Kaisa Raittila: Yhteyden rakentajat. Kohti kaikille avointa kirkkoa. 320 s. Kirjapaja 2020.
Oululaissyntyinen toimittaja Mirja Pyykkö sai tappouhkauksen käsiteltyään homoseksuaalisuutta tuottamassaan tv-ohjelmassa A-raportti. Samalla 1980-luvulla oululaissyntyinen poliitikko Jorma Hentilä sai kolmen vuoden sisällä yhdeksän tappouhkausta toimiessaan SETAn puheenjohtajana.
Nyt toimittaja Kaisa Raittila seuraa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suhtautumista homoihin. Hän on haastatellut homojen vapautushistoriaa tehneitä vielä teoksensa ilmestymisvuonna. Merkittävä kirkon edustaja homokysymyksessä oli Porvoon hiippakunnan piispa Karl-Erik Forssell, joka jo 1960-luvulla irtautui piispakollegoidensa homotuomiotakin julistavasta seksuaalikannanotosta Ajankohtainen asia (1966). Siinä varoiteltiin homoseksuaalisen taipumuksen levittävän ”turmiollisen vaikutuksensa suojattomiin yksilöihin”. Piispat arvelivat optimistisesti, että ”kristillisen uskon ja sopivan lääkehoidon avulla” homous saadaan hillityksi vaikkakaan ei hävitetyksi. Kirkkojen maailmanneuvostossa homokysymys otettiin esille vasta 1968, merkittävänä ja uudistuksellisena vuonna.
Professori Martti Lindqvististä tuli homouteen laajasti perehtyvä ja vaikutusvaltainen eetikko. Hän oli AIDS-asiassa pysyvä yhteys SETAn ja kirkon välillä. Muita edistyksellisiä teologeja ovat (olleet) kirkkoherra Erkki Niinivaara, professori Martti Nissinen, rovasti Liisa Tuovinen ja päätoimittaja Jaakko Elenius. Viimemainittu oli jo 1971 ollut mielenosoituksessa homorikoslain muuttamisen puolesta. Muutosta oli lykätty vielä vuonna 1968, koska homoseksuaalisuus on ”hankittu ominaisuus, joka nopeasti voi levitä”.
Vanhin suomenkielinen, yhäkin ilmestyvä aikakauslehti Vartija on ollut se foorumi, jossa teologit ovat voineet tuoda esiin homomyönteisiä kantojaan. Sittemmin myönteisyyttä on löytynyt myös sellaisista lehdistä kuin Kotimaa sekä Kirkko ja kaupunki. Mutta jälkimmäinen media oli vielä 1981 tyly: se ei suostunut julkaisemaan edes maksullista ilmoitusta SETAn kristillisen piirin Malkuksen toiminnasta.
Seikkaperäisen esittelyn saavat myös Yhteys- ja Tulkaa kaikki -liikkeet sekä sateenkaarimessutoiminta. Ortodoksisesta kirkostammekin on oma lukunsa, eikä katolisiakaan unohdeta. Teos ei käperry kirkon sisälle; Raittila taustoittaa hyvin aiheensa. Julkinen keskustelu siirtyi psykologis-moralistisista pohdinnoista lainsäädäntöön. Homous alettiin nähdä ihmisoikeus- ja yhdenvertaisuuskysymyksenä. Valtiosta, joka oli aikanaan antanut naisille äänioikeuden Euroopassa ennen muita maita, ei homoasiassa ollut edelläkävijäksi. Rikos- ja sairausluokituksesta homous poistui meillä muita länsimaita myöhemmin.
Kansanedustaja Outi Ojalan tehtyä lakialoitteen samaa sukupuolta olevien parien rekisteröinnistä Suomen Kristillinen Liitto tervehti sitä sanoin: ”brutaali, luonnoton, sairas, läpikotaisin turmeltunut”. Arkkipiispa John Vikströmin lausuttua mediassa muutaman homoutta ymmärtävän ajatuksen häntä ruvettiin syyttämään harhaoppisuudesta. Sellaisen syytteen arkkipiispa oli Suomessa saanut edellisen kerran 1600-luvulla, noitavainojen vuosisadalla. Mustaansurmaankin homoutta verrattiin eräässä piispainkokoukselle luovutetussa adressissa.
Piispain vallankäytössä on surullista pappiskutsumuksen epääminen parisuhteessa eläviltä homoilta. Ja yhä on pappeja, jotka kieltäytyvät palvelemasta homoja ja lesboja, antamasta ehtoollista ja siunaamasta hautaan heidän omaisiaan. Oululaissyntyinen toimittaja ja kirkolliskokousedustaja Johanna Korhonen toteaa haastateltuna, että ”piispoja vaivaa ykseystauti. Ei oteta kantaa.” Kantaa homojen puolesta piispa-aikoinaan ottanut emerituspiispa ja Ranneliike-nettilehteä ylläpitävän yhdistyksen Hyvän tahdon lähettiläs Wille Riekkinen huomauttaa: ”Ei kannata ylpeillä sillä, että väistelee asiaa eikä ole mitään mieltä.”
Ensimmäisenä naisena Suomen luterilaisessa kirkossa piispaksi ylennyt emerita Irja Askola puolestaan kiteyttää: ”Miten hienoa olisi ollut, jos olisimme voineet kulkea kärjessä siellä, missä tehdään kaikkien hyvälle elämälle tietä”, mutta ”kirkon johto tulee resiinalla perässä”. Se näkyy siinäkin, että vielä 1984 piispat (teoksessaan Kasvamaan yhdessä) tukeutuivat vanhentuneeseen tietoon neuvoessaan ehkäisemään homoutta kasvatuksella.
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Sápmelaš DJ:ide čuhcet ovdagáttut, mat buktet ovdan klubbakultuvrra čuolmmaid Sevdnjes latnja, seinniin, gáhtus ja muođuin šealgájit arvedávggi ivnnit. Lossa basso […]
Marja Helander lea okta beakkáneamos Sámi dáiddáriin sihke Suomas ja riikkaidgaskasaččat. Dán čavčča su filmmat leat mielde Muu ry galleriija joavkočájáhusas Čázevuložat […]
Sämikirjálâšvuođâst lii lamaš mielâkiddiivâš ihe, ko illá lii kiergânâm luuhâđ oovdeb kirje, ko čuávuvâš lii jo almostum. Tot lii uáli […]
Lyhyen urani aikana useat erilaiset valtaväestöön kuuluvat kulttuuritoimijat ovat pyytäneet minua yhteistyöhön siten, että olen voinut päätellä kiinnostuksen heränneen keskinkertaisen […]
”Koska vähemmistökielen kirjoitustaito on edelleen harvassa, olen ottanut enemmän vastuuta lehtikirjoitusten tuottamisesta ja niiden kielenhuollosta.” Marja-Liisa Olthuis on yliopistonlehtori ja kirjailija, mutta myös inarinsaamenkielisen Anarâš aavis -lehden toimittaja.
Sigga-Marja Magga pohti duodjin radikaalisuutta talvella 2024 Jouni S. Laitin näyttelyn avajaispuheessaan: ”Laiti pilaa yhteiskuntakritiikissään kauniin esineen”.
”Suomi ja Norja eivät ole kunnioittaneet Tenon tilanteessa saamelaisten itsemääräämisoikeutta, joka todetaan vuonna 2007 hyväksytyssä YK:n Alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevässä julistuksessa.” Saima Visti keskusteli Tenon lohitilanteesta Áslat Holmbergin kanssa.
”Karnevalistisen ja riehakkaan monologitulvan alle kätkeytyy havaintoja ympäröivästä sekä manifestoivaa ja voimaannuttavaa energiaa”, toteaa Matti A. Kemi Badwoman-ryhmän esityksestä Mopo – uusi kevät.
”En ole edelleenkään varma, mikä oli esityksen sanoma. Mitä opimme hullusta taistelutahdosta?” Eppu Meriö arvioi Puolangan Pessimistien kesän 2025 näytelmän Karvanoppamusikaali.
Toista kertaa syyskuussa 2025 järjestetty Pyhä Sana -festivaali esittelee sanataidetta ja musiikkia sekä keskustelee yhteiskunnallisista teemoista. Pentti Järvelin tutustui tapahtuman antiin.
”Websterin dokumentti ei luo sankaritarinoita, ei osoita syyttävää sormea. Ei saarnaa, ei tyrkytä.” Matti A. Kemi katseli Palavan maan.
”On olemassa vaihtoehtoisia tekemisen muotoja – on olemassa tila, jossa voin väittää katsojalle, että minä olen kuvassa metsästyksen haltijan turvaamana. […]
Saamelainen taide on yksi Kaltion 80-vuotisjuhlavuoden teemoista. Tässä numerossa esitellään laajasti 2020-luvun saamelaisia taiteita ja taiteilijoita, jotka toimivat pohjoiskalotin alueella […]
”Lauri-Matti Parppein esikoiselokuvassa törmäytetään klassisen musiikin jäykät säännöt ja avarat konserttisalit kokeellisen musiikin mielikuvituksellisuuteen, jota toteutetaan autotalleissa ja pienissä baareissa.” Jenny Kangasvuon arvioima Jossain on valo joka ei sammu saa juuri ensi-iltansa.
Vaikka sitä markkinoidaan Nauvoon sijoittuvana juhannusaiheisena draamana, jossa ”pilkahtelee huumori”, Elämä on juhla on pikemminkin tragediaa, josta on hankaluuksia löytää minkäänlaisia huumorin pilkahduksia. Matti A. Kemi arvioi leffan.
Katariina Lillqvist has been directing her new animation at Liminka Art School, where her script was also turned into a graphic novel in 2024. Lölä Vlasenko talked to Lillqvist and artist–teacher Tessa Astre about Roma history and creating art.
Lölä Florina Vlasenko sat down with four people of different backrounds to discuss Oulu Theatre’s play Perillä – Destination – الوصول إلى. The article is published in Finnish in print version of Kaltio.
Ján Skaličan stayed in Mustarinda artist residency in March 2025. He ruminates how the experience affected his state of mind. The Finnish translation tof the column is published in the printed Kaltio.
