suhdetta.”
Tekijäkaarti Vuotta nuorempaan taiteilijaan on valikoitunut kuraattorin monitaiteellisten suhteiden mukaan. ”Halusin pohtia tekijäiän kaarta ja nyansseja. Mukana on jo aiemmin kuvataiteilijoiksi valmistuneita, nyt uudelleen työskentelyä virittäviä, uutta tekniikkaa kokeilevia, maailmalla meritoituneita ja vasta valmistuvia. Taiteilijat ovat kauempaa ja haja-asutusalueilta kotoisin tai siellä työskenteleviä.”
Pohjoisuus, yhteys ja näkymättömät verkostot teemoittavat valikoimaa. Mari Mäkirannan ja Virtaavien vesien puolesta -kollektiivin ”Aktivistitoimisto” puolustaa pohjoista jokiluontoa. Anna-Kaisa Vuonokarin teokset pohtivat kehtolaulua, kodittomuutta ja lohtua. Mirva Valkaman töitä kannattelee itsen näkyväksi tuleminen, Siiri Korhonen paljastaa kierrätysmateriaaleilla yllättäviä näkökulmia esittävyyteen.
Queer-aiheita on palkitun sarjakuvantekijä Emmi Valveen kollaaseissa ja veistoksissa sekä Aila Ahmakallion drag king -muotokuvissa. Niina Kela jäsentää ihmisen paikkaa elämän ketjussa, Raine Körkkö availee yhteyksiä muihin ihmisiin huonolla maulla. Suvi Aution veistos lisää näyttelyyn fantasiaelementin.
Vuotta nuorempi taiteilija on lähestymistavoiltaan runsas. Viivi Kiuru installoi näyttelyyn sanataidetta, Venetsian Biennaalissakin esiintynyt Mauri Lähdesmäki videoteoksia. Näyttelyn nuorimmat taiteilijat Säde ja Koitto Körkkö (11 ja 13 v.) esittelevät muun muassa kauhua ja pop-taidetta.
Näyttelyn avajaisia vietetään perjantaina 16.6. kello 17 alkaen, ja Häppening jatkuu lauantaina 17.6. klo 11–17 erilaisin näytöksin, luennoin ja drag king -työpajoin.
Ars Kärsämäki: Vuotta Nuorempi Taiteilija Taidetalo Nahkurissa (Keskuskatu 25) 17.6.–30.7., avoinna ti–pe 10–16 ja la–su 12–18. Lisäinfoa: www.facebook.com/arskarsamaki
Kansitaiteilija Mikko Jylhän kotisivu: www.jylhamikko.net


Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.
”Äiti soittaa. Pelkään pahinta. Vastaan.”
Jenni Kinnusen kolumni.
Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi avattiin tammikuun puolivälissä. Kaltion Matti A. Kemi vietti viikonlopun kansainvälisen median edustajille räätälöidyssä ohjelmassa.
Jenny Kangasvuo seurasi alkuvuonna Oulu2026:n Risku-ohjelmakokonaisuutta: ”Rájehis, ealli sámekultuvra” eli rajaton, elävä saamelaiskulttuuri.
Miltä näytti Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden alku kuvataidekriitikon silmiin? Leena Kangas kirjoitti Kaltiolle tunnoistaan ja kokemuksistaan.
Jossain lähitulevaisuudessa ihmiset elävät skandinaavisen sisustustyylin mukaisissa sisätiloissa ja ainoa kosketus ulkoilmaan on roskalaatikoiden luona. Reijo Valta arvioi 2.4.2026 ensi-iltansa saaneen Oravan.
Eros Gomorralainen katseli 56. Tampereen elokuvajuhlilla sarjan Rúnar Rúnarssonin elokuvia, niin lyhyitä kuin pitkiä. Islantilaisen Rúnarssonin teoksissa tutkitaan usein suuria elämänmuutoksia.
”Xulu202x-projekti haluaa valaa tulevaisuudenuskoa paikallisiin nuoriin mutta törmää samaan aikaan kylmiin realiteetteihin ja ongelmiin, jotka vaikeuttavat unelmointia.” Marlene Hyyppä arvioi projektin pääteoksen S.I.E.L.L.Ä.
Kaltio ry osallistuu myös kulttuuripääkaupunkivuoden tekemiseen. Taiteilijajärjestö MUU ry:n kanssa toteutettava hanke ”E75 Taidebussi” (tai englanniksi E75 Art Bus) halkoo Euroopan Välimereltä Jäämerelle.
Valokuvaaja Jaakko Heikkilän retrospektiivinen näyttely Ja minusta tuli ihminen esittelee Heikkilän laajaa tuotantoa. Näyttely on avoinna Aineen taidemuseossa Torniossa elokuun loppuun saakka.
”Samanlaista tasapainotteluahan elämä lienee myös muilla taidetta ja kulttuuria tekevillä.” Päätoimittaja ajattelee taas taiteen sijasta rahaa.
”Silti voi vain kehua, kuinka taitavasti kirjailija kuljettaa Weijon maallisen vaelluksen päätökseen.” Hannu Niklanderin Loivaa alamäkeä -sarjan viimeinen osa Kodit ja asunnot miellytti Timo Tossavaista.
”Stailattu nykykieli elävöittää huolellista kokonaisuutta”, mutta ”tarinan draamallinen jännite uhkaa hetkittäin puutua”. Maija Jelkänen arvioi Iida Aikion esikoisromaanin Muoviaurinko – Muitalus čálgama birra.
”Metsäteollisuuden edessä rähmällään oleva tiedeyhteisö rinnastuu toimintatavoiltaan niin kulttiin kuin mafiaan.” Tuomo Pirttimaa luki Teemu Kaskisen romaanin Yö ja usva.
”Jokaisena yhteiskunnallisen epävarmuuden, taantuman ja kriisin aikana syntipukin ajatus nousee uudelleen esiin.” Suomeen ja Kokkolaan muuttanut Mousa pohtii maailman tilannetta.
”Vaikka elokuvassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään, se pitää mainiosti otteessaan”, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi toteaa Aleksi Salmenperän Isänpäivästä.