Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Spedeilyn ydin
Nordisk Film: Spede. 95 min. Ensi-ilta 29.09.2023.
Ohjaus Aleksi Delikouras, käsikirjoitus Antti Heikkinen (pohjautuen Tuomas Marjamäen Spede, nimittäin (2017) ja Uuno on numero yksi – Turhapuron koko tarina (2021) -elämäkertoihin).
Rooleissa Riku Nieminen, Joonas Nordman, Aku Sipola, Mikko Töyssy, Minka Kuustonen, Linnea Leino, Lauri Tilkanen
Aleksis Delikouras ohjaa mallikkaan henkilökuvan Pertti ”Spede” Pasasesta. Suomalaiselle henkilöelokuvalle poikkeuksellisesti päähenkilö Pasasesta luodaan paikoin irvokas ja vastenmielinen karaktääri.
Vastoin ennakko-odotuksia elokuva on surumielinen, paikoin jopa eksistentialistinen pohdinta Pasasen luonteesta ja sisäisistä ristiriidoista. Minka Kuustosen näyttelemä Pirjo ”Pirre” Pasanenon käsikirjoituksen myötä hyvä heijastamaan Pasasen ailahtelun sietämättömyyttä. Kuustonen osoittaa, että osaa naamioida häpeän ja alistuneen roolinsa vivahteikkaasti.
Riku Niemisen Spede on ääliö, vittumainen ja äksyilevä. Nieminen pysyy roolissaan ja luo hahmostaan vastenmielisen hahmon. Voin vain arvailla, kuinka hankalaa kohtauksien välillä roolin kannatteleminen on ollut Niemiselle. Pikkusieluinen manipuloija on uhmakas, mutta katsojalleen tempauksineen paikoin säälittävä ihmisraunio.
Vesa-Matti Loirin karisman pauloittaa Aku Sipola. Niin Sipola kuin Nieminenkään eivät sorru liialliseen imitointiin vaan luottavat käsikirjoituksen dialogiin ja ryhdikkääseen näyttelijäntyöhön sopivalla volyymilla. Ei ylilyöntejä, ei liikaa hötköilyä. ”Nimittäin”- ja ”eh”-alkuisia repliikkejä kuullaan harvakseltaan, mihin olenkin alkujaan tyytyväinen.
Lauri Tilkanen luo vastavoiman Pasanen–Loiri-kaksikolle kelvosti Mikko Töyssyn Simo Salmisen jäädessä taustalle. Elokuva luottaa katsojan tietämykseen hahmoista: Kalle Holmbergiätai Kari Sohlbergiä ei tarvitse erikseen rautalangasta vääntämällä esitellä. 1960-luvun kuka kukin on -galleria Juiceineen on monitahoinen ja hienosti harkittu. Sivurooleista Taneli Mäkelän Eino S. Repoon kerrassaan mainio roolitus.
Delikourasin elokuva on valinnoiltaan yllättävän taiteellinen. Proleptiset eli ennakoivat välähdykset kohtausten päätöksestä ovat virkistäviä. En voisi kuvitella, että Timo Koivusalon pömpöösi kantaisi Speden osalta, en voisi nähdä, että Aleksi Mäkelä olisi osannut moisia elokuvallisuuksia edes ajatella.
Antti Heikkisen käsikirjoituksessa realistisuus on keskiössä. Henkilöpalvonnalle ei ole sijaa. Uuno Turhapuroakin pantataan yllättävän kauan. Reilusti yli tunnin kohdalla Sipola saa ansiokkaasti vangittua Loirin turhautumisen resuiseen klovniinsa. Speden pakkomielle valjastaa Loiri kapeaan rooliinsa kaatuilevana koomikkona on ajatuksena inhottava, mutta valkokankaalla lopulta selittelevä.
Lavastusta ihailen. Siihen on panostettu. Spede Show’n sketsikohtaukset ja elokuvien kulissit ovat vaatineet lavastustiimiltä kovan ponnistuksen matkimisessa ja toteuttamisessa. Vaatetus, meikit ja kampaukset ihastuttavat. Ajankuva on vangittu, ja tuotantobudjetissa tämä on taatusti rivi suuria numeroita.
Rööki röyhyää tiheään, kuvauspaikoissa ja studiokohtauksissa on kivasti hässäkkää ja kaaosta. Pohjan tähteet -elokuvan kuvaukset klaffivirheineen ja jälkiäänitysjupakoineen ovat kiva lisä. Ere Kokkosen tiuskima ”kuvien hierarkia” toteutuu elokuvassa.
Koreografioihin sketsi-imitaatioissa on niin ikään nähty vaivaa. Rauhallinen, ehjä kokonaisuus lavasteineen on ammattiosaamisen näyte.
Tuomas Marjamäen Pasas-elämäkertakirjallisuuteen on paneuduttu ja Spedestä saadaan aikaiseksi kulmikas, joskin tunnistettava kuumakalle. Reilu valinta on, ettei ilkeillä tai mässäillä: osoitetaan vain, että tällaiset ihmisrauniot meitä hauskuuttivat muinoin.
Elokuvan kritiikiksi on mainittava pituus. Vaikka juoni etenee, tietty ennakoinnin tunne on alati läsnä. Tunnin kohdalla tulee pohtineeksi, miten juonen kaari saadaan taivutetuksi päätökseensä. Kun loppu lopulta raukeaa, elokuvan kokonaisuudesta jää hiukan halju kuva. Päivä elokuvan näkemisen jälkeen mielessä on muutama kohtaus, ei muuta.
Yritän miettiä, mitä elokuvalta jään kaipaamaan. Täydellinen onnistuminen se ei ole onnistuneesta roolituksestaan huolimatta, mutta epäonnistuneeksikaan en sitä näkisi. Täytyy ihan rehellisyyden nimissä myöntää, että ennakko-oletus kun oli tällä kertaa täysin väärä, niin yllätyksellisyys kohottaa elokuvaa keskinkertaisesta aivan kelvoksi henkilökuvaksi.
Turhaa kumartelua ei nimikkohahmolle suoda, joten turhaapa tällekään elokuvalle mitään ylidramaattisia kumartelujakaan on antaa. Ilahduttavaa, että ääliöitä ihmisiä osataan 2020-luvulla kuvata ääliöinä. Muutama Jussi-palkintohan tällaisesta realistisuudesta on noudettavissa.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-palstalla juhlanumerossa 1–2/2025 Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.
Mullistusta odotellessa
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
Varjoja koulukodissa
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.