Seppo Zetterberg: Kaksoisvaltion haaveilija – Konstantin Päts ja Suomi. Docendo 2020.
Suomalaista tutkijamieltä ymmärrettävästi kaihertaa Viron politiikan kaikkien aikojen voimahahmo, moninkertainen riigivanem ja autoritaarinen presidentti Konstantin Päts. Ei vain hänen värikkään poliittisen uransa tai surkean loppunsa takia vaan siksi, että hänellä oli erityissuhde Suomeen.
Aiemminkin veljeskansojen välissä ja Suomenlahden molemmilla puolilla asuvia ihmisiä tutkinut professori Seppo Zetterberg kertaa läpi Pätsin pakolaisvuodet Uudellamaalla ja Terijoella, lämpimän suhteen presidentti Svinhufvudiin ja viimeisen hädän keskellä liittovaltiohaikailut Suomen kanssa.
Zetterbergin Päts-tulkinta on maltillisempi kuin aiemmin virolaisia suututtaneen dosentti Martti Turtolan. Turtolan teoksessa Presidentti Konstantin Päts (Otava 2002) kerrataan useaan otteeseen Pätsin ja tämän kanssa liittoutuneen kenraali Johan Laidonerin luovuttaneen Viron Neuvostoliitolle. ”Suomalainen historioitsija: Presidentti Päts oli kollaboraattori ja petturi!” luki järkyttyneen Postimees-lehden otsikossa Turtolan teoksen ilmestyttyä.
Zetterberg käsittelee kuitenkin valtiomies-liikemiestä muutenkin sovittelevasti. Monesti omia tienestejään politiikkaan liittänyt Päts ei saa huutia vanhoista neuvostobisneksistään eikä liioin Suomen suurlähetystövekslauksestaan, jossa hän oli välillä talon omistaja, välillä vuokralainen, mutta kulut maksatettiin Suomella. Miehityksen jälkeistä suunniteltua mutta epäonnistunutta pakoa länsimaihin Zetterberg käsittelee myös nopeasti.
Mutta huutia Päts saa epärealistisilla tulevaisuudenvisioillaan presidentinvirasta luovuttuaan 1940. Suomi-Viron liittovaltion lisäksi hän hahmotteli Latvian, Liettuan ja Puolan yhdistymistä omaksi valtiokseen tai jopa Yhdistynyttä Pohjolan tasavaltaa, johon Viro kuuluisi Pohjoismaiden kanssa. Zetterberg näkee Pätsin hapuilun kuitenkin historian traagisuuden rampauttamana ja depressioon sairastuneena miehenä, jota ilmeisesti myös huumattiin tai myrkytettiin epämääräisillä rokotteilla tuoreen miehityshallinnon toimesta.
Pätsillä oli kuitenkin perusteltu näkemys. Hän ei uskonut pienten valtioiden kykyyn vastustaa uutta itäistä supervaltaa vaan ainoastaan Tšekkoslovakian kaltaisiin liittovaltioihin. Suomelta ei kuitenkaan herunut vastakaikua aiempiinkaan Pätsin lähennysyrityksiin.
Vaikuttaakin siltä, että Suomen suhde Viroon on ollut jo paljon ennen Mauno Koivistoa varsin penseä. Kun nuoret tasavallat kävivät veljellisesti kohti tulevaisuutta, Virosta päin on pidetty enemmän yhteyttä Suomeen kuin päinvastoin. Kun riigivanem Päts ehdotti Kaarlo Juho Ståhlbergille erilaisia puolustusyhteistyökuvioita Venäjän varalta, Ståhlberg ei nähnyt Venäjässä välitöntä vaaraa Suomelle.
Zetterbergin monipuolinen Viron-tutkimus on saanut Päts-kirjassa kiinnostavia uusia lisäsivuja, tällä kertaa hieman populaarimmassa, rajatummassa ja jännittävämmässä muodossa, mutta edelleen ilman kärjistyksiä ja luotettavan rauhalliseen tapaan.
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Synnyin- ja kotikaupunkini Oulu avasi Euroopan kulttuuripääkaupunkivuotensa tammikuun kolmantena viikonloppuna. Minä en mahtunut muine työkiireineni virallisiin avajaisiin tai viitsinyt kauppatorin […]
Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden yhdeksi kohokohdaksi on nostettu saamelaiskulttuurin ohjelmakokonaisuus Risku eli ”Rájehis, ealli sámekultuvra” – rajaton, elävä saamelaiskulttuuri. Suurimmat satsaukset ovat […]
Kun kirjoitan tätä, on Oulun juhlavuotta Euroopan kulttuuripääkaupunkina kulunut reilun kuukauden verran. Kaupungin keskustan iloisella meiningillä ja ihmisillä täyttäneistä avajaisfestivaaleista […]
Jossain lähitulevaisuudessa ihmiset elävät skandinaavisen sisustustyylin mukaisissa sisätiloissa ja ainoa kosketus ulkoilmaan on roskalaatikoiden luona. Reijo Valta arvioi 2.4.2026 ensi-iltansa saaneen Oravan.
Eros Gomorralainen katseli 56. Tampereen elokuvajuhlilla sarjan Rúnar Rúnarssonin elokuvia, niin lyhyitä kuin pitkiä. Islantilaisen Rúnarssonin teoksissa tutkitaan usein suuria elämänmuutoksia.
”Xulu202x-projekti haluaa valaa tulevaisuudenuskoa paikallisiin nuoriin mutta törmää samaan aikaan kylmiin realiteetteihin ja ongelmiin, jotka vaikeuttavat unelmointia.” Marlene Hyyppä arvioi projektin pääteoksen S.I.E.L.L.Ä.
Kaltio ry osallistuu myös kulttuuripääkaupunkivuoden tekemiseen. Taiteilijajärjestö MUU ry:n kanssa toteutettava hanke ”E75 Taidebussi” (tai englanniksi E75 Art Bus) halkoo Euroopan Välimereltä Jäämerelle.
Valokuvaaja Jaakko Heikkilän retrospektiivinen näyttely Ja minusta tuli ihminen esittelee Heikkilän laajaa tuotantoa. Näyttely on avoinna Aineen taidemuseossa Torniossa elokuun loppuun saakka.
”Samanlaista tasapainotteluahan elämä lienee myös muilla taidetta ja kulttuuria tekevillä.” Päätoimittaja ajattelee taas taiteen sijasta rahaa.
”Silti voi vain kehua, kuinka taitavasti kirjailija kuljettaa Weijon maallisen vaelluksen päätökseen.” Hannu Niklanderin Loivaa alamäkeä -sarjan viimeinen osa Kodit ja asunnot miellytti Timo Tossavaista.
”Stailattu nykykieli elävöittää huolellista kokonaisuutta”, mutta ”tarinan draamallinen jännite uhkaa hetkittäin puutua”. Maija Jelkänen arvioi Iida Aikion esikoisromaanin Muoviaurinko – Muitalus čálgama birra.
”Metsäteollisuuden edessä rähmällään oleva tiedeyhteisö rinnastuu toimintatavoiltaan niin kulttiin kuin mafiaan.” Tuomo Pirttimaa luki Teemu Kaskisen romaanin Yö ja usva.
”Jokaisena yhteiskunnallisen epävarmuuden, taantuman ja kriisin aikana syntipukin ajatus nousee uudelleen esiin.” Suomeen ja Kokkolaan muuttanut Mousa pohtii maailman tilannetta.
”Vaikka elokuvassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään, se pitää mainiosti otteessaan”, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi toteaa Aleksi Salmenperän Isänpäivästä.
”Mitään uutta katsoja ei Kaijasta opi, eikä mitään uusia elokuvataiteellisia juolahduksiakaan synny.” Matti A. Kemi ei innostunut Kaija Koo -elämäkertaelokuvasta Kaunis rietas onnellinen.
Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden aloittanut ooppera Ovllá on ”syvällinen tutkimusmatka yksilön kieli-identiteettiin ja hapertuvaan sukuperintöön”, Matti A. Kemi kirjoittaa. ”Traditionaaliseen oopperaperinteen kepeyttä ja leikkisyyttä lähestytään harvakseltaan.”
”Ateriointi palettiveitsillä ja muilla taiteilijan tarvikkeilla on vähän kömpelöä, mutta sujuu lapsilta helpommin. Kun hodarit on syöty, avataan jäätelöbaari.” Teatteri voi olla tällaistakin. Pete Huttunen vieraili Oulun teatterin Moninaisuuden näyttämöllä.
”Motiivit jäävät vaillinaisiksi, katsojalle ei tarjota tilaa ennakoida tai tajuta syitä ja yhteyksiä.” Matti A. Kemi vaikuttui Kullervon tarinan puitteista, mutta tarinan ja juonen juoksutus jätti haasteita katsojalle.
Marjatta Kaikkonen teki työvuosinaan oppimisen kehittäjänä opintomatkoja muun muassa Roomaan. Hän kirjoittaa nyt matkastaan ja antiikin kulttuurihistorian merkityksestä Kaltiolle.
