Rakkaus-teemaisen numeromme kansiteos, Mikko Jylhän puuväripiirros ”Juhlavalot” on esillä tämän kesän Ars Kärsämäki -näyttelyssä, jonka on kuratoinut monitaiteilija Tessa Astre. Vuotta nuorempi taiteilija -näyttely on koottu morsiuskimpun tavoin: jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja ripaus melankoliaa.
Kuraattori Astren tavoin Limingan Taidekoulussa opettava sarjakuvataiteilija Mikko Jylhä kertoo Kärsämäen kesänäyttelyyn ripustettavien kuvitustensa ja guassimaalaustensa liikkuvan ”pöytälaatikkopiirtämisen ja ’oikean’ taiteen rajalla”. Ne ovat ”sinällään leikkia, seikkailua ja vapautta: piirrosten kerronnan jatkuvuuden ja yksittäiskuvan suhdetta.”
Tekijäkaarti Vuotta nuorempaan taiteilijaan on valikoitunut kuraattorin monitaiteellisten suhteiden mukaan. ”Halusin pohtia tekijäiän kaarta ja nyansseja. Mukana on jo aiemmin kuvataiteilijoiksi valmistuneita, nyt uudelleen työskentelyä virittäviä, uutta tekniikkaa kokeilevia, maailmalla meritoituneita ja vasta valmistuvia. Taiteilijat ovat kauempaa ja haja-asutusalueilta kotoisin tai siellä työskenteleviä.”
Pohjoisuus, yhteys ja näkymättömät verkostot teemoittavat valikoimaa. Mari Mäkirannan ja Virtaavien vesien puolesta -kollektiivin ”Aktivistitoimisto” puolustaa pohjoista jokiluontoa. Anna-Kaisa Vuonokarin teokset pohtivat kehtolaulua, kodittomuutta ja lohtua. Mirva Valkaman töitä kannattelee itsen näkyväksi tuleminen, Siiri Korhonen paljastaa kierrätysmateriaaleilla yllättäviä näkökulmia esittävyyteen.
Queer-aiheita on palkitun sarjakuvantekijä Emmi Valveen kollaaseissa ja veistoksissa sekä Aila Ahmakallion drag king -muotokuvissa. Niina Kela jäsentää ihmisen paikkaa elämän ketjussa, Raine Körkkö availee yhteyksiä muihin ihmisiin huonolla maulla. Suvi Aution veistos lisää näyttelyyn fantasiaelementin.
Vuotta nuorempi taiteilija on lähestymistavoiltaan runsas. Viivi Kiuru installoi näyttelyyn sanataidetta, Venetsian Biennaalissakin esiintynyt Mauri Lähdesmäki videoteoksia. Näyttelyn nuorimmat taiteilijat Säde ja Koitto Körkkö (11 ja 13 v.) esittelevät muun muassa kauhua ja pop-taidetta.
Näyttelyn avajaisia vietetään perjantaina 16.6. kello 17 alkaen, ja Häppening jatkuu lauantaina 17.6. klo 11–17 erilaisin näytöksin, luennoin ja drag king -työpajoin.
Ars Kärsämäki: Vuotta Nuorempi Taiteilija Taidetalo Nahkurissa (Keskuskatu 25) 17.6.–30.7., avoinna ti–pe 10–16 ja la–su 12–18. Lisäinfoa: www.facebook.com/arskarsamaki
Kansitaiteilija Mikko Jylhän kotisivu: www.jylhamikko.net
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
”Elokuvan edetessä alkaa tuntua siltä, että vieras maisema itse asiassa sopii tähän farssiin oikein hyvin.” Jenny Kangasvuo arvioi 4.9.2026 ensi-iltaan tulevan Presidentin kyydityksen.
”Haluamme tuoda onnea ja iloa ihmisille, niin hullua kuin tämä homma onkaan järjestelyineen ja riskeineen!” Matti A. Kemi haastatteli kahta miestä, jotka järjestävät OstariFestareita.
”Kirjan isommat ja pienemmät tiedonmuruset sekä kuva- ja karttamateriaali kiinnostivat erityisesti, koska monet paikat ja paikkakunnat Perämeren alueella ovat jo lapsuudesta tuttuja.” Helki Kallio arvioi Juha Ylimaunun Perämeren.
Elokuun Kaltion kanteen poimimme Sirja-Erika Virpikarin teoksen ”Pieni punainen metsä”, joka on esillä Galleria Oskari Jauhiaisen näyttelyssä Punaisen vivahde syys–lokakuussa.
Päätoimittajan kesä on ollut painostava, vaikka helteet jäivätkin tulematta. Pääkirjoituksestakin huomaa, että kirjoittaja sairastui sopivasti viikko ennen lehden painopäivää.
Sopeutuminen on pitkään ymmärretty biologisena tai kulttuurisena mukautumisena ympäristön ja vallitsevien voimien muutoksille, tai selviytymiskeinona vaikeissa tilanteissa. Mitä sopeutuminen voisi olla tilanteeseen alistumisen sijaan? Entä jos sopeutuminen onkin villi kapina?
Sodankylän pohjoisosan saamelaiset ja suomenkieliset poropaimentolaiset menettivät merkittävän osan laitumistaan ja kyläyhteisönsä, kun heidät 1960-luvulla pakkosiirrettiin pääosin Vuotsoon pois Lokan ja Porttipahdan sähköntuotantoa turvaavien säännöstelyaltaiden tieltä. Mikko Vartiainen kertaa tapahtumien virallista kulkua.
”Toistuva yö taustalla luo teoksiin ja näyttelyyn omaa pimeää ja varjoisaa tunnelmaansa, kontrastina teosten voimakkaille väreille.” Helki Kallio arvioi Heli Tuhkasen näyttelyn.
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
”Historia osoittaa, kuinka kulloinenkin poliittinen säätila on heijastunut Suomen ja Venäjän välisiin kulttuuriseen kanssakäymiseen. Tomi Huttunen toteaa kirjallisuuden kääntäminen olleen vilkkaampaa maiden välisen suojasään vuosina.”
”Oulu2026:ssakin on omat sokeat pisteensä ja kriittisen tarkastelun kohteet, ja eiköhän niistäkin saada vielä kuulla perusteltua analyysiä.” Päätoimittaja ei tällaista vielä kuitenkaan tarjoa, kunhan harhailee.
